Hyppiikö ”suvakki” riemusta, kun maailmassa on pakolaisuutta?

Keskusteluissa tulee usein esille erikoinen ajatus, jonka mukaan me ”suvakeiksi” haukutut oikein suorastaan nautimme kriisien syntymisestä, jotta saisimme tänne turvapaikanhakijoita. Silloinhan näet pääsee ”kukkahattuilemaan”. Arvoisat hölmöt, rasistit ja nettitrollit:

Luuletteko te oikeasti, että ”suvakit” hyppivät riemusta, kun maailmassa on kriisejä? Luuletteko te oikeasti, että ”suvakit” hyppivät riemusta, kun ihmisillä on hätä ja ihmisiä kuolee? Kukaan järkevä ihminen ei toivo kriisejä ja konflikteja kaikista vähiten ne ihmiset, jotka ovat joutuneet pakenemaan ja jättämään elämänsä taakseen tietämättä mitään tulevaisuudestaan.

Luuletteko te todella, että turvapaikanhakijat tyytyväisinä hierovat käsiään yhteen miettien, että mahtava juttu tämä konfliktitilanne kotimaassa ja nyt pääsee Suomeen mahdollisesti nostamaan ruhtinaallista vastaanottorahaa? Luuletteko te oikeasti, että kukaan meistä haluaa tänne terroristeja tai raiskaajia? Kauhuja pakenevat eivät taatusti halua niiden kauhujen seuraavan heitä tänne. Myöskään kukaan ”suvakki” ei taatusti halua Suomeen, eikä minnekään muuallekaan terroristeja tai raiskaajia, jos asia vain meistä olisi kiinni.

Se tuleeko jossakin päin maailmaa konflikti ei ole kiinni minusta yhtään sen kummemmin kuin Peräkylän Perastakaan. Jos ja kun konflikti tulee on sen seuraukset hoidettava parhaalla mahdollisella tavalla. Asiat eivät aina mene putkeen ja se on vain hyväksyttävä. On todella lapsellista ajatella, että Suomessa olisi nyt kaikilla ihmisillä asiat superhienosti, jos vain vetäisimme rajat kiinni. Pakolaiskriisi on tilanne, joka nyt vain on olemassa. Minä tai Pera emme voi sitä asiaa muuttaa, mutta jokainen voi vaikuttaa omaan suhtautumiseensa. Tuskin itse pakolaiskriisistä kukaan erityisesti pitää, mutta lapsellisella ”mää en haluu”-itkulla tilanne ei miksikään muutu.

Näistä jutuista tulee aina mieleen eräs tuttuni, joka aina pistää millloin kenenkin vähemmistön syyksi sen, että elämässä ei ole kaikki mennytkään ihan niin kuin hän on suunnitellut. Harvoinpa meillä kenellekään kaikki elämässä menee juuri niin kuin olemme itse suunnitelleet. Elämä ei vain mene niin ja se on vain hyväksyttävä. Se, että syyttää oman elämänsä ongelmista asiaan mitenkään liittymätöntä ihmisryhmää on asioiden kieltämistä. Sen tosiasian kieltämistä, että elämässä ei ole sitä maagista nappia, jonka avulla kaikki elämässä menee aina hyvin.

Me ”suvakit” olemme katsokaas kohdaneet ja hyväksyneet sen joskus ikävänkin tosiasian, että elämä on arvaamatonta. Oma elämä ei muutu, eikä oma olo parane sillä, että syyttää ihmisiä, jotka eivät ole sinulle mitään pahaa tehneet.

Jos asia olisi minusta riippuvainen, niin minä lopettaisin kaikki konfliktit. Jos minä saisin valita maailmassa ei olisi sotia, köyhyyttä, nälänhätää, henkirikoksia, raiskauksia, pahoinpitelyitä, syrjäytymistä, epätasa-arvoa ynnä muita vastaavia asioita. Kukaan tervejärkinen ja empatiaa kokeva ihminen ei pidä tällaisista asioista, eikä toivo niiden olemassaoloa. Ikävä kyllä kaikki asiat eivät ole riippuvaisia pelkästään meidän omista toiveistamme ja haluistamme.

Maailma ei ole aina mukava paikka ja tämä tosiasia ei muutu silmien sulkemisella. Aina jauhetaan sitäkin, kuinka me ”suvakit” olemme muka sinisilmäisiä ja elämme valheessa. Kyllä se valheessa elävä sinisilmäinen osapuoli on aivan muualla. Kukaan tuntemani ”suvakki” ei usko siihen ”maagiseen taikanappiin”, eikä usko että asiat paranevat menemällä sängyn alle piiloon.

Ilmeisesti myös leipäjonoissa ruokaa jakavat todellisuudessa toivovat ihmisille kurjuutta, jotta pääsevät ”kukkahattuilemaan”… Toisaalta jälleen kerran voinee todeta, että on turha etsiä järkevää logiikkaa sieltä, missä sitä ei ole.

Enkeleitä onko heitä?

Arkkipiispa Kari Mäkinen puhui Demokraatin haastattelussa hyvin turvapaikanhakijoista ja heihin kohdistuvista odotuksista.

”Arkkipiispa Kari Mäkinen on huolissaan, että myös Suomessa maahanmuuttokriittinen ja epäluulon sävyttämä puhetapa alkaa olla yhä hyväksytympää. Ihmisten mieliin pesiytyy vaivihkaa ajatus, että yhteen ihmisryhmään kuuluukin suhtautua niin.

Muisti eurooppalaisen historian tapahtumista tuntuu olevan lyhyt. Hän kritisoi sitä, että jotain ihmisryhmää olisi syytä pitää jo lähtökohtaisesti epäilyttävänä.

– Katupartiot herättävät minussa sen kaltaisia reaktioita, että näin lisäämme turvattomuutta emmekä turvallisuutta, Mäkinen sanoo Demokraatin haastattelussa.”

Itseäni keskusteluissa on jo pitkään ottanut päähän se, että monet eivät tunnu näkevän turvapaikanhakijoita lainkaan ihmisinä oikein millään tasolla. Turvapaikanhakija ja ylipäänsä maahanmuuttaja alennetaan usein olennoksi, jolla ei saa olla normaaleja inhimillisiä tunteita. ”Vääränlainen” ihminen ei saa koskaan esimerkiksi turhautua.

Kun valkoinenkristittyheterokantis menettää hermonsa vaikkapa siellä Kelassa, hänen toimintaansa saatetaan jopa ihailla. Ajatellaan, että oikeuksistaan pitää pitää huolta. Sen mielletään olevan oikein. Kun valkoinenkristittyheterokantis vastustaa vaikkapa puoli-ilmaiseksi teetettävää kuntouttavaa työtoimintaa terveille hän toimii monien mielestä oikein, koska kyllähän ihmisten pitää tehdystä työstä palkka saada. Jos se ”vääränlainen” tekee samaa, saattaa hän samojen ihmisten mielestä ollakin laiska ja kiittämätön. ”Vääränlaisen” pitäisi ilolla vaikka syödä ruokaa, joka vetää vatsan sekaisin. ”Vääränlaisen” pitäisi mukisematta tyytyä virikkeettömään elämään. ”Vääränlaisen” pitäisi olla superkiitollinen siitä, että on saanut edes jotakin ihmisoikeuksia ja pitäisi ymmärtää olla vaatimatta tasa-arvoisia oikeuksia. ”Vääränlaisen” pitäisi ilmeisesti olla tyytyväinen ja kiitollinen jopa siitä, että joku sylkee päälle.

Jokaiselle meistä lienee tuttu tilanne, että jokin pieni asia katkaisee kuormittavassa tilanteessa sen kamelin selän. Jokin pienempi asiakin saattaa olla silloin tunnetasolla liikaa. ”Vääränlaisen” kohdalla tällaista käytöstä ei kuitenkaan ymmärretä. Ei pystytä ollenkaan astumaan niihin toisten kenkiin tai ei ehkä edes haluta, koska ”vääränlaisia” ei mielletä edes ihmisiksi. Täten heillä ei myöskään ole oikeutta normaaleihin ihmisyyteen kuuluviin tunnereaktioihin.

”Vääränlaisten” pitäisi todellakin olla niitä enkeleitä. Epäihmisiä, jotka ovat suurin piirtein kiitollisia siitäkin, että joku yritti polttaa rakennuksen, jossa asut. Normaali ihminen-myytin tavoin luodaan myös myytti yhdestä ainoasta oikeasta turvapaikanhakijasta/maahanmuuttajasta/mamutaustaisesta. Tämä myytti on joustamaton, eikä siihen mahdu elävä ihmisyys. Todellisuudessa tällaisia myyttejä täyttäviä ihmisiä ei ole olemassa.

Maahantulijoiden pitäisi pystyä heti elättämään itsensä, mutta he eivät saisi kuitenkaan ”viedä kantis-Peran töitä”. Maahantulijoiden pitäisi pystyä heti toimimaan uudessa ympäristössä, mutta he eivät saisi kuitenkaan olla osallistuvia, eivätkä tuoda itseään esille, koska tällöin he ovat muka vaativia ja kiittämättömiä. Pitäisi sopeutua ja käyttäytyä suomalaiseen muottiin sopivasti, mutta turvapaikanhakija ei kuitenkaan saisi käydä esimerkiksi baarissa. Toisaalta myös hiljaisena ja vetäytyvänä oleminen on sekin ”väärin” ja ”epäilyttävää”. Sen sijaan, että pyrittäisiin näkemään se, että turvapaikanhakijatkin (kuten kaikki vähemmistöt) ovat ihmisiä halutaan nähdä kaikessa arkisessakin pelkkiä ongelmia. Oikein etsitään niitä ja jos ei tarpeeksi löydetä, niitä keksitään.

Sama kaava toistuu kaikissa keskusteluissa, jotka koskevat vähemmistöjä. Pitäisi tyytyä vähempään kuin ”normaalit” ihmiset. Pitäisi olla epäinhimillisen kiltti ja alistuva. Kun vähemmistöön näkyvästi kuuluva käyttäytyy samoin kuin normaalin ihmisen myyttiin näennäisesti istuva ihminen, muuttuu monien mielessä toiminnan luonne täysin päinvastaiseksi. Jos et suostu olemaan alistuja, oletkin muka kiittämätön paskiainen. Jos et suostu alistumaan loukkaatkin muka niitä, jotka kokevat oman epävarmuutensa ja pelkojensa takia tarvetta olla ylempänä.

Raivostuttavan kaksinaismoralistista. Toisia alentavat ovat lähes aina täysin sokeita kaksinaismoralismilleen ja itsensä ylentämiselle. Tämän mahdollistaa juuri se muiden epäinhimillistäminen. Kun ”kohde” kerran ei muka ole ihminen laisinkaan, niin miksi ihmeessä häntä täytyisi kohdellakaan kuin ihmistä? Miksi toisen kuitenkaan pitäisi tyytyä huonompaan kohteluun ja alentamiseen, kun et itsekään siihen tyytyisi?

Moni on kauhistellut esimerkiksi pientä vastaanottorahaa tai sitä, että turvapaikanhakijat haluaisivat itse tehdä ruokaa. No, mitä me suomalaiset köyhyysrajan alapuolella elävät teemme? Moni meistä keskustelee paljon siitä, miltä tuntuu elää ilman rahaa. Miltä tuntuu elää almuilla. Tällaista ei pidetä enää nykymittapuulla inhimillisenä, eikä oikeana vaan alentavana, syrjäyttävänä ja ihmisen minäkuvaa rikkovana.

Turvapaikanhakijoiden kohdalla asia on kuitenkin yllättäen aivan toisenlainen. Jos siis itse itket somessa köyhyyttäsi, niin älä myöskään tuomitse turvapaikanhakijaa, joka haluaisi käydä itse marketissa ja tehdä itse sitä ruokaa.

Keskusteluissa tasa-arvoisesta avioliittolaista, äitiyslaista tai translaista on tullut aina esille se, että ”Mitä ne vielä vaativat, kun niillähän on jo vähän oikeuksia?”. Toiveet, unelmat, itsemääräämisoikeus, halu arvostavaan ja tasa-arvoiseen kohteluun ja normaaliin arkeen. Nämä asiat eivät enää olekaan hyväksyttäviä kun kyseessä on ihminen, joka ei sovi tiettyyn muottiin. Täysistä ihmisoikeuksista haaveilukin on ”normaaleja” loukkaavaa, jos olet jotenkin ”erilainen”. Esimerkiksi turvapaikanhakijoilla, ulkomaalaiseen rakastuneilla ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla ei saisi joidenkin mielestä olla oikeutta edes perheeseensä.

Kukaan meistä ei todellakaan ole enkeli ja huonompaankin asemaan joutuneella ja keskivertonormaalin myytistä tavalla tai toisella poikkeavalla ihmisellä on oikeus tunteisiin, tasavertaiseen kohteluun ja myös oikeus yrittää vaikuttaa asioihin.

Kuva: http://www.funnyjunk.com/funny_pictures/4240516/Double+standards+at+their+best

Kuva: http://www.funnyjunk.com/funny_pictures/4240516/Double+standards+at+their+best

Veripalvelukriittiset

Viime syksyn aikana ”kriittisinä” itseään pitävien kansalaisten keskuudessa alkoi levitä uusi pienimuotoinen muoti: Veripalvelukriittisyys.

Osalla ei ole hajuakaan, mitä kaikkea Veripalvelu toimiakseen vaatii. Osa ainakin mielestään tietää, mutta ei siitä huolimatta oikein tunnu hahmottavan sitä, että homma ei pyöri pelkällä hyvällä tahdolla. Seuraavanlaista keskustelua käytiin tänään Veripalvelun Facebook-sivuilla.Veripalvelu1

Veripalvelu2
Pitäisiköhän lähteäkin tästä ostamaan parituhatta litraa ihmisverta Veripalvelulta? Ihan vain huvin vuoksi. Saakohan ihmisverta tilattua kätevästi netistä?

Saatettu ehkä mahdollisesti ihan Hesarin jutussa mainita, että sinne ulkomaillekin kehtaavat myydä! Kyllä on se totta vieköön järkyttävää, jos Veripalvelu pelastaa ihmishenkiä myymällä harvoin ja poikkeustapauksissa harvinaisia verivalmisteita ulkomaille. Kyllä se on tällainen haureus mitä pikimmiten lopetettava! Tunnetustihan myöskään kukaan suomalainen voi koskaan tarvita verivalmistetta ulkomailta…

Eivätkä muuten ole mitään myyttejä tällaiset, että ihan pelkän bisneksen takia myydään ulkomaille ja yksityishenkilöille meidän veret, vaikka lähdettä ei tietenkään muisteta, eikä ehditä googlaamaan. Googlatkoon joku muu. Veripalvelu tosin kertoo ihan omilla sivuillaankin tästä ulkomaille myymisestä.

”Poikkeuksena ovat erittäin harvinaiset punasolut, joita pakastamme harvinaisten verien ”pankkiin” siltä varalta, että Suomessa tai jossain muussa maassa on potilas, joka tarvitsee näitä harvinaisia soluja hoitoonsa. Myös me Suomessa hyödymme kansainvälisestä yhteistyöstä, sillä meilläkin voi olla potilaita, joille ei löydy Suomesta sopivaa verivalmistetta. Näitä harvinaisen veriryhmän punasoluvalmisteita on toimitettu ulkomaille muutamia kymmeniä. Olemme Suomessa itse asiassa edelläkävijöitä harvinaisten verien löytämisessä ja tallettamisessa.

Toisen poikkeuksen muodostavat vanhentuneet tai muuten käyttämättä jäävät punasolut, joita ei voida hyödyntää potilashoidossa Suomessa. Näitä, muussa tapauksessa hävitykseen meneviä punasoluja voidaan käyttää lääkevalmistuksen raaka-aineena erään harvinaisen taudin, porfyrian hoidossa. Näin luovutettu veri käytetään mahdollisimman tarkkaan potilaiden hyödyksi.  Lääke on alun perin Suomessa kehitetty ja valmistetaan nykyisin ulkomailla.

Kokoverestä erotellun plasmaraaka-aineen Veripalvelu myy ulkomaisille yhteistyökumppaneilleen, jotka valmistavat siitä plasmalääkkeitä. Plasmalääkkeitä ei tehdä Suomessa, joten plasmatuotannon kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta verestä eroteltua plasmaa voi ylipäätään hyödyntää plasmalääkkeiden valmistuksessa. Plasmalääkkeitä tarvitaan esimerkiksi verenvuototautien sekä vaikeiden vasta-ainepuutosten hoidossa. Suomalaiset sairaalat tilaavat kansainvälisten plasmalääkevalmistajien valmisteita potilaiden hoitoon potilastarpeen mukaisesti.

Veripalvelu3

Ei olla varmoja voiko mihinkään SPR:ään tai Veripalveluun liittyvään luottaa, koska ”SPR:llä tuntuu olevan raatoja kaapissa”. Tuntuu olevan. No, näin nämä asiat koetaan. Selvennän, että jos joku SPR:llä toimii väärin, niin tämä ei tietenkään ole hyväksyttävää. Jos nyt henkilö x kavaltaisi vaikka Perähikiän S-Marketilta rahaa, niin eihän tämä S-Marketista mätää toimijaa tee. Eveliina Tuuliranta kertoi, ettei lue MV-lehden juttuja, mutta ei kuitenkaan osannut keskustelussa määritellä tietojensa lähteitä. Kirjoittajalle yritettiin selittää asiaa niin Veripalvelun kuin ”siviilien” toimestakin, mutta vähemmän hyvällä menestyksellä.

Veripalvelu4

Myyntihomma ja myyminen sairaaloille ”riistohinnoin” kuulemma on monien toimesta jo huomattu on se sitten väärää tietoa tai ei. Kyllä, on se väärää tietoa tai ei. No, näin nämäkin asiat koetaan, joten on turhaa sanoa vastaan. Myös klassinen ”Kyllähän mä näistä tiedän, mutta ei voi puhua” vilahti keskustelussa.

Veripalvelu5

Kirjoittajalla on siis tiedossa, että veri vaatii käsittelyä, jotta sitä voidaan terveydenhuollossa käyttää, mutta ”ilmaiseksihan se veri tulee”. Onko veren ylihinnoittelua sitten se, että verituotteista jää Veripalvelulle sitä hirvittävää voittoa? Ilman rahaa toiminta ei kuitenkaan pyöri ja Veripalvelun toiminnan rahoitus ei ole mitenkään salaista tietoa. Ei tarvitse alkaa foliohattupäiseksi salapoliisiksi löytääkseen tiedon, että terveydenhuolto maksaa Veripalvelulta ostamistaan tuotteista ja palveluista. Tämä tieto löytyy ihan avoimesti Veripalvelun omilta sivuilta.

”Veripalvelu on voittoa tavoittelematon organisaatio. Sen toiminta rahoitetaan verivalmisteista, laboratoriopalveluista sekä muista tuotteista ja palveluista saatavilla maksuilla. Sairaalat ja muut terveydenhuollon yksiköt maksavat valmisteista ja palveluista käytön mukaan. Veripalvelun toimintaa ei tueta yhteiskunnan varoista eikä muista ulkopuolisista lähteistä, lukuun ottamatta eräitä tutkimushankkeisiin saatuja apurahoja ja avustuksia.”

Että näin salaista meininkiä. Ei muuta kuin ”paljastuksia” tekemään. Huomauttaisin myös, että voittoa tavoittelematon ei tarkoita sitä, että voittoa ei saisi tulla. Syntynyttä voittoa hyödynnetään sitten toiminnan pyörittämisessä ja kehittämisessä.

Veripalvelu6

Moni näyttää elävän siinä käsityksessä, että SPR ja Veripalvelu ovat käytännössä yksi ja sama asia. Todellisuudessa SPR ja Veripalvelu ovat erillisiä organisaatioita, vaikka Veripalvelu niin sanotusti SPR:n ”alla” toimiikin. Esimerkiksi SPR:n saamat ”ilmaiset roinat” eivät siis liity mitenkään Veripalveluun.

”Veripalvelu ei saa taloudellista tukea emojärjestöltä, eikä sen toimintaa tueta valtion varoilla.”

Selvennykseksi vielä, että ei ole synti erehtyä, mutta ei ole synti myöskään myöntää erehtyneensä.

Veripalvelukriittiseen muotiin kuuluu toki myös into boikotoida Veripalvelua ja kehottaa muitakin tähän. SPR on kuulemma ”liivijengi” tai Kaarinan Rajat kiinni-mielenosoittajia lainatakseni ”mafia”.

Veripalvelu7

SPRboikotti

SPRboikotti2

SPRboikoitti3

”Yllättäen” veripalvelukriittisten lähde on usein MV-lehti, joka onkin surutta luonut Veripalvelun toiminnasta negatiivista kuvaa. Pakkohan Veripalvelunkin on olla paha, koska emojärjestö auttaa turvapaikanhakijoita.

Tässä aivoulosteessa on mahtava logiikka.

SPRboikotti4

Pistetään Veripalvelu boikottiin. Ei haittaa ketään, koska ”valtio” on velvollinen takaamaan, että verta riittää. Ei tarvitse enää kenenkään luovuttaa verta, koska kyllähän katsokaas valtio hoitaa homman. Voidaan ”tappaa verenimijä” ja tuosta vain tulee uusi toimija tilalle, eikä kenellekään ole hätäpäivää, koska kyllä ”valtio” hoitaa homman. Pääasia, että saadaan Veripalvelu nurin, koska ”SPR auttaa matuja ja vie meidän veret”!

Kirjoitin taannoin Facebookiin erään kuvan saatteeksi seuraavanlaisen tekstin:

”Pera: ”Arska onks siä vittu verta!”
Arska: ”Joo vittu, mä puukotin Lissuu ja otin silt verta tähän kuppii! Vittu!”
Pera: ”Hyvä hyvä vittu. Anna ny tänne se, ni juotetaan vittu se tolle Jepelle. Pist vähä vittu kossuu mukaan!”
Arska: ”Joo vittu! Ei vittu tartteta mitään vitun äshpeeärrää!””

Oikeastaan tämä näyttää kiteyttävän raadollisen totuudenmukaisesti sen, mikä on joidenkin ”kriittisten” käsitys Veripalvelun pyörittämisestä. Ilmaiseksi tulee ja ilmaiseksi menee. Ihan tuosta noin vain. Maalaisjärjellä.

Edit: Veripalvelu-boikottia huutavien kannattaisi myös muistaa, että emme tiedä kuka meistä tarvitsee Veripalvelun tuotteiden apua ja koska.

Mistä tunnet sä trollin?

Jussi Korhonen kirjoitti Isän pikajuna-blogissaan propagandan luomisesta. Linkitin kirjoituksen Facebookiin ja sainkin itselleni kaverin kaverilta hyvin mielenkiintoisen kommentin aiheeseen.

”Nosittenhänkaikkionhyvin. Oikein hyvin.”

Maailmassa tuskin tulee päivää, jolloin ihan kaikki on oikein hyvin. Se, että maailmassa on asioita huonosti ei oikeuta valheellisen propagandan luomista millään tavalla. Ilmeisesti minullakin olisi oikeus levittää paskajuttuja vaikka naapuristani, koska maailmassa ei ole kaikki hyvin.

Järjetön kommentti kaikin puolin, mutta siirrytäänpä siihen, miksi päätin poimia tämän lyhyen kommentin blogiini. Koska tämä kaikessa lyhykäisyydessään on oivallinen esimerkki tietynlaisesta keskustelustrategiasta. Hypätään itse asiasta ihan toiseen. Varsinaisesti kommentti ei liity mitenkään itse aiheeseen. Jatkokommentti oli myös yhtä kummallinen. Jatkokommenttia ei ole sellaisenaan tallessa, koska henkilö poisti kommenttinsa hetken kuluttua siitä, kun olin hänelle vastannut. Se kuitenkin kuului ”Joo, juu niin luulis”-tyylisesti. Tämä oli vastaus siihen, kun kirjoitin että luulisi jokaisen aikuisen ihmisen erottavan puurot ja vellit toisistaan ilman ratakiskosta vääntämistä.

Tällaisen keskustelustrategian tarkoitus on usein hämmentää, saada keskustelu raiteiltaan ja saada vastapuoli turhautumaan. Tämä on siinä mielessä ovela strategia, että yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja väittelyssä kokemattomampi ei äkkiseltään tajuakaan vastapuolen trollaavan. Kokeneempi nenä sen sijaan haistaa heti, mistä on kysymys. Trollin kommentit ovat usein joko lyhyttä asiaan liittymätöntä kuittailua tai sitten pitkiä jaarituksia, jotka eivät nekään liity alkuperäiseen asiaan mitenkään. Saatetaan laittaa linkkejä epämääräisiin, joskin äkkiseltään satunnaisen lukijan silmiin asiallisilta vaikuttaviin, lähteisiin. Yleensä viesteissä ei sanota oikeastaan itse aiheen kannalta mitään järkevää tai olennaista.

Trolli saattaa myös yrittää antaa vastapuolelle mahdottomia tehtäviä. Saatetaan esimerkiksi vaatia kaikkien netissä liikkuvien väitteiden todistamista vääräksi tässä ja nyt. Käytännössä tällainen on mahdoton tehtävä isolle joukollekin puhumattakaan yhdestä ihmisestä, koska väitteitä ja huhuja liikkuu niin paljon. Trolli pistää vastapuolen selittämään jokaisen perusasian. Trolli esittää tietämätöntä ja pistää vastapuolen töihin aina uuvuttamiseen saakka. Trolli esittää ahkerasti väitteitä, mutta ei pistä tikkuakaan ristiin todistaakseen niitä oikeiksi.

Miten sitten suhtautua tällaiseen trolliin? Tämä on siinä mielessä monimutkainen kysymys, että kun ulkopuolinen ja tämän tyyppisissä keskusteluissa harjaantumattomampi katsoo keskustelua, hänestä se saattaa vaikuttaa ihan järkevältä. Harjaantumaton saattaa katsoa asiaa, että trollaajahan kyselee ihan perusteltuja kysymyksiä, ei vain tiedä tai on huolissaan. Jos jossakin vaiheessa hermostut ja kehotat trollin etsimään itsekin jotakin ja perustelemaan omat näkemyksensä, niin se keskusteluissa kokemattomampi lukija saattaa hyvinkin ajatella, että trollihan onkin oikeassa.

Vastatako ja ampua alas trollin pelleily? Ignooratako? Selvän trollaajan kanssa ei toki ole järkevää lähteä käyttämään liikaa aikaa. On kuitenkin hankalia tilanteita, joissa on niin sanotusti pakko kommentoida jotakin, koska keskustelua lukevat niin monet silmäparit. On tärkeää, että ne vähemmän harjaantuneetkin huomaisivat, ettei trollaajan kommeteissa ollutkaan järkeä. Usein joutuukin miettimään, missä menee se raja, kuinka paljon on järkevää käyttää aikaa trollaajan ”paljastamiseen”? Trollaajahan nimittäin yleensä jaksaa loputtomiin.

Itse ajattelin joskus, että en ikinä halua antaa profiileissani tai blogissani trollaajalle viimeistä sanaa. Huomasin kuitenkin, että tämä lähestymistapa ei toimi. Olenkin viime aikoina pyrkinyt itse siihen, että kirjoitan yhden perusteellisen kommentin trollille vastaukseksi ja sen jälkeen lopetan ”keskustelun” seuraamisen. Sinänsä itse trollin kanssa kyllä aina jotekin pärjää. Eniten mietityttää juuri se, miten ne asioita vähemmän seuraavat kokemattomat keskustelijat tulkitsevat keskusteluita?

Olisi tärkeää, että nekin, jotka eivät jatkuvasti aktiivisesti osallistu yhteiskunnallisiin keskusteluihin, opettelisivat tunnistamaan trolleja. Ylipäänsä tämä olisi netissä liikkuessa tärkeää. Ihmisten mielipiteitä ja käsityksiä on helppo muokata trollaamalla, jos lukija ei tiedä kirjoittajan olevan trollaaja. Älä ruoki trollia olisi hyvä sääntö, kun vain suurin osa kirjoittajista tunnistaisi myös ne hienovaraisemmin toimivat trollit.

En toki pysty sanomaan onko juuri tuolla kyseisellä kommentoijalla agenda vai kuuluuko hän vain siihen ryhmään, joka tulee kommentoimaan jokaiseen netissä vastaan tulevaan asiaan, vaikka ei olisi mitään järkevää sanottavaa. On näet olemassa sellaisiakin ihmisiä, joilla on suunnaton tarve kommentoida ihan kaikkeen, vaikka he eivät asiasta tietäisi, eivätkä olisi edes lukeneet koko juttua, mihin kommentoivat.

Näin asiat koetaan – Näin propaganda toimii ja näin sen luomiseen tarjotaan työkaluja

Sauli Niinistön valtiopäivien avajaispuhe on herättänyt laajaa keskustelua siitä, miten asioita voidaan tulkita, kun käytetään epämääräisiä ilmaisuja ja jätetään ne selventämättä. Asiat alkavat internetissä elää salaman nopeasti omaa elämäänsä, ja sen jälkeen asioita on enää käytännössä mahdotonta lopullisesti oikaista.

On mahdotonta kontrolloida sitä, mitä materiaalia kansalaiset tuottavat someen, blogeihin ja keskustelupalstoille. Median, poliitikkojen ja muidenkin näkyvien tahojen rooli nousee kuitenkin jälleen esiin hyvin keskeisenä.

Daily Mail uutisoi saksalaisten miesten ahdistelleen belgialaista televisiotoimittajaa kesken suoran lähetyksen Kölnin karnevaaleilla. On pelätty, että kyseisillä Kölnin karnevaaleilla toistuisi Kölnissä uutena vuotena tapahtuneiden ahdisteluiden kaltainen toiminta.

”But while the New Year’s Eve assaults have been largely blamed on a mob of young migrant men, the assault on Ms Labye was carried out by Germans.”

Väärinkäsitysten välttämiseksi Daily Mail siis teki selväksi, että toimittajan ahdistelijat olivat saksalaisia. Mutta miten uutisoi suomaismedia?

Kölninkarnevaalitahdistelu

Jutussa kirjoitetaan Kölnin uudenvuoden tapahtumista, sekä niiden ja terroriuhan vuoksi korotutuista Kölnin karnevaalien turvatoimista. Jutussa ei kuitenkaan mainita juontajan ahdistelijoiden olleen saksalaisia. Millainen mielikuva jutusta siis jää? Onko ihme, jos lukija tämän luettuaan olettaa toimittajan ahdistelijoiden olleen turvapaikanhakijoita tai ulkomaalaistaustaisia?

Itselleni ahdistelijan tausta ei ole olennainen asia, koska tiedostan sen totuuden, että ahdistelu on ikävä kyllä globaali-ilmiö. Elämme kuitenkin nyt aikaa, jossa muukalaisviha on kasvanut. Moniin peloissaan oleviin epävarmuuden tunnetta kokeviin ihmisiin on helppo vaikuttaa. He tulkitsevat uutisia pelkojensa pohjalta. He levittävät informaatiota pelkojensa pohjalta ottamatta huomioon, onko heidän tulkintansa asioista oikea. Tähän propagandan tekijät luottavat.

On surullista, että tällä hetkellä elämme tilanteessa, jossa vaikkapa tätä esimerkiksi Iltalehden ja Keskisuomalaisen verkkosivuilla jaettua artikkelia saatetaan helposti käyttää ulkomaalaisvastaisen propagandan luomiseen. Tämän vuoksi median edustajien tulisi olla nykyistä tarkempia. Aikaisemmin mainitsin, että ymmärrän paineen tuottaa sisältöä nopeasti, mutta siitä huolimatta ei tulisi tarjota fanaattikoille noin selkeitä välineitä propagandan tuottamiseen.

Toki vaikka kuinka vääntäisi ratakiskosta, jotkut toki haluavat tulkita väärin. Tästä huolimatta tulkinnanvara pitäisi niin poliittikojen kuin median edustajien puheissa ja kirjoituksissa pyrkiä minimoimaan mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi tässä toimittajan ahdistelua käsittelevässä jutussa näin ei todellakaan ole tehty.

”– Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan.”

Moni varmasti muistaa kyseisen lausahduksen viime vuoden puolelta. Ikävä kyllä, kun asia on kerran koettu tietyllä tavalla mielikuvaa saattaa olla jopa mahdotonta muuttaa, vaikka kuinka osoittaisit, että alkuperäinen mielikuva ei sellaisenaan pidä paikkaansa. Johanna Vehkoo kirjoittaa mainiosti tiedotusvälineiden toiminnasta journalisti.fi:ssä. 

”Osittain syynä on uusi uutiskriteeri ”tästä puhutaan somessa, tästä meillekin”. Se aiheuttaa paniikinomaisia reaktioita. Jos jostain puhutaan, kohistaan jopa, siitä täytyy tehdä juttua.

Toisaalta kyse on siitä, että keskustelukulttuurin kärjistyminen on Suomessa niin uusi ja yllättävä ilmiö, että toimittajat ovat niin sanotusti käsi päässä sen edessä.”

Jussi Korhonen käsitteli propagandan luomista kirjoituksessaan ”Näin meitä huijataan”. Esimerkiksi ulkomaalaisvastaista tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistövastaista propagandaa luovat hyödyntävät surutta asioita, jotka eivät liity näihin ihmisryhmiin mitenkään. He yhdistelevät mielivaltaisesti ja tietoisesti asioita, kuvia ja videoita toisiinsa saadakseen aikaiseksi materiaalia, joka tukee aukottomasti heidän omaa agendaansa. He tekevät johtopäätöksiä, jotka eivät kestä loogista tarkastelua.

Propagandaa luovat usein tietävät, että heidän luomansa materiaali ei ole totta, mutta se ei heitä kiinnosta. He luottavat siihen, että aina löytyy hyväuskoisia, jotka uskovat luotuun propagandaan vain koska se tukee heidän maailmankuvaansa ja heidän pelkojaan, jakavat sitä ja lietsovat hysteriaa. Propagandalla, sen luomisella tai sen jakamisella ei ole mitään tekemistä kriittisen ajattelun kanssa, vaikka fanaatikot mainostavatkin aina kovasti olevansa ”kriittisiä”. Jokainen meistä saattaa joskus sortua virheellisiin johtopäätöksiin. Se on inhimillistä. Propagandaan uskova ei kuitenkaan näe edes mahdollisuutta tällaiseen, koska hänellä on sokea usko. Jokainen meistä myös joskus pelkää jotakin. Sekin on inhimillistä. Pelkojaan pitäisi kuitenkin edes yrittää analysoida järjellä.

Korhosen blogikirjoitukseen kirjoitettu kommentti kuvaa erittäin hyvin sitä, miten mutu-ajattelusta tuleekin tuosta vain faktaa, eikä omia ajatusketjuja enää lainkaan kyseenalaisteta.

Korhosenblogikommentti

Kirjoittaja on siis havainnut, että mellakoivista taksikuskeista iso osa on tummempihipiäisiä. Saattavat olla mahdollisesti muslimejakin, koska tummempihipiäinenhän on ilmeisesti kirjoittajan mielessä melkein aina muslimi. Tästä ehkä ja mahdollisesti-ajatusketjusta onkin tullut kirjoittajan päässä fakta. Taustalla on mahdollisesti havaittavissa ajatusta, että kirjoittaja pitää tummempihipiäisiä ja/tai muslimeja automaattisesti ”mellakkaherkkinä”. Mahdollisesti kirjoittaja päässään ynnää, että mellakan todelliset syyt ovatkin ihonväri, uskonto tai molemmat. Propaganda on siis toiminut. Vaikka kirjoittajalla on tiedossa, että kyseessä on video taksikuskien mellakasta, yhdistääkin hän käytännössä videon edelleen kiertoteiden kautta ihonväriin ja/tai uskontoon.

Yhtä loogista olisi tehdä vaikka suomalaisen kaupan alan väestä lakon perusteella johtopäätös, että me vaaleahipiäiset (tai kristityt, koska vaaleahipiäisethän ovat kaikki kristittyjä) olemme luonnostaan lakkoherkkiä.

Ennen kuin joku sanoo, että väheksyn ihmisten kokemuksia niin sanottaneen, että on hieman eri asia kokea vaikka pahaa mieltä siitä, jos joku haukkuu huoraksi kuin kokea kaikki ulkomaalaistaustaiset tai ”erinäköiset” seksuaalirikollisiksi tai terroristeiksi. Joka päivä meillä on paljon subjektiivisia kokemuksia, mutta se ovatko kaikki ulkomaalaistaustaiset tai muslimit seksuaalirikollisia tai terroristeja ei ole subjektiivinen kokemus.

Olen jo aikaisemmin maininnut, että en usko median tekevän noita lapsuksia tarkoituksella. Kallistun Vehkoon näkemykseen siitä, että monilla mediassa ja politiikassakin on vielä hieman epäselvyyttä siitä, mitä tämä internet- ja someaika oikein todella käytännössä tarkoittaa keskustelun ja tiedonvälityksen kannalta. Nyt pitäisi kuitenkin kiireesti juosta ne mäkeä alas syöksyvät rattaat kiinni ennen kuin ne syöksyvät alas kalliolta. Siitä huolimatta, että lapsuksia ei tehdä tarkoituksella, niitä käytetään kyllä surutta hyväksi.

Olisi korkea aika niin presidentin, poliitikkojen kuin median edustajajienkin syytä tutkailla hiukan sitä, missä mennään. Moisissa rooleissa toimivien ihmisten ei tulisi tarjota noin ilmiselviä välineitä propagandan luomiseen.

Laura Huhtasaari ja ihmisoikeuskriittisyys

”Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari tiedustelee kirjallisessa kysymyksessään, olisiko Suomen aika luopua turvapaikanhakuoikeudesta, koska sitä ei ole hänen mukaansa tarkoitettu kymmeniin- tai satoihintuhansiin maahantulijoihin sovellettavaksi.”

Tästä muistui mieleeni se, kun joskus asioin Kelassa ja minulle todettiin, että vaikka ihminen olisi työkyvytön, niin tietyt sairaudet eivät oikeuta työkyvyttömyyseläkkeeseen, koska joitakin sairauksia on suhteessa ihmisillä niin paljon. Eli jos satut sairastumaan yleiseen sairauteen, ei enää välttämättä työkyvyttömyys tarkoitakaan työkyvyttömyyseläkettä. Menetät oikeutesi, koska samassa veneessä on paljon muitakin ihmisiä.

Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari haluaa noudattaa samanlaista logiikkaa turvapaikanhakijoiden suhteen. Kun asiat eivät menekään juuri sillä tavalla putkeen kuin Huhtasaari on ajatellut, niin laitetaan kaikki kärsimään. Kun ihmisiä on Huhtasaaren ajatuksen mukaan liikaa, niin voidaankin ottaa kaikilta oikeudet pois.

”Huhtasaari viittaa myös presidentti Sauli Niinistön puheeseen valtiopäivien avajaisissa.” 

Ja tuliko jollekulle oikeasti yllätyksenä, miten nämä ”maahanmuuttokriittiset” ottivat presidentin sanat? Ihmisoikeuksien karsimista voidaan lähteä nyt hyvällä omallatunnolla ehdottelemaan, koska presidentin puhe. Tarkoitti tai ei, presidentti Niinistö antoi nyt ikävä kyllä puheellaan oikeutuksen tällaisille ulostuloille, ja ”Presidenttikin on samaa mieltä”-argumenttia tullaan luultavasti näkemään jatkossakin. Nyt voidaan presidentti Niinistön taholta yrittää luututa, mutta maito on jo maassa. Vaikeat ajat hoidetaan siis ilmeisesti jatkossa ihmisoikeuksista tinkimällä. Nyt saa olla oikein ”presidentin luvalla” ihmisoikeuskriittinen. Puhe on lähtenyt elämään omaa elämäänsä ja tätä mokaa on enää vaikea korjata.

Selvennän, että en pidä presidentti Niinistöä rasistina ja ymmärrän sen, että häntäkin huolestuttaa tilanne. Pidän kuitenkin hyvin valitettavana, että presidenttimme päätti lähteä tälle linjalle. Jos oli tarkoitus rauhoittaa tilannetta, niin puhe toimi nyt aivan päinvastoin.

Palatkaamme kuitenkin takaisin kansanedustaja Huhtasaaren näkemyksiin. Huhtasaari ei siis halua ihmisiä tänne. Haluaako Huhtasaari sitten auttaa paikan päällä? Perussuomalaiset eivät tunnetusti ole suhtautuneet myönteisesti kehityapuun, eikä Huhtasaari ole poikkeus.

Vuonna 2011 Laura Huhtasaari kirjoitti blogissaan:

”Kehitysavusta tulisi leikata rahaa Suomessa olevien vanhusten hyväksi. Tämä apu menisi varmasti perille. Miljardin euron kehitysapu tuntuu minusta kohtuuttomalta, varsinkin kun Suomi samaan aikaan ottaa monta miljardia lainaa.  Kehitysapurahoitusta kannattavat eniten hyvin toimeen tulevat ja erityisen hyväosaiset ihmiset. Budjettirahoitteista kehitysapua tulisi enemmän korvata vapaaehtoisella kehitysyhteistyömaksulla. Tällä tavoin globaalia vastuuta kokevilla kansalaisilla olisi mahdollisuus tukea kehitysmaita, mutta maailmanparantaminen tapahtuisi omasta päätöksestä eikä jonkun muun kukkarosta.”

Viimeinen virke on erikoinen. Käytännössähän nimittäin se vanhusten hoitaminen niin sanotuista yhteisistä rahoista on myös ”maailman parantamista”. Yhtä laillahan siis kaikki muukin ”maailman parantaminen” tulisi rahoittaa vapaaehtoisesti, koska onhan veronmaksajilla oikeus päättää mitä ja ketä he tukevat, eikö vain Huhtasaari…

2015 Huhtasaari vastasi vaalikoneessa seuraavasti:

Huhtasaarikehitysapu

 

Huhtasaaren mielestä ongelmien voi siis vain antaa olla. Eiväthän ne ole meidän asioitamme. Elämme kuitenkin globaalissa maailmassa. Sitä asiaa emme voi muuttaa. Mielestäni tällainen sisäänpäin käpertyminen on hyvin vastuutonta myös Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden kannalta.

Jos Laura Huhtasaarella tai jollakulla muulla on esittää nykyistä turvapaikanhakumenettelyä toimivampi, oikeudenmukainen, ihmisoikeuksia kunnioittava ja kansainvälisiä sopimuksia noudattava järjestelmä, niin kuuntelen. Kansainvälisiä ihmisoikeuksia turvaavia sopimuksia ei pidä lähteä muuttamaan kevyin perustein ja tämä pitäisi ymmärtää ottaa ehdotuksia tehdessä huomioon.

Huomattavaa on myös, että pienten ihmisten ja tavallisen kansan puolueen edustaja on myös vastannut vaalikoneessa, että palkat ovat Suomessa liian korkeita. No, mutta niinhän se olikin, että ”Työväenpuolue ilman sosialismia”…

 

Presidentti Niinistö ja Ruususen uni

Presidentti Sauli Niinistön valtiopäivien avajaispuhe oli erittäin hämmentävä. Annakaisa Suni kirjoittaa Vihreässä langassa presidentin koventaneen puheitaan huomattavasti kuukaudessa. 

Väistämättä presidenttimme puheita kuunnellessa ja kirjoituksia seuratessa tulee sellainen olo, että me rasismia vastustavat ikään kuin toimimme myös väärin vastustaessamme rasismia. Me emme ole ”tolkun ihmisiä”, vaan me olemme se ”toinen ääripää”. Räksyttäjiä, jotka vain haukkuvat ja nimittelevät. Yhtä pahoja kuin se ”toinen ääripää”. Presidenttimme kannanotot ovat nyt ”tasapainottelua” ja sellaisen mielikuvan luomista, että kaikissa osapuolissa on yhtä lailla vikaa. Paitsi niissä ”tolkun ihmisissä”, jotka eivät sano mitään. Me rauhaa haluavat olemmekin yhtä lailla pahiksia kuin rasistit.

Näyttää siltä, että presidentti ilmeisesti ajattelee, että me rasismin vastustajat olemme imbesillejä. Jotakin naiiveja teinihippejä, jotka muka mielestämme pelastamme koko maailman tuosta vain laulaen ja pilveä poltellen. Ihan kuin kukaan meistä ei muka osaisi lainkaan ajatella tällaisten tilanteiden haastavuutta. Minä en ole mikään naiivi teinihippi ja kaikki tuntemani rasismin vastustajat ovat kaikki kaukana moisesta mielikuvasta.

Näyttää siltä, että presidentillämme ei ole lainkaan totuudenmukaista käsitystä siitä, millaista ihmisten kirjoa rasismin vastustajiin kuuluu. Eikä hänellä myöskään vaikuta olevan ihan käytännön käsitystä siitä, miten paljon syyttömät ja kunnolla elävät ihmiset saavat kohdata rasismia. Mahdollisia ratkaisuehdotuksia voisi presidenttimmekin esittää tavallisia ja kunnollisia ihmisiä syyllistämättä. Ei ole turvapaikanhakijoiden syytä, jos heitä matkalla hyväksikäytetään. Ei ole heidän syytään, jos joku käyttää heitä poliittisina pelinappuloina.

Se, miksi haastava tilanne on muuttunut erittäin vaikeaksi ja väkivallan sävyttämäksi ei ole turvapaikanhakijoiden, maahanmuuttajataustaisten tai meidän tavallisten rasismia vastustavien ihmisten syytä. Pakolaistilanteen kärjistymiselle ei ole kukaan yksittäinen ihminen meistä täällä voinut mitään. Ei presidenttimme. Ei turvapaikanhakija. Ei mamutaustainen. Eikä antirasisti. Siihen jokainen meistä voi edes pienillä asioilla ja omilla asenteillaan jonkin verran vaikuttaa, miten tilanne hoituu. Presidenttimme ”hiukan” enemmän kuin me muut.

Moni rasismia vastustava tekee paljon työtä. Miksi? Siksi, että tulevaisuus ei olisi täynnä vihaa ja väkivaltaa. Nyt kuitenkin ihan presidenttitasolta pukkaa viestiä, jonka mukaan meidän pitäisi sulkea silmämme. Me toimimmekin väärin, kun emme suostu olemaan hiljaa ja hyväksymään valheellisiin mielikuviin perustuvaa vihan lietsontaa, kun emme suostu hyväksymään sitä, että viha-aate arkipäiväistyy tai pikemminkin on jo arkipäiväistynyt. Se, että sanoo rasistia suoraan rasistiksi ei ole nimittelyä, eikä haukkumista. Se on totuus. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, eikös vain?

Poliisin toiminnan kritisoiminen aiheesta ei myöskään ole haukkumista. Minä arvostan poliiseja ja tapaamani poliisit ovat olleet yleensä hyvin ystävällisiä ja asiallisia, mutta tämä ei tarkoita, ettenkö voisi arvostella poliisin toimintaa, jos siihen tulee aihetta. Arvostelin aikoinaan eräässä vanhassa kirjoituksessani (josta päivitysten seurauksena ovat hävinneet kuvat, pahoitteluni tästä) sitä, että Helsingin poliisilaitos ei suhtautunut kovin vakavasti heidän Facebook-sivuillaan oleviin väkivaltakirjoituksiin. Ilmeisesti näinkään ei saisi tehdä.

En ”valitettavasti” antirasistina osaa ihan hirveästi arvostaa sitä, että poliisi käytännössä suojelee natsien ”oikeutta” valloittaa kadut, koska ”mielipide”. Arvostan myös presidenttiämme. Tämäkään ei tarkoita, ettenkö häntä kritisoisi, jos näen sen perustelluksi, kuten nyt. Asiallisen kritiikin antaminen ja keskustelu eivät ole haukkumista tai nimittelyä.

Hallitsemattomasta kansainvaelluksesta puhuminen on myös melkoista bensan liekkeihin heittämistä tässä ilmapiirissä. Jokainen asioita yhtään seuraava tietää, ketkä rakastavat tällaista retoriikkaa. Hallitsemattomasta maahanmuutosta (kansainvaellus) on jauhettu jo kauan ennen pakolaiskriisin kärjistymistä ja siitä jauhetaan, niin kauan kuin rasistien mielestä ”vääränlaisia ihmisiä” maastamme löytyy.

Presidenttimme on turha ihmetellä esimerkiksi tässä tekstissä esiintyneitä tulkintoja hänen puheestaan, kun hän on itse omaksunut puheeseensa hyvin samanlaista retoriikkaa, mitä esimerkiksi moni perussuomalainen käyttää. Olen vuosia seurannut käytyä keskustelua ruohonjuuritasolla ja en ikävä kyllä voi presidenttimme puheesta kovinkaan monenlaisia tulkintoja tehdä.

”Eurooppa, Suomi, länsimainen ajattelu ja arvomaailma – kaikki nämä ovat tulleet haastetuiksi.”

Kyllä, nämä asiat ovat todella tulleet haastetuiksi siinä vaiheessa, kun ”vitun mutiainen sut pitäis pistää happosäiliöön ja leikata korvat irti”-tyyppisten vihapuheiden kritisoiminen onkin vain ”sanavalintojen pilkkuun asti viilaamista”, ”suuren numeron tekemistä” ja ”nimittelyä”… Ei moisten tekstien kanssa tarvitse pilkkua viilata, kun olennainen asia hohtaa kirkkaasti kilometrien päähän mitään viilaamattakin.

Tiedän kunnollisia ihmisiä, jotka puurtavat arkisen kiireen keskellä rasismin vastaisen työn parissa. Monet heistä saavat palkaksi vainoa, tappo- ja raiskausuhkauksia, perättömiä rikosilmoituksia. Vihaa, vihaa ja lisää vihaa. Tiedän kunnollisia maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka saavat samanlaista kohtelua vain sen takia, että he ovat keitä he ovat. Näillä ihmisillä ei ole henkivartijoita. He elävät tavallista elämää, vaikka paskaa tulee niskaan. En ymmärrä, miksi presidenttimme aliarvioi näitä ihmisiä? Miksi tällaiset ihmiset samaistetaan vaikkapa rikoshistorian omaaviin äärioikeistolaisiin?

Homma menee auttamatta niin, että jos yrittää kumartaa kaikille, tulee samalla lopulta myös pyllistäneeksi kaikille.

Liitän tähän vielä kansandustaja Ozan Yanarin tänä aamuna saaman vastaajaviestin, jonka Yanar jakoi Facebookissa:

“Vitun ylimielinen mutakuono saatana, kannattaa alkaa pakkailee laukkuja ja miettiä, mihin suuntaan lähtee vittuun Suomesta saatana. Nyt on mitta täynnä ylimielisii mutiaisii, ketkä luulee, että ne tulee Suomeen tänne ja selittää meil, miten täällä eletään.

Tiedätsä saatana, että nyt alkoi sellainen katupartio, että mutakuonot saa turpaan ympäri Suomea. Ruvetaan kiertelee ja vetää pataan vittu. Voi olla, että mutiaisten tyttäretkin tulevat raiskatuksi ja vaimot. Ei kannattaisi välttämättä kulkee enää missään vittu.

Nii, suomalaisten mitta on täynnä, ymmärrätsä mutanaama?”

Tarkoittaako presidentti Niinistölle tolkku sitä, että tällaiseen ei saa puuttua, eikä tällaista saa tuomita? Katupartioita, polttopulloiskuja, raiskaus- ja väkivaltauhkauksia ja lasten päälle sylkemistä. Miettimistä, missä ihmiset uskaltavat asua. Kansanedustajataholta ehdotetaan ihan tosissaan turvapaikanhakijoiden liikkumisoikeuden rajaamista (on muuten hyvä tapa edistää kotouttamista tuo yhteiskunnasta eristäminen, eikun hetkinen…). Tällainen on muuttunut noin puolen vuoden aikana arjeksi.

Nyt olisi presidenttimmekin aika herätä Ruususen unestaan, katsoa sieltä norsunluutornistaan alas ja nähdä, mitä Suomessa (ja Euroopassa) oikeasti tapahtuu joka ikinen päivä. Olisiko presidenttimme aika nähdä, millaista kohtelua syyttömät ihmiset saavat etnisen taustansa tai ihmisarvon kannattamisen takia? Pitäisikö presidentin nyt itse löytää se mainostamansa tolkku?

Kuka onkaan se äärisuvaitsevainen?

Me ”suvakeiksi” kutsututhan olemme sellaisia ylisuvaitsevaisia ja moraalittomia. Tällainen väite tulee usein vastaan.

Kun et hyväksy väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua, raiskauksia, tappamista, omankädenoikeutta, polttopulloiskuja ja kiduttamista kenenkään taholta olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy lasten jättämistä kuolemaan, etkä iloitse ihmisten kuolemasta olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy tappouhkauksia ja raiskaustoiveita olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy sitä, että pelkiin tunnereaktioihin perustuvan mutumielipiteen pitäisi olla yhteiskunnallisessa keskustelussa samassa arvossa kuin faktoihin perustuvan hyvin argumentoidun ”mielipiteen” olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy sitä, että kenenkään lapsia tönitään ja heidän päälleen syljetään olet äärisuvaitsevainen.

Keskusteluissa on tullut useamman kerran vastaan, että jopa moni itseään jossakin määrin konservatiisena pitänyt onkin saanut kuulla olevansa ”suvakki”, koska ei hyväksy rasismia.

Loogisesti ajattelevana tuota listausta katsellessani en voi olla kysymättä, kuka onkaan se äärisuvaitsevainen? Jos halutaan käyttää moista termiä, niin eikö ole aika äärimmäistä hyväksyä moisia asioita? Eikö ole aika äärimmäistä hyväksyä tappamista, kiduttamista, raiskauksia, ihmisten uhkailua ja lasten jättämistä kuolemaan?

Kuka onkaan se "äärisuvaitsevainen"?

Kuka onkaan se ”äärisuvaitsevainen”?

Minä en hyväksy moisia asioita kenenkään tekeminä. Tekijän tausta ei ole minulle merkityksellinen siinä, miten suhtaudun ihmisen tekoon. Toisille tämä on punainen vaate. Mamukriittiset sen sijaan tuomitsevat nämä asiat vain kuin tekijä on heidän silmissään vääränlainen. Voisi myös kysyä, mitä äärimmäistä on tasa-arvon ajamisessa?

Jatkuvasti saa kuulla myös sitä, kuinka me ”suvakeiksi” kutsutut muka luulemme olevamme muita parempia ihmisiä. Siis hetkinen? Ketkä tässä nostavat itsensä niin korkealle, että he saavat mielestään tappaa, käyttää väkivaltaa, raiskata ja runnoa läpi ties mitä ajatuksia politiikassa pelkkään mututunteisiin perustuen? Ketkä ovat sitä mieltä, että ”väärin ajattelevat” naiset saa raiskata? Ketkä ovat sitä mieltä, että ”rumien suvakkiämmien” pitäisi vain olla tyytyväisiä, kun joku valkoinen kantis kokeilee vähän tissejä paidan läpi vastoin naisen tahtoa? Ketkä ovat sieltä mieltä, että homot hakataan heteroiksi ja lesbot naidaan heteroiksi? Eikös tällainen käytös juuri ole sitä itsensä nostamista toisten yläpuolelle? Nämähän itse nostavat valkoisenlihaasyövänrasistisen(kristityn)heteromiehen kaikkien muiden yläpuolelle. Me kaikki muut olemme roskaa ja meitä suorastaan pitää kohdella sen mukaisesti.

Itse miellän, että asiat joiden puolesta puhun ja kirjoitan ovat hyvinkin neutraaleja oikeusvaltion perusasiota laidasta laitaan. Oli sitten kyse tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, eläinten oikeuksista, rikosseuraamusasioista tai ympäristöasioista koen, että minä yritän puhua sellaisten asioiden puolesta, jotka tekisivät maailmasta kaikille paremman ja oikeudenmukaisemman. Sellaisen maailman puolesta, jossa meillä kaikilla olisi mahdollisuudet hyvään elämään. Myös tulevaisuudessa.

Oma linjani on se, että yritetään ennaltaehkäistä niitä ongelmia, joita voidaan järkevästi ennaltaehkäistä. Yritetään parantaa asioita, joita voidaan parantaa. Kun olen kertonut ajatuksistani ihmisille, jotka eivät seuraa poliittista keskustelua sen kummemmin ovat he olleet hämmästyneitä siitä, miten tällaiset ajatukset voivat herättää ihmisissä vihaa.

Toisaalta, suomalaiset ovat äänestäneet Jussi Halla-ahon europarlamenttiin, kun ”neggerit ja musulmaanit pelottaa”. Vaikkapa täältä voi käydä katselemassa, miten Halla-aho (ja muut mepit) ovat ääntään europarlamentissa käyttäneet. Onko siis ihme, että neutraalit tasa-arvo- tai ympäristöajatukset herättävät vihaa, kun ihmiset ovat äänestäneet europarlamenttiin miehen, joka esimerkiksi ei kannata naisen oikeutta omaan kehoonsa, jota luonnonvarojen vastuullinen käyttö ei kiinnosta ja joka hyväksyy kuolemantuomion. Väistämättä tästä herää kysymys, mihin Suomi on menossa? Ymmärtävätkö esimerkiksi Halla-ahon kannattajat oikeasti, millaista Suomea ja millaista maailmaa kyseinen mies haluaa rakentaa? Kiinnostaako heitä edes? Viimeistään siinä vaiheessa varmaan kiinnostaa, jos Halla-ahon kaltaisten ihmisten toiminta alkaa rajoittaa näiden ihmisten omaa elämää.

Kyllä, miellän itseni liberaaliksi. Se ei tee minusta mitään ”äärisuvaitsevaista”. Kyllä, on asioita, jotka tuomitsen ja jotka minusta pitääkin tuomita, jos halutaan puhua sivistyneestä yhteiskunnasta. Niihin kuuluvat esimerkiksi väkivalta, tappaminen, seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö, omankädenoikeus, uhkaukset, kiristys, ympäristön tietoinen turmeleminen, eläinrääkkäys, ihmiskauppa, terrorismi, raiskaukset, ihmisoikeusrikkomukset, vastuuton ja kestämätön voiton tavoittelu ympäristön tai ihmisten kustannuksella ja ihmisten kaikenlainen hyväksikäyttö. Kannatan ihmisten oikeutta koulutukseen. Oikeutta päättää omasta kehostaan, parisuhteestaan, lisääntymisestään ja muutenkin elämästään, niin kauan kuin yksilö elää muita satuttamatta. Kertokaa minulle, mikä näissä arvoissani on moraalitonta ylisuvaitsevaisuutta? Milloin ylipäänsä johdonmukaisesta ja loogisesta ajattelusta ja tiedon arvostamisesta tuli ”äärisuvaitsevaisuutta”?

”Katsokaa nyt niitä tilastoja!” – Kun suhteellisuudentaju on yliarvostettua

”Katsokaa nyt niitä tilastoja” ”Etkö sää usko tilastoja?” Nämä lausahdukset ovat maahanmuuttokriittisten kanssa keskusteltaessa tuttua kauraa. Kun halutaan muka osoittaa vaikkapa turvapaikanhakijoiden tai maahanmuuttajien olevan raiskaajia ja barbaareja, jotka eivät kunnioita naisia otetaan esille tilasto ja kerrotaan, kuinka monta kertaa kantasuomalaista todennäköisemmin turvapaikanhakija tai ”maahanmuuttaja” raiskaa. No sitten katsotaan tilastoja.

”Saa nähdä meneekö tämä asia poliisin kertomana perille. Suomessa tapahtui viime vuonna yli tuhat raiskausta. Tekijäksi epäillään turvapaikanhakijaa 25 tapauksessa. Maahan tuli viime vuonna yli 32 000 turvapaikanhakijaa eli heistä 0,08 prosentin epäillään syyllistyneen raiskaukseen.

Luitte oikein. Luku ei ole 8 prosenttia eikä 0,8 prosenttia, vaan 0,08 prosenttia. Toisin sanoen yli 99,9 prosentin ei epäillä syyllistyneen raiskaukseen.

Lisäksi 22 turvapaikanhakijan epäillään syyllistyneen seksuaaliseen ahdisteluun. Näiden rikosten määrä on vuonna 2015 lisääntynyt runsaasti, mutta ennen kuin laitatte kasvun turvapaikanhakijoiden syyksi, niin huomatkaa yksi asia. Seksuaalinen ahdistelu on ollut rikoslaissa vasta syksystä 2014 alkaen. Olisi ihme, jos teot eivät olisi lisääntyneet vuodesta 2014, jolloin teko ennätti olla rangaistava vain nelisen kuukautta.”

Tähän asti on ratsastettu ties minkälaisilla erikoisilla tilastotulkinnoilla ja asiallisistakin tulkinnoista on vedetty melkoisia johtopäätöksiä koskemaan myös ihmisiä, jotka eivät ole tehneet rikoksia. Mitä sitten tapahtuu, kun tilastot oikein tulkittuina eivät tuekaan maahanmuuttokriittisten käsitystä? Perussuomalaisen Tom Packalén sen sanoo, silloin tilastot muuttuvatkin harhaanjohtaviksi. Kun suorastaan ”innolla” mamukriittisissä piireissä odotettu raiskausten määrän massiivinen kasvu rikostilastoissa ei ole toteutunutkaan mamukriittisten hekumointien mukaan silloin kyse onkin siitä, että raiskauksia ei ilmoiteta ja tekijän tausta ei ole selvillä silloin, kun tekijää ei saada kiinni.

On varmasti täysin totta, että kaikkia raiskauksia ei ikävä kyllä ilmoiteta. On myös totta, että osa rikoksista jää ikävä kyllä selvittämättä. Voidaanko selvittämättä jääneitä tai ilmoittamatta jääneitä rikoksia sitten käyttää perusteettoman hysterian lietsomiseen onkin ihan toinen asia. Yhtälailla perustellusti voisin sanoa, että kaikki selvittämättä ja ilmoittamatta jääneet rikokset ovat taatusti vihreiden pienten miesten tekemiä, mutta he eivät ole vain jääneet kiinni.

”Sen vuoksi voin sanoa varmuudella, että raiskausrikoksista huomattavasti suurempi osa on turvapaikanhakijoiden tekemiä kuin vain parisenkymmentä. Kukaan ei tiedä varmaa totuutta.”

Kukaan ei tiedä varmaa totuutta paitsi näköjään Packalén.

”Turvapaikanhakijoiden tekemien raiskausten määrä on järkyttävän korkea, Packalén sanoo.”

Olisi mielenkiintoista kuulla tälle näkymykselle perusteet.

Uhrit pitäisi saada helpommin ilmoittamaan rikoksista. Ilmoituskynnystä ei kuitenkaan madalleta mamukriittisten metodeilla, jossa esimerkiksi ”vääränlaisille” naisille toivotaan raiskauksia ja naisia nöyryytetään. Raiskaus tai mikään muukaan rikos ei koskaan ole uhrin syytä, eikä ketään saa raiskata tai pahoinpidellä. Tuttua ei saa raiskata. Humalassa olevaa tai sammunutta ei saa raiskata. Ihmistä ei saa raiskata, vaikka et pitäisikään hänestä tai hänen ajatuksistaan. Tämä ”maan tapa” olisi syytä myös niiden mamukriittisten itsensä opetella. ”Maamme tapaan” eivät myöskään kuulu raiskauksilla uhkailut. ”Maamme tapaan” ei kuulu sekään, että joukko miehiä kyttää kenelle naiset saavat ”antaa”. Moni mamukriittinen voisi aloittaa naisten aseman parantamisen muuttamalla omaa toimintaansa ja suhtautumistaan naisiin.

Myös tulijoille kannattaa totta kai jokaisen meistä itsekin näyttää esimerkkiä, eikä toimia ”Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon”-periaatteella. Muistutuksena myös se, että seksuaalisen väkivallan kohteiksi joutuneiden asemaa ja oikeuksia ei paranneta tekemällä valheellisia ilmoituksia oman agendansa ajamiseksi.

Packalén unohtaa myös sujuvasti sen, että tämä ilmoittamattomuusongelma koskee kaikkia raiskauksia. Myös kantasuomalaisten tekemiä raiskauksia. Packalén nyt ”hätäpäissään” myös myöntää todeksi sen, että kaikkia raiskauksia ei ilmoiteta. Tätähän moni mamukriittinen on yrittänyt tähän asti keskusteluissa kiistää.

Jälleen kerran esitän mamukriittisille kysymyksen: Jos todella olette sitä mieltä, että halu alistaa tai raiskata on kiinni pelkästään kulttuurista, niin miksi joku kantasuomalainen raiskaa tai hekumoi ”suvakkihuorien” raiskaamisella? Entä miksi suurin osa turvapaikanhakijoista/maahanmuuttajista/ulkomaalaisista ei raiskaa? Täytynee siis jälleen kerran muistuttaa, että todellisuudessa rikoksen taustasyyt, oli rikos sitten mikä tahansa, ovat aina monitahoiset. Yhdellä tekijällä ei tuosta vain sormia napsauttamalla selitetä rikoksen taustoja. Taustatekijöitä yksilön kohdalla tutkaillessa kyse on aina kokonaisuudesta. Yksilön tekoja ei voida ennustaa tai kansanryhmiä leimata mihinkään todennäköisyyskertoimiin vedoten.

Ylipäänsä ryhmä turvapaikanhakijat/maahanmuuttajat/ulkomaalaiset ihan kuten ryhmä kantasuomalaisetkin on aika löyhä ryhmämääritelmä. Kaikkiin näihin ”ryhmiin” mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Jotkut kuitenkin näyttävät oikeasti uskovan valtavien hajanaisten ryhmien toiminnan olevan yhteneväistä.

Sillä onko raiskauksista epäiltyjen osuus vaikkapa nyt siitä ryhmästä turvapaikanhakijat 0,08 prosenttia, 0,5 prosenttia, 1 prosentti tai 3 prosenttia ei sinänsä ole merkitystä sen kannalta, että tehdyn rikoksen perusteella ei voi leimata tai tuomita muita. Tuollainen leimaamislogiikka ei mitenkään poikkea siitä, että minun sanottaisiin olevan rikollinen, koska olen tatuoitu ja kaikki tatuoiduthan ovat olleet vankilassa. Kuulostaako moinen tyhmältä näin 2016? No niin minustakin, mutta mamukriitikko sinun ajattelusi on juuri tuollaista. Kun paniikki ja halu nähdä tietty ryhmä kelvottomana ottaa vallan, ei järjellä ja suhteellisuudentajulla ole enää lainkaan jalansijaa.

Jokainen raiskaus ja seksuaalinen ahdistelu on väärin. Ihmisen itsemääräämisoikeus kehoonsa on minulle kautta linjan erittäin tärkeä asia ja en voisi kuvitellakaan tukevani toimintaa, missä vaikkapa nainen on vain keppihevonen ja käyttöesine. Oikeastaan omasta näkökulmastani oudointa onkin se, että tähän ”vaan me saadaan raiskata, hakata ja alentaa meidän naisia”-joukkoon lipuu mukaan myös naisia.

Periaatteessa voin psykologisesta näkökulmasta jotenkin ymmärtää, miksi joku noin toimii, mutta hei mamukriittiset naiset käyttäisitte nyt oikeasti aivojanne ja arvostaisitte itseänne vähän korkeammalle. Ei se ihonväri tee alentavasta kohtelusta oikeutettua, eikä niitä mamukriittisiä miehiä kiinnosta naisten oikeudet pätkän vertaa. He ovat niin kaukana sankareista kuin olla ja voi.

Naisten "sankarit" asialla... Kuva: http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/wp-content/uploads/sites/32/2016/01/kaasuputki.png

Naisten ”sankarit” asialla… Kuva: http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/wp-content/uploads/sites/32/2016/01/kaasuputki.png

Median rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa

Mamukriittiset syyttävät aina mediaa vihervasemmiston äänitorveksi. Kuulemma media jättää asioita kertomatta ja jopa suorastaan valehtee. Puhutaan jopa valtamedian salaliitosta. Eilen Ylen aamu-tv:n vieraina olivat Rajat kiinni-liikkeen perustajiin kuuluvat Susanna Kaukinen ja Pekka Kemppainen. Areena annettiin aika totaalisesti haastateltavien haltuun. Kyllähän sitä kaikenlaisia hörhöjä tähän yhteiskuntaan sopii ja toki mielipiteitään saa ilmaista, mutta olisi toivottavaa, että haastateltavia hiukan haastettaisiin. Tätä samaa ”laiskan journalismin”-ilmiötä on ollut huomattavissa niin kaupallisessa mediassa kuin Ylelläkin.

Media ohjaa yhteiskunnallista keskustelua ja asenteita, ja jos jokainen hörhö pääsee dominoimaan keskustelua ja esittämään omat käsityksensä täytenä totuutena kyseenalaistamatta voidaan tätä pitää melko huolestuttavana ilmiönä oli syy sitten mikä tahansa. Kaukisen ja Kemppaisen mielestä oli varmasti oikein mukavaa, kun heiltä ei kysytty mitään vaikeita.

Kun haastateltavat eivät ole kaihtaneet rasististen mielipiteidensä ilmaisemista avoimilla foorumeilla, voisi heiltä myös aiheesta kysyä. Ei ole epäilystäkään siitä, millä asialla liikkeen johtohenkilöt ovat. Rasismia on turha pukea suomalaisten tai naisten puolustamisen kaapuun. Jopa avoimesti rasistinen MV-lehti on kieltäytynyt julkaisemasta Kaukisen rotuoppihöpinöitä.

En ole mikään salaliittohörhö ja uskonkin, että median edustajien saamattomuuteen on monessa tapauksessa ihan muita syitä kuin minkään sen kummemman agendan ajaminen. Digitalisaatio on vaikuttanut siihen, että sisältöä pitää tuottaa nopeasti ja paljon, ja myös median ulkopuolisten toimijoiden on helppo tuottaa itsenäisesti sisältöä. Ikävä kyllä tämä vaikuttaa tavalla tai toisella myös verorahoitteiseen Yleen. Monesti yksinkertainen syy hutilointiin voi olla kiire.

Ikävä kyllä väistämättä on joskus myös tullut sellainen olo, että välillä mennään ”tietoisestikin” siitä, mistä aita on matalin. Niin sanottu Seiska-strategia tuntuu olevan nouseva trendi muuallakin mediakentällä. Seiska näyttää bongaavan usein juttuja ilmaiseksi nettiin sisältöä tuottavilta palvelun käyttäjiltä. On helppoa tehdä juttu, kun iso osa jutun sisällöstä on jo jonkun muun valmiiksi tuottamaa.

Ehkä muuallakin mediassa luotetaan joskus siihen, että esimerkiksi joku blogisti kuitenkin kaivaa asioita esiin. Niistä voidaan ehkä tehdä juttua sitten myöhemmin, kun joku on jo sen niin sanotun likaisen työn tehnyt. Toisaalta, kun jättää ne taustatiedot kaivelematta, niin silläkin saa aikaiseksi keskustelua ja huomiota kyseiselle asialle. Yleensä tästä seuraa juuri se, että aktiiviset netin käyttäjät ovat yhteydessä mediaan ja lähettävät heille puuttuneet tiedot.

Jos näin toimitaan joissakin tapauksissa tarkoituksella voidaan kysyä, nostaako moinen toiminta toimittajien työn arvoa? Tiedonhaku on nykyään helppoa, mutta myös sisältöä pitäisi tosiaan tuottaa kiihtyvään tahtiin. Tässä saattaa joskus sitten ikävä kyllä vähän se journalistinen laatu kärsiä. Pitäisikö parempaan kuitenkin yrittää pyrkiä? Kyllä.

Myös me lukijat olemme isossa roolissa. Lukijat kaikkoavat, jos ei juttuja pukata ulos tarpeeksi nopeasti. Joskus kuitenkin ehkä laatu olisi määrää tärkeämpi. Kaupallisissa medioissa median merkitys yhteiskunnallisessa keskustelussa on aika erilainen kuin median merkitys siinä, kenellä julkimolla on minkälainen mekko. Näitä ”mekkouutisia” voi pukata ilmoille vähän kevyemmällä asenteella kuin poliittisiin asioihin liittyviä uutisia.  ”Mekkouutisissa” määrä voi olla jonkun mielestä laatua tärkeämpi, eikä siitä seuraa mitään kamalaa.

Jos yhteiskunnallisen keskustelun taso mediassa jopa verorahoitteisella Ylellä on näin laiskaa niin onko se sitten ihme, miten moni kansalainen kuvittelee ”Vitun ählyt”-keskustelun olevan vakavasti otettavaa ja laadukasta yhteiskunnallista keskustelua… Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Seuraava huvitti itseäni aivan suunnattomasti.

”Rajat kiinni! -kansanliikkeen mielestä olennaista on, mitä tapahtuu pitkällä aikavälillä. Liike sanoo kysyneensä muun muassa vihreiltä, demareilta ja vasemmistolaisilta, kuinka paljon Suomessa pitää olla ulkomaalaisia vuonna 2050 tai 2100.”

Tähän kysymykseen ei varmasti ole tullut vastausta, koska kysymys on kauniisti sanottuna ”hivenen typerä”. Tässä kuitenkin yhdeltä vihreältä se kaivattu vastaus: Vihreillä (tuskin demareilla ja vasemmistolaisillakaan) ei tietääkseni ole mitään ”tavoitetta” sen suhteen, kuinka paljon Suomessa ”pitää olla ulkomaalaisia” tiettyyn vuoteen mennessä. Ihmisiä me olemme kaikki, eikä ole mitään suhdetta, missä suhteessa täällä pitää mitäkin ”ryhmää” olla. Itseäni kiinnostaisi se, miten Rajat kiinni-liike määrittelee ”ulkomaalaisen”? Henkilöiden taustat huomioon ottaen kysymyksen asettelusta haiskahtaa se, että näiden mielestä ”ulkomaalaisen näköisestä” ei tule koskaan suomalaista. Kerran tänne ulkomailta tullut on siis ilmeisesti aina ”ulkomaalainen” ja heidät pitää erottaa tavalla tai toisella yhteiskunnasta.

Kaukinen puhui Soldiers of Odinin yhteydessä Minna Canthista. Siitä, miten Canthilla oli unelma, että naiset saisivat kulkea turvassa. Kaukinen ilmeisesti kokee Odinin sotilaiden puolustavan tällaista unelmaa. Olisikohan Canth unelmaan kuulunut, että minä ja kaltaiseni naiset luokitellaan samaan kastiin pedofiilien ja raiskaajien kanssa?

SoldiersofOdinsuvakit

Yle on sentään myöntänyt, että hommat eivät menneet ihan putkeen, eikä kriittisiä kysymyksiä ei kysytty. Toivottavasti tästä nyt sitten oikeasti opitaankin jotakin, eikä vain jatketa samalla kaavalla.