Vihaa ja videopelejä Suomessa

Suomea puhuttaa nyt Hyvinkäällä sattunut ammuskelutapaus, jossa surmansa sai kaksi henkilöä, haavoittuneita tuli seitsemän mukaan lukien työharjoittelussa ollut paikalle saapunut nuori poliisi. Tapaukseen oman kantansa ovat jo lausuneet muun muassa perussuomalaisten Timo Soini ja kristillisdemokraattien Päivi Räsänen. Timo on ollut sitä mieltä, että videopelit ja elokuvat aiheuttavat tällaisia epäterveitä tekoja, ja kehoittanut olemaan varovainen elokuvien ja pelien suhteen. Tietysti Soini jo ehti ratsastaa silläkin uutisankalla, että ampuja olisi keskeyttänyt armeijan. Armeijan keskeyttäminen on kuulemma merkki pahoista ongelmista, ja miehen tulee armeija kestää. Hienoisen ristiriidan näin tässä, että pelit ja elokuvat ovat pahoja, mutta miehen pitäisi kuitenkin käydä koulutus, jossa opetellaan tappamaan. Räsänen on yllättäen aselakien tiukentamisen kannalla.

Ensinnäkin järkkynyt mieli voi saada sen inspiraationsa ihan mistä vain, joten jos tälle linjalle lähdetään ihmiset pitäisi sulkea kupliin, joista ei näe läpi. Suhteellisen tasapainoinen ja todellisuuden tajuinen mieli osaa erottaa toisistaan faktan ja fiktion, ja näiden ero olisikin erittäin tärkeää opettaa lapsille jo pienestä pitäen. Facebookissa on kiertänyt viime päivinä kuva, jossa todetaan, että jos videopelit vaikuttavat ihmisiin, niin suurin osa Facebookin käyttäjistä olisi nyt maajusseja. Toki esimerkiksi lapselle videopelejä ja elokuvia ostettaessaan vanhempien on oikeasti syytä olla tietoisia siitä, mitä peli tai elokuva sisältää, ja muistaa että ei niitä ikärajoja niihin peleihin ja elokuviin ihan päästä ole lätkitty.

Aselakien tiukentamisesta en usko olevan hyötyä, koska tähänkin tekoon käytetyt aseet olivat varastettuja. Mikäli ihminen on sairas, ja haluaa hirveyksiä tehdä ja ihmisiä tappaa, niin senhän hän tekee, tavalla tai toisella. Jos ei ampuma-asetta ole saatavilla niin sitten henkilö toteuttaa tekonsa jollakin muulla tavalla. Ihmiskunnan historiassa olemme monet kerrat saaneet huomata, että ihminen on kekseliäs. Ihminen pystyy tappamaan jopa paljain käsin. Tästä ei taas tulee vetää johtopäätöstä, että kannatan Amerikan mallia, jossa jokaisella on taskussaan tai käsilaukussaan ase. En todellakaan kannata. Niin raadollista kuin se kuitenkin onkin, aseet eivät tapa, ihmiset tappavat.

Ainoa mitä voimme tehdä tällaisten tapausten ehkäisemiseksi on parantaa mielenterveyshuollon resursseja, ja suomalaisetkin saisivat todellakin hylätä asenteen, että jokainen huolehtii vain itsestään. Naapurin leikkaamaton ruoho meitä kyllä vaivaa, mutta lähimmäisen rakkaus ja sen osoittaminen muille ovat edelleen kortilla. Rikosten ehkäisyyn pitää panostaa siitäkin huolimatta, että rikokseton yhteiskunta on utopia, ja kaikkia tekoja ei millään pystytä ehkäisemään. Yksikin ehkäisty teko on kuitenkin kaiken työn arvoinen.

Uuden Suomen blogi-palvelusta luin myös Antti Pesosen mielenkiintoisen kannanoton, jossa Pesonen perustaa olettamuksensa tappamisen ihailusta sille, että tarkka-ampuja Simo Häyhällä on Facebookissa 3600 tykkääjää.

””Amerikkalaisfilmissä nähdään suomalainen tarkka-ampujalegenda Simo Häyhä.” Näin otsikoi juttunsa suuri suomalainen lehti 23.5., eli neljä päivää ennen Hyvinkään joukkosurmaa.” Legendaksi voi tosiaan nousta niin hyvässä kuin pahassa. Kaikkia Simo Häyhän elämästä tai sotahistoriasta kiinnostuneita ei voi leimata tappamisen ihailijoiksi. Jos pitää Häyhän ampumataitoa uskomattomana, se ei tarkoita että ihailee tappamista. Kirjoittajalle ilmeisesti myös sosiaalisen median termit ovat hieman outoja. Melko monelta sivustolta voi nykyään jakaa uutisia Facebookiin painamalla tykkää-nappia, ja se ei tarkoita että pitää varsinaisesti itse uutista hienona asiana. Tuskin Hyvinkään tapahtumia tykkää-napin kautta Facessa jakavat ihmiset mitenkään yleisesti ihailevat kyseistä tapahtumaa tai tappamista. Simo Häyhästä Facebookissa tykkäämistä on puolestaan melkoisen radikaalia yhdistää hetimmiten tappamisen ihailuun.

Peli-, elokuva, aselakihysterian sijaan voisimme ottaa järjen käteen ja miettiä, että mistä tällaiset teot kumpuavat. Vihan tunteminenkin on tervettä, mutta mieleltään tasapainoinen, empatiakykyinen ihminen ei lähde huvikseen tappamaan ihmisiä, vaan pystyy käsittelemään vihansa muilla konsteilla. Siitä huolimatta, että tällaisia juttuja uutisoidaan erittäin näyttävästi, suurin osa ihmisistä osaa edelleen purkaa vihansa terveemmillä tavoilla. Tämä ei toki missään määrin tarkoita, ettäkö ei pitäisi erittäin vakavasti pohtia tällaisten tapahtumien syitä. Syiden pohtiminen on ainoa tapa mahdollisesti ehkäistä tällaisia tekoja tulevaisuudessa.

Itse kuulun ehdottomasti kaikkea väkivaltaa ja sotaa vastustaviin ihmisiin, en todellakaan ihaile sotaa missään määrin, täysin päinvastoin. Minusta sota on täysin turhaa, ja väkivalta todellakin synnyttää vain lisää väkivaltaa. Tämä ei kuitenkaan estä minua olemaan kiinnostunut sotahistoriasta, ja historian kulkuun vaikuttaneista henkilöhahmoista. Asiat on hyvä oppia erottamaan toisistaan, ja tuulesta temmattuja johtopäätöksiä kannattaa välttää vaikka ne omaa näkemystä aukottomasti tukevilta ja äkkiseltään myös oikeilta vaikuttaisivatkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *