Huivilla vai ilman?

Suomessakin pitkään on ollut puheenaiheena huivikielto kyllä vai ei? Itseäni hämmentää se, että tällaista keskustelua ihan tosissaan käydään. Moni pitää vaikeana sitä, että emme pysty tietämään kantaako nainen huntua pakosta vaiko omasta vapaasta tahdostaan. Jotkut huntukiellon kannattajat esittävät itsensä naisten vapauttajina, mutta tosi asiassahan naisille tulisi toinen pakko edellisen pakon tilalle. Emme tarjoaisi heille omaa valinnanvapautta yhtään sen enempää kuin heillä olisi ollut aikaisemminkaan. Mielestäni emme voi puuttua ihmisen henkilökohtaisiin vaatevalintoihin emmekä myöskään uskonnollisiin henkilökohtaisiin valintoihin. Ketään ei myöskään voi väkisin vapauttaa, vaikka uskonto olisikin kahle. Ihmisen pitää ensin itse haluta pois nykyisestä tilanteesta. Pakottaessamme musliminaisen riisumaan huivinsa emme poikkea mitenkään siitä muslimimiehestä, joka tahtoo naisensa käyttävän huivia. Me riistämme myös ihmiseltä vapauden valita. On myös hyvä huomioida, että huivin riistäminen naiselta ei lopeta naisen alistamista perheessä, jos sellaista tapahtuu.

On myös mahdollista, että ihminen itse todellakin haluaa käyttää sitä huivia. Katukuvassa näkyy paljon perheitä, joissa vielä äiti käyttää huivia, mutta tyttäret eivät. Jos perheen mies vaatisi naisilta huivin käyttöä, niin varmasti tyttärienkin tulisi käyttää sitä huivia. Kyseessä voi siis olla myös naisen oma valinta. Me emme voi päättää kenenkään puolesta.

”Naiset liittävät huiviin myös ideologisia viestejä. Muslimifeministit korostavat, ettei islam itsessään ole naisia alistava. Naisten heikko asema tietyissä muslimimaissa johtuu patriarkaalisista tavoista tulkita Koraania.

Muslimifeministien käytössä huivi muuttuu tasa-arvoisen islamin symboliksi ja samalla vastalauseeksi yksipuoliselle länsimaiselle naiskuvalle, joka kauneutta ja seksikkyyttä korostaessaan on naisia alistava.”

Jokaisessa kulttuurissa on oma nais- ja mieskuvansa. Meidän normimme ei ole ainoa oikea. Meille on nykypäivänä normaalia, että nainen voi valita housut tai hameen. Joskus naisen oli valittava hame/mekko, muita vaihtoehtoja ei ollut. Kaikki musliminaiset alistetuiksi mieltävän mukaan myös hameen tai mekon valitseva nainen olisi edelleen automaattisesti alistettu, emmehän me koskaan voi tietää sanooko nainen vain tehneensä oman valinnan. Kaikkia musliminaisia automaattisesti alistettuina pitävä on stereotypioiden vanki, ja hänen käsityksensä todellisesta vapaudesta on hyvin rajoittunut ja länsimaisen kulttuurin ehdollistama. Samalla saarnaamme ihmisistä, jotka ovat kulttuurinsa vankeja ja kuinka tällainen ilmiö on lopetettava.

”Sukupuolten tasa-arvosta käydyssä keskustelussa länsimaisesta, kodin ulkopuolella työskentelevästä ja maallistuneesta naisesta on tullut ainoa oikea vapaan naisen malli.

Tätä mallia vasten muiden kulttuurien naiset näyttävät alistetuilta: heidät on vapautettava miesvallan ikeestä seuraamaan vapaan naisen ylvästä esimerkkiä. Esimerkiksi Ranskassa huivikieltoa uhmaavia naisia rangaistaan pakollisin sopeuttamiskurssein.”

Näinpä, huivikieltoa uhmaava nainen tulee sopeuttaa, ainoaan ja oikeaan länsimaiseen kultuuriin, ainoaan vapaaseen ja tasa-arvoiseen kulttuuriin. Monelle länsimaalaiselle tuntuu olevan aivan käsittämätön ajatus tasa-arvoisesta muslimiperheestä. Jos muslimiperheen äiti on kotona ja käyttää huivia hän on automaattisesti alistettu. Sen sijaan länsimainen kotona lapsia hoitava nainen nähdään joidenkin toimesta nyt vuonna 2013 jopa vapauden ja tasa-arvon puolesta taistelevana. Töihin lähtevä äiti saattaakin olla tällä hetkellä joidenkin mielestä orjuutettu, vaikka kyseessä olisi naisen oma päätös. Johonkin oikeaan kulttuuriin ehdollistamisen ja yksisilmäisen vapauden-käsityksen joukkoon unohtui se mitä tasa-arvo ja vapaus ovat, mitä ne todella tarkoittavat. Ne tarkoittavat yhtäläisia mahdollisuuksia ja valinnan vapautta, eivät pakotteita. Jos nainen valitsee omasta vapaasta tahdostaan huivin, kotiäitiyden tai työn niin se on vapautta ja tasa-arvoa. Kenenkään pään sisälle me emme valitettavasti väkisin voi tuppautua. Siihen meillä ei ole oikeutta eikä mahdollisuutta, vaikka kuinka esittäisimme jalomielisiä pelastajia.

”Naiskuva ja tasa-arvokäsitys vaihtelevat kulttuureittain ja muuttuvat ajan mittaan. Myös länsimainen käsitys vapaasta naisesta on pitkän historiallisen prosessin tulos.

Naisliikkeen saavutukset ovat hienoja, mutta niiden merkitystä ei pidä ymmärtää yleismaailmalliseksi: samat saavutukset eivät olisi hienoja kaikkialla. Monilta naisilta riistetään vapaus, jos se ymmärretään kapeasti vain yhdellä tavalla.”

Kun tasa-arvo mielletään kiintiöiksi ja tietynlaisesta vapauden mielikuvasta on tullut pakote olemme taantuman tiellä. Myös meidän tulee kehittyä, ja miettiä mitä vapaus ja tasa-arvo oikeasti ovat, jotta niiden arvo yhteiskunnassamme on muutakin kuin puheita ja hienoja sanoja paperilla. Vapauden ja tasa-arvon tulee olla arkea, ja koskea muutakin kuin niitä malleja, jotka me olemme itse oppineet kulttuurissamme oikeiksi. Muutoin voimme verrata itseämme pakanoita miekalla käännyttäneisiin kirkonmiehiin.

Tasa-arvo ja vapaus ovat perusarvoja, mutta ”vääräkulttuuristen” pakottamista ”oikeaan kulttuuriin” ei voida verhota tasa-arvon ja vapauden huntuun.*

”Monikulttuurisessa Euroopassa oman kulttuurin pitäminen ainoana oikeana ei voi johtaa mihinkään muuhun kuin etnisiä vähemmistöjä sortavaan politiikkaan. Kehitysyhteistyössä vastaavat ajatusmallit ylläpitävät vanhoja kolonialistisia rakenteita.”

Lainaukset Sanni Saarisen loistavasta Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta Länsimainen naiskuva ei ole ainoa oikea vuodelta 2010.

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/L%C3%A4nsimainen+naiskuva+ei+ole+ainoa+oikea/1135258988075

 

* Toim.huom. Kirjoittaja huomauttaa mitä kohteliaimmin, että on turha alkaa urputtamaan raiskauksien tai lasten ympärileikkauksien hyväksymisestä. Kirjoittaja ei hyväksy väkivaltaa, alistamista tai silpomista uskonnon, kulttuurin vääräuskoisten tai -kulttuuristen käännyttämisen eikä yhtään minkään muunkaan nimessä. Väkivalta, alistaminen ja silpominen ovat aina väärin. Jos  jauhat ”hemmotar hyväksyy raiskaukset”-skeidaa, niin kirjoittaja kehottaa ystävällisesti lukemaan kirjoituksen uudelleen. Mikä et siitä huolimattakaan ymmärrä lukemaasi, niin kirjoittaja suosittelee lämpimästi, ja edelleen ystävällisesti, perehtymään luetun ymmärtämiseen. Ei se niin vaikeaa ole, miltä se kuulostaa. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *