Vain murhaaja

Traaginen Eerikan surma on herättänyt paljon keskustelua netissä, ja aina kun keskustellaan tunnepitoisesta asiasta on riski, että homma karkaa käsistä. Kaikenmoisia mauttomuuksia on jo tullut nähtyä, mutta eilen vastaan tuli sellainen asia, että Coca-Cola Zerot meinasivat mennä väärään kurkkuun. Ihmiset näet levittävät toisen Eerikan surmaajan kuvaa, ja kuva on varustettu tekstillä: ”Jakakaa tätä kuvaa niin paljon kuin voitte,jotta kaikki elinkautistaan istuvatkin näkevät. Tässä on Touko Tarkki, lapsen murhaaja. Ansaitsee ehdottomasti kuolemantuomion tekosistaan.” (kirjoitusvirheet ovat alkuperäisessä tekstissä).

Suokaa anteeksi ystävät, tutut ynnä muut, mutta mitä helvettiä teille oikein liikkuu siellä päänupissanne?

Suomessa kun ei tunnetusti ole sitä kuolemantuomiota käytössä, niin tekstin tarkoitushan on selkeästi kannustaa väkivaltaan ja murhan tekemiseen. Jos diggaat kuolemantuomiosta, niin muuta jumalauta vaikka sinne Teksasiin! Ehkä oma penskasi tekee siellä rikoksen, josta saa kuolemantuomion ja voit hekumoida sillä suuresti ihailemallasi väkivallalla. Jeesustelet ihan miten paljon tahansa, niin sinä et ole niitä murhaajia parempi. Voihan sitä väkivaltataipumustaan oikeuden verhossakin purkaa. Voihan sitä ratsastaa julman henkirikoksen uhrilla, ja esittää vielä jaloa siinä sivussa. Jokin raja sillä kaksinaismoralistisella jeesustelulla ja paskanjauhamisellakin on. Jokainen meistä kykenee väkivaltaan. Se ei ole mikään saavutus. Murhaajan murhaava ei ole sankari, hän on vain samanlainen murhaaja. Tekojen syitä voi ymmärtää, mutta väkivalta on yksinkertainen juttu ajatustasolla. Sen joko hyväksyy tai ei hyväksy. Sille joko antaa vallan tai ei anna.

Joskus minusta tuntuu, että järkyttävien tapahtumien kautta tapahtumiin täysin liittymättömät ihmiset yrittävät lunastaa jotakin ”hyvän ihmisen paikkaa” näiden tapahtumien varjolla. Jokainen meistä voi omalla toiminnallaan pelastaa jonkun. Jokainen meistä voi tehdä tästä maailmasta edes vähän paremman paikan. Jokainen meistä voi aloittaa siitä, että kieltäytyy väkivallasta ja sen lietsomisesta. Jos joku käy kimppuuni niin totta helvetissä puolustaudun, mutta mikä on motiivi lietsoa vihaa tuntematonta ihmistä kohtaan? Mikä on motiivi kehottaa suoraan murhaamaan sinulle tuntematon ihminen? Järkytys? Oman tunne-elämän ongelmat? Viha? Empatia on jees juttu, ja totta kai tapaus järkyttää, mutta jos järkytyt noin kovasti vieraan ihmisen tapauksesta, että olet valmis jakelemaan murhakehotuksia, niin oikeasti mene juttelemaan jonkun kanssa. Mesota saa ja mielipiteitä saa esittää, ja tapauksesta saa toki keskustella, mutta murhakehotus on oikeasti jo aikalailla toinen asia kuin normaali järkytys ja keskustelu.

Oli tällainen ”koko kansan rikosjuttu” miten hirveä tahansa, niin minusta on käsittämätöntä, että se saa ihmisen haluamaan tosissaan vieraan ihmisen kuolemaa. On totta, että kaikilla meillä on ohimeneviä hetkiä, jolloin vihanpuuskassa ajattelemme todella pahoja asioita. On myös totta, että jokainen meistä kykenisi tietyssä tilanteessa tappamaan. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun ihminen alkaa harkitusti postamaan Facebookiin kehotuksia ihmisen murhaamisesta ollaan kuitenkin edetty jo aika pitkälle normaaleista vihantuntemuksista, ja niiden ilmaisemisesta.

Osa elinkautista istuvista on mieleltään enemmän tai vähemmän epätasapainoisia. On sairasta ja säälittävää, että tällaisia laitostuneita ihmisiä kannustetaan murhan tekemiseen. En tiedä kumpi on oksettavampaa murha vai toisen kannustaminen murhan tekemiseen. Jos minä kuolisin henkirikoksen uhrina, niin suurin tapa halventaa muistoani, olisi lietsoa lisää väkivaltaa tähän maailmaan. Ihminen, joka tappaisi surmaajani ei puolustaisi muistoani tai oikeutta. Hän olisi murhaaja. Tämä maailma ei kaipaa lisää väkivaltaa. Väkivalta synnyttää aina vain lisää väkivaltaa, kunnes joku katkaisee kierteen. Ihminen on käyttänyt väkivaltaa koko olemassaolonsa ajan. Onko se tehnyt meistä onnellisia? Onko se tehnyt maailmasta paremman paikan? Ei ole, eikä tee.

Vihan tunteet ovat normaaleja, ja me ilmaisemme niitä eri tavoin. Siinä vaiheessa kuitenkin kun aletaan postaamaan nettiin murhakehotuksia todellisista ihmisistä, niin mielestäni vihan ilmaiseminen ei enää ole tervettä. Jokaiselle tekisi todellakin hyvää nähdä ruumis, ja nähdä mitä kuolema on. Se ei ole niinkuin tv:ssä ja sarjoissa. Täällä se on todellista. Täällä ei nousta ylös, ja pestä maskeerauksia pois. Eerikan tapaus ei ole vain jokin jännä juttu, jota seurataan lehdestä. Kaikki sen osapuolet ovat todellisia. Eerikan tapaus ei ole meitä varten kirjoitettua viihdettä ja terapiamateriaalia. Ottamalla toisen hengen et palauta toista. Et tuo mitään oikeutta tähän maailmaan. Kukaan meistä ei ole siinä asemassa, että voisi oikeutetusti ottaa toisen hengen saati levittää tuollaista mautonta paskaa Naamakirjassa.

By the way, ajattelin jälleen tänään, että tämä pallo olisi tosi jees ilman meitä ihmisiä. Jätän silti murhakehotukset välistä. Elämä on kova juttu, murha ei. Väkivaltaa ei vastusteta väkivallalla.

 

Do it!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *