Joskus saa myös vituttaa

”Sinä olet onnellinen. Mutta ulko-ovella päälle vyöryy pimeys, jalkakäytävä on jäätikkö ja pysäkillä bussi roiskauttaa loskat nilkoillesi. Potuttaa. Mielesi alkaa pyöriä harmien ympärillä. Siihen mennessä, kun pääset työpaikalle, olet jo saanut vakuutettua itsesi siitä, että elämässä kaikki on päin huonoa.

Ihan turhaan. Kaikki on hyvin.”

Kaikki on hyvin. Millainen tilanne sellainen on? Tuleeko sellaista koskaan? Veikkaanpa, että ei tule, ei kenellekään meistä. Tällaista jutustelee meille siis tänään Sami Sillanpää Hesarin pääkirjoituksessa. Kannattaa myös jälleen muistaa, että normaali potutus ei ole masennusta. Minuakin potutti suorastaan vitutti, kun auto viime vuoden viimeisinä päivinä sanoi sopparin irti. Vaikka olenkin vakavaa masennusta sairastava ihminen, niin se oli ihan puhdasta normaalia ketutusta. Joskus ne pienetkin asiat sitten alkavat oikeasti masentaa, kun ihmisen mieli on jo ennestään oikeasti masentunut. Silloin ne pienet asiat masentavat, vaikka niihin yrittäisi suhtautua miten, ainakin minua. Se, että bussi loiskauttaa kurat päälle vituttaa, mutta jos ihmisellä on terve ja tasapainoinen mieli, niin se ei masenna sanan varsinaisessa merkityksessä. Itse pyrin erottamaan toisistaan sanat potuttaa ja masentaa. Masentaminen on minulle sana, joka liittyy nimenomaan sairauksiini. Potuttaminen, ketuttaminen, keittäminen ja vitutus ovat sen sijaan normaaleja tunnetiloja.

Tärkeää on myös muistaa se, että aina ei tarvitse hymyillä. En ole mikään malliesimerkki, vaikka teoriassa asioiden käsittelymallit taidankin loistavasti, mutta itselleni iso oivallus oli se, että joskus on ihan okei olla kettuuntunut. Se ei ole sairasta ja epätervettä. Ei tarvitse haljeta hymystä, jos bussi heittää kurat päälle. Se, että siinä vaiheessa manailee ei ole epänormaalia eikä tarkoita, että ihminen nyt masentuu tästä hirmuisen negatiivisesta ajattelusta. Asioita ei tarvitse ottaa ylinegatiivisesti, mutta ei myöskään tarvitse olla ylipositiivinen, jos siltä ei tunnu. Rehellisyys itseään kohtaan on tärkeää, ja ne negatiiviset tunteet eivät ole sairaus.

Jutun kirjoittaja kuten moni muukin korostaa liikaa sitä miten kaikki pitäisi aina ottaa niin positiivisesti, että suupielet halkeavat hymystä. Jos itse olisin jatkanut ”Kaikki on hyvin. En saa olla negatiivinen”-linjaa, niin olisin luultavasti maannut aikanaan hyvin pian osastolla psykoosissa. Minulle oli ihmeellistä nähdä se, että saan joskus olla pahalla tuulella, minun ei tarvitse vain mennä itkemään pahaa oloani ”komeroon”. Se paha mieli ei kaatanutkaan maailmaa. Maailma ei murtunut, vaikka minä en jaksanutkaan hymyillä tänään koko päivää. Paha mieli tuli ulos kaapista, ja se mullisti asioita. Normaali paha mielihän menee oikeasti ohi. Se käsitellään, ja homma on paketissa, ja sitten jatketaan taas eteenpäin.

Minusta se on huolestuttavaa, jos ihminen väittää, että mikään ei koskaan ota aivoon. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö itseään tulisi kehittää vastoinkäymisten kohtaamisessa, mutta ei niitä negatiivisia tunteita tarvitse mihinkään piilottaa. Niitä on jokaisella terveellä ja sairaalla ihmisellä, ja se on täysin normaalia. Onnellisuus ei todellakaan ole sitä, että aina hymyilyttää. Eikä aina tarvitse hymyilyttää. Jos lähtee pyrkimään tilanteeseen, että ikinä ei saa ottaa päähän, niin se on yhtä sairasta kuin se, että millekään ei saisi hymyillä ja koskaan ei saisi olla iloinen. Molemmat tilanteet ovat epärealistisia ja mieltä pidemmän päälle kuluttavia tilanteita. Ne eivät vastaa todellista elämää, ja todellista tunteiden kirjoa.

Periaatteessa nuo pääohjeet olivat hyviä, mutta niitä olisi voinut katsoa vähän laajemmasta näkökulmasta. Tämä oli mielestäni hauska:

”Päästä irti – älä haudo vihaa sisälläsi.”

Ja ainoa tapa päästää irti, on kohdata ja käsitellä ne negatiiviset tunteet. Tulee mieleen tästä, että moni on lukenut paljonkin psykologisia oppaita, mutta moni ei tunnu sisäistäneen mitä se luettu pätkä tarkoittaa. Päästä irti vihasta ja katkeruudesta ei tarkoita sitä, että asioihin pitäisi suhtautua aina väkinäisen positiivisesti. Asioista on toki aina hyvä yrittää löytää positiivisia puolia, mutta ei niitä aina tarvitse väkisin löytää, ja jos joskus siltä tuntuu, niin ei niitä aina tarvitse edes jaksaa etsiä. Jostakin muusta asiasta löytyy sitten positiivisuutta, jos ei siitä, että bussi heitti kurat päälle. 

Jotenkin tuntuu, että kolumnissa oli vähän sekoitettu normaali ketutus ja masennus. Itseänikin tosiaan joskus vain ketuttaa, aina se ei ole masennusta, vaikka masennusta sairastankin. Itselleni on ollut iso asia se, että olen oppinut ymmärtämään ja huomaamaan, milloin tunteet menevät masennuksen puolelle, ja milloin kyseessä on vain normaali ketutus. Vuosien itsetutkiskelun suuri ja mahtava tulos on siis: Joskus saa myös vituttaa. Vittuuntuneena oleminenkin on tarpeellista, ja se voi olla jopa voimia antavaa ja liikkeelle sysäävää.

Itselläni asioiden käsittelymallit ovat hyvin hanskassa, mutta kuten sanotaan tämä ei tarkoita, etteivätkö hanskat olisi useinkin hukassa. Asiat eivät myöskään aina ole niin yksinkertaisia, jos olisivat meillä ei olisi mitään ongelmia. Voisin kirjoittaa hyviä elämänhallintaoppaita, mutta en osaa silti välttämättä itse noudattaa näitä oppeja. Ohjeiden antaminen on helppoa, niiden soveltaminen käytäntöön on vaikeaa. Ylipainoinen tietää, että hänen pitäisi pudottaa painoa. Minä tiedän miten minun tulisi syödä, jotta laihtuisin. Miksi en sen sijaan niin pysty tekemään on toinen kysymys.

”Tapana on syyttää hyvinvointivaltion rappiota, työelämän vaatimuksia, maahanmuuttoa, nuivaa puolisoa tai pitkää talvea – aina on joku tai jokin, joka estää oman onnellisuuden. Entä jos se onkin ihan oma vika? Meidän kaikkien, jotka emme osaa johtaa itseämme. Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Vaikeuksia ei voi kukaan välttää, mutta itse voi valita, miten niihin suhtautuu. Valinta ratkaisee, eteneekö vastoinkäymisistä synkkyyteen vai ei.”

Tästä päästäänkin siihen, miten käsitys onnellisuus on jatkuvaa hymyilyä ja iloa voi johtaa lopulta apatiaan. Negatiiviset tunteet toimivat usein muutoksen liikkeellepanijana. Jos ne negatiiviset tunteet peittää, ei omaa elämää tule koskaan muutettua. Muutokset saattavat jäädä toteuttamatta, vaikka niitä haluaisi, koska pitää olla tyytyväinen nykytilanteeseen. Vastuu omasta elämästä ja onnellisuudesta tarkoittaa myös sitä, että ihminen voi muuttaa elämäänsä ja kohdata rehellisesti omat tunteensa. Masennus on sairaus, mutta negatiiviset tunteet eivät ole. Ihmisen pitäisi aina olla kiltti, tyytyväinen ja hymyilevä ja kaikilla olisi mukava olla. Tämä ei kuitenkaan ole tosi elämää, eikä tämä ole hyväksi ihmiselle. Jatkuva negatiivisten tunteiden kieltäminen johtaa pahoihin ongelmiin, jopa siihen masennukseen ja persoonallisuushäiriöihin. Terveen ihmisen masennukseen sairastuminen saattaa alkaa usein siitä, että aletaan kieltää omat negatiiviset tunteet, ja jatkuvasti ylläpidetään roolia aina hymyilevästä ja ihanasta ihmisestä. Usein vakavasti masentuneet ovat seinien ulkopuolella hyvin positiivisina ja iloisina pidettyjä ihmisiä. Tunteiden kohtaaminen on tervettä elämää.

Todellista minääsi ja tasapainoa sen kanssa ei löydä kirjoista, vaikka niitä onkin hyvä lukea, sen löytää itsensä sisältä elämällä elämäänsä, tekemällä virheitä, kohtaamalla pahaa mieltä ja iloa. On paljon asioita, jotka säätelevät yksilön elämää hänestä riippumatta. Joskus nämäkin asiat ottavat päähän, ei sitäkään tarvitse kieltää. Joskus elämäämme meistä riippumatta säätelevä asia voi olla yksi isoimmista tekijöistä elämässämme. Jos asiasta ei mitään positiivista löydä, niin itse yritän ainakin lopulta katsoa jotakin muuta asiaa. Aina tämäkään ei itseltäni onnistu, mutta yritän ainakin. Naiivi uskottelu loputtomasta hymyilevästä ”kaikki on hyvin”-minästä johtaa usein todelliseen huonommuuden tunteeseen. Ihminen kokee olevansa kelvoton, koska ei pystykään täyttämään aina hymyilevän ja positiisesti ajattelevan ihmisen vaatimuksia.

”Elä hyvällä mielellä. Se on suurin palvelus, jonka voi tehdä itselleen. Se myös sulostuttaa läheisten elämää.”

Totta. Kuitenkin vielä tähän laittaisin erään tärkeän lisäyksen: Oikeasti läheiset ihmiset, ja juuri sinua rakastavat ja sinusta välittävät ihmiset jaksavat kuitenkin katsoa sinua myös silloin, kun sinua vituttaa. He eivät vaadi sinua olemaan aina iloinen ja hymyilevä. Läheisten kanssa eletään huonoina ja hyvinä päivinä. Lattialle jätetystä sukasta ei kannata aloittaa kolmatta maailmansotaa, mutta on okei olla huonolla mielellä, jos katkaisit kinttusi työmatkalla. Masentuneen läheisen tukeminen ja elämä masentuneen ihmisen kanssa on niin laaja ja tästä erillinen asia, että siitä voin kirjoittaa joskus toiste erillisen kirjoituksen.

”Tässä kohtaa voi syyttää yhteiskuntaa. Mielenhallinnan merkitys on laiminlyöty. Koulussa on pakollista opetella derivointia muttei peruspsykologiaa, joka auttaisi kohtaamaan jokapäiväisen haasteen: oman itsensä kanssa elämisen.”

Tästä olen samaa mieltä. Psykologian kentälläkin on kuitenkin tärkeää muistaa se, että meillä on vielä paljon uutta löydettävää. Jos et reagoikaan kuten kirjoissa sanotaan, et ole huono, olet ihminen. Ainoat vaihtoehdot eivät ole aina raivoava ja vittuuntunut ihminen tai aina hymyilevä ja superiloinen aurinkoinen tyyppi. Meistä kaikista löytyy molempia. Kannatan positiviisuutta ja hyviin asioihin keskittymistä, mutta se ei tarkoita negatiivisten tunteiden kieltämistä ja peittämistä. Toki kannattaa miettiä onko tarpeellista ja suotavaa mennä kertomaan naapurin rouvalle, että uusi tukka on harakanpesä, vai voisiko tämän ajatuksen pitää vain itsellään. Kun ihminen löytää joskus sen kultaisen keskitien, ihminen voi olla oikeasti tasapainoinen. Älä sure, jos et ole vielä löytänyt sitä. Minäkin vasta etsin ja opettelen. Välillä viskon kaikki tähän asti mieleeni kerätyt ja löydetyt ”opit” sinne mieleni roska-astiaan, ja kaivan ainakin osan niistä seuraavana päivänä takaisin. Ehkä niissä olikin jotakin käyttökelpoista. Se on ihmisyyttä, se on elämää. Oli sitten masentunut tai ei, niin kukaan ei ole täydellinen.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Jokainen+on+itse+vastuussa+onnellisuudestaan/a1361770295884?jako=29b01acb5515c10ae89f80a4bb17872a&ref=fb-share

 

Joskus on hyvä ottaa mallia siilistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *