Pienistä puroista…

Päiväni alkoi huonosti, en ollut saanut Pamista rahoja ja erääntyneiden laskujen pino odottaa pöydällä. Sitten Facebook-ystäväni kommentoi asiaan liittyvään statukseeni: ”Eikä ihme, sillä edesmenneen koiramme nimi oli Pami, joka hävisi. Kenties rahojen kanssa jo yli 20 vuotta sitten.” Tämä käänsi oman suhtautumiseni tähän päivään. Aloin ajatella, että päivästä voikin tulla ihan hyvä. 

Tästä pääsemme monen aasinsillan kautta caseen opettaja Korhonen. Julkisuuteen nousee uusia tietoja ja uusia näkemyksiä asiasta jatkuvasti. Itse olen alusta lähtien välttänyt ottamasta asiassa puolta, koska en tiedä mitä on tapahtunut. Asiaan on kuitenkin nähnyt paljon jopa aggressiivista suhtautumista tyypillistä nykymenon kauhistelua unohtamatta. On kauhisteltu sitä, että oppilaat tuntevat oikeutensa, ja jopa videoivat opettajaa ruokalassa. On kauhisteltu sitä, että auktoriteetteja ei kunnioiteta.

Moni on lähestynyt asiaa pelkästään siltä kantilta, että opettajalla on auktoriteetti ja sillä hyvä. Mitäpä jos lähtisimmekin lähestymään asiaa niin, että meillä on yhteisö, jossa on jäseniä? Pelkkä auktoriteetti ei yksin rakenna toimivaa yhteisöä. Todellista auktoriteettia ei saa sillä, että sanoo olevansa auktoriteetti. Joskus tämä ehkä näennäisesti toimi, kun auktoriteettia alempana olevia hallittiin pelolla. Toimiva yhteisö perustuu kuitenkin vuorovaikutukseen. Ääritapauksissa yhteisön jäsenten kuulematta jättäminen voi johtaa jopa yksilön tai yksilöiden kuolemaan. Tässä tapauksessa ei pidetä olennaisena lapsen/nuoren näkemystä, mutta mitäpäs jos nostetaankin toisenlainen tapaus esille? Kaikki muistavat Eerika-nimisen tytön. Melkeinpä kaikki ovat voivotelleet kuinka Eerikaa ei kuunneltu, ja kuinka kukaan ei uskonut häntä.

Silti me olemme lähteneet tässä tapauksessa liikkeelle siitä, että lapsi/nuori valehtelee, ja aikuinen auktoriteetti puhuu aivan varmasti totta. Moni meistä ei ole edes halunnut miettiä, että konfliktissa on aina kaksi osapuolta. Emme voi sosiaalisen statuksen perusteella määritellä kuka valehtelee ja kuka ei. En edelleenkään ota kantaa tähän yksittäiseen tapahtumaan, mutta tämä yleinen suhtautuminen on erittäin mielenkiintoinen. Me teemme oletusten ja mielikuvien perusteella varmoja johtopäätöksiä tapahtumasta, josta emme oikeasti tiedä juuri mitään. Itsekin tähän syyllistyy usein. 

Vuorovaikutukseen palatakseni, olemmeko me todellakin siinä ääritilanteessa, että yksilöä kuunnellaan vasta kun hän on kuollut? Eikö meillä todellakaan ole aikaa kuunnella aikaisemmin? Toimiva yhteisö lähtee usein pienistä asioista ja pienistä eleistä. Yksi lause tai se, että kuuntelet toista muutaman minuutin voi olla todella merkityksellistä. Opettajilla on vaikeaa, ryhmät ovat suuria. Tilanne on sama kuin vaikkapa lääkäreilläkin. Joskus sitä miettii, että voisiko yksilö joskus tehdä jotakin pientä siitä resurssipulasta huolimatta? Toimiva vuorovaikutus ei näet aina vaadi niin suurta, pienellä on hyvä aloittaa. Terveydenhuollon puolella olen huomannut useaan otteeseen sitä, että oikeasti kiireellisissä ja haastavissa tilanteissa keskitytään hyvin jokaiseen yksilöön niillä resursseilla mitä on. Sen sijaan usein kiireettömämmissä tilanteissa olen kohdannut hyvin vihaista kohtelua. Paikalle saapuva ihminen on ylimääräinen stressaava tekijä, josta halutaan nopeasti eroon. Joskus resurssipula on valitettavasti syy olla miettimättä omaa käytöstään. Emme voi muuttaa salamana koko koulu- tai terveydenhuoltojärjestelmää. Juuri tänään emme voi taikoa resursseja lisää, mutta voimme katsoa itseämme ja omaa käytöstämme. Voimme miettiä voisimmeko me tehdä jonkin pienen asian hiukan toisin? Toisen käytöstä on helppo katsoa ja kritisoida, paljon vaikeampaa on kääntää katse itseensä. Resurssipulan helpottamiseksi pitää tehdä töitä, mutta juuri tänään voimme aloittaa itsestämme. 

Korostan edelleen, että tarkoitus on pohtia yleistä asennetta, eikä ottaa tässä yksittäisessä tapauksessa kenenkään puolta. On vain mielenkiintoista pohtia ihan omaa arkista asennettaan toisiin ihmisiin, ja sitä miten pettäviä itsestäänselviltä vaikuttavat johtopäätökset voivat joskus olla. 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *