In the ghetto…

Vuonna 2006 muutimme mieheni kanssa Turkuun. Saimme edullisen kaupungin vuokra-asunnon Kohmosta läheltä pahamaineista Varissuota. Kohmoon mahtui asumaan maahanmuuttajia, sosiaalitapauksia, lapsiperheitä, opiskelijoita, sekä tietysti yrittäjämieheni ja minä, joka sain hyväpalkkaisen työn muutettuamme Kohmoon. Kohmossa oli mukava asustella, ja asuinalueemme oli siisti. Lähellä oli Kuralan Kylämäki ja mainiot lenkkeilymaastot pururadan kera. Mitenkään poikkeuksellisen paljon alueella ei ollut häiriöitä. Suurimmat mieleen jääneet tapahtumat olivat, kun joku ilmeisesti kusetti koiransa rappukäytävään, ja joku piti pyöränkoriani roskiksena jättäen siihen joka päivä tyhjän pahvimukinsa. Pahvimukeista pääsin eroon lapulla, jossa neuvoin ystävällisesti kuvallisten ohjeiden kera missä lähin roskis sijaitsee.

Kerran joku vähemmän fiksu yksilö oli ihan rikkonut alaoven lasin. Yläkerrassamme asui yksinhuoltaja äiti kahden poikansa kanssa. Pojat innostuivat joskus hakkaamaan lattiaan leikkiensä ohessa vähän liian kovaa, mutta siitäkin selvittiin. Naapurissamme asui mukava maahanmuuttaja pariskunta lapsineen, ja molemmat puhuivat mainiota suomea. Muutaman kerran joukko lapsia onnistui heittämään Turtles-lelunsa ensimmäisen kerroksen parvekkeellemme. Lapset tulivat ystävällisesti pyytämään lelua, ja minä ystävällisesti pyysin heitä heittelemään sitä toiseen suuntaan etteivät he vahingossa rikkoisi ikkunoita. Lelua ei enää koskaan näkynyt parvekkeellamme. Joskus joku naapureistamme piti hieman äänekkäämmät vappubileet. Useamman kerran uskalsimme myös naapurilähiöömme Varissuolle, ja selvisimme siitäkin hengissä. Se, että lähiöömme sopi erilaisia ihmisiä ei tehnyt lähiöstämme huonoa paikkaa asua. Asunto oli edullinen, ja meille se kelpasi hyvin kodiksi Turku-visiittimme ajaksi.

Olemme jo kauan sitten muuttaneet Kohmosta ja Turustakin pois, eikä kokemuksiani voi todellakaan ajatella minään yleispätevänä tarinana Suomen lähiöistä. Jostakin syystä nykyään ollaan kuitenkin kovasti innostuttu ajatuksesta, että maahanmuuttajat tekevät lähiöistä huonoja paikkoja asua, koska tietyntyyppiset ihmiset yhdistävät maahanmuuttajat ja sosiaaliset ongelmat tosiinsa, ja täten myös lähiöt yhdistetään sosiaalisiin ongelmiin. Palavilla ghetoilla ollaan Ruotsissa tapahtuneiden mellakoiden jälkeen innostuttu pelottelemaan suomalaisia monen poliitikon ja bloggaajan toimesta. On kuulemma vain ajan kysymys milloin ghetot palavat täälläkin, koska mamut. 

”Maahanmuuttajien suuri määrä on jo syy muuttaa pois lähiöstä

Maahanmuuttajien suuri määrä asuinalueella tai lähikoulussa on jo aito kantaväestön poismuuttosyy Helsingin seudun joissain lähiöissä.

Se ei ole suinkaan suurin tai ainoa syy, mutta tilastollinen merkitys on ilmeinen.

Asiaa ovat selvittäneet kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara sekä kaupunkitutkijat Katja Vilkama ja Hanna Dhalmann. Heidän artikkelinsa ”Kantaväestön pakoa?” ilmestyi perjantaina Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (HS 25. 10.).

Koskaan ennen Suomessa ei ole tutkittu yhtä laajasti syitä valikoivaan muuttoliikkeeseen: siihen, että sosiaalisesti ja etnisesti eriytyneiltä alueilta halutaan pois.

Tutkimus osoittaa, että kantaväestön muuttoliikkeisiin vaikuttavat useat syyt. Asunnon epäsopivuus ja suuret kustannukset ovat yleisimmät lähtösyyt, jos tarkastellaan sekä muilta alueilta että maahanmuuttajakeskittymistä muuttaneita.

Maahanmuuttajakeskittymistä muuttaneilla on lisäksi kaksi muuta hyvin yleistä lähtösyytä: alueen sosiaaliset ongelmat ja maahanmuuttajien liian suuri määrä. Tutkijoiden mielestä ei voida kuitenkaan puhua sellaisesta kantaväestön paosta, jonka on aiheuttanut pelkkä maahanmuuttajien määrän lisääntyminen. Kyse on pikemminkin siitä, että sosiaaliset ongelmat ja etninen rakenne kietoutuvat lähtijöiden kokemuksissa toisiinsa.

Mielikuvat vaikuttavat siihen, millainen on asukkaiden kokemus jonkin alueen laadusta. Laatukokemus vaikuttaa puolestaan muuttohalukkuuteen.

Alueiden eriytymiseen vaikuttavat näin sekä alueen tosiasialliset ominaisuudet että mielikuvat. Kantaväestön pako ja maahanmuuttajien osuuden lisääntyminen tietyillä alueilla vauhdittavat eriytymistä entisestään.

On tärkeää, että poliitikot ja virkamiehet saavat päätöstensä pohjaksi tutkittua tietoa Helsingin seudun muuttovirtojen syistä. Hyssyttely ei auta, jos ja kun maahanmuuttajien suuri osuus joillain alueille työntää kantaväestöä muualle.

Kansainvälisesti katsottuna Helsingin eriytyminen on vielä sangen vähäistä. On päättäjien vastuulla, että eriytyminen ei ruoki itse itseään ja kasva edelleen. Kaikista lähiöistä on pyrittävä tekemään hyviä asuinpaikkoja.”

”Kun tarkkailee elämää Koivuhaan keskuksessa liikkuessani lasten kanssa, en voi välttyä ajatukselta: Se kytee! Tällä tarkoitan tietenkin monikulttuurisia levottomuuksia, jotka meille ovat tulleet tutuiksi muualta Euroopasta. Kun maahanmuuton määrä kasvaa liian suureksi, ovat ongelmat väistämättömiä, vaikka kaatasimme kotouttamisen pohjattomaan kaivoon kuinka paljon rahaa tahansa. Todellisuudessa me Suomessa olemme vasta lähivuosina tulossa siihen tilanteeseen, missä ongelmat tiivistyvät. Maahanmuuttajien määrä alkavat olla ”oikealla” tasolla ja tarvittavat sukupolvet ovat tulossa ”oikeaan” ikään.

Kun puhutaan Kokkolasta ja Koivuhaasta ongelmat alkavat meillä tietenkin viiveellä. Monikulttuuriset katutaistelut leviävät aikanaan Etelä-Suomen kaupunkien maahanmuuttajavaltaisista lähiöistä. En usko, että siihen kuluu enää kovin pitkää aikaa. On muistettava, että uutiskynnyksen ylittävät vain kärjekkäimmät tapahtumat, mitä eurooppalaisten kaupunkien lähiöissä on tapahtunut. Valtavilla poliisimäärien satsauksilla on esimerkiksi ruotsalaisissa lähiöissä kyetty säilyttämään jonkinlainen järjestys. Ne voimavarat ovat poissa muun yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta ja sekin näkyy ruotsalaisessa yhteiskunnassa.

Uskokaa huviksenne – tämän sopan ainekset ovat jo keittymässä – meilläkin! Suomalainen yhteiskuntaa suojautuu laittamalla pään pensaaseen ja pian pää on bensassa – kirjaimellisesti!”

En toki ole puoleen toista vuoteen vieraillut Tukholmassa, joten en osaa sanoa kuinka monessa kulmassa tynnyrit ja autot palavat nykypäivän Tukholman arjessa… Kaikki on mahdollista sanoi poika, kun perussuomalaisia äänesti. Tosiasiassa paras tapa suitsia levottomuuksia kuin levottomuuksia on tarjota ihmisille mahdollisuuksia ja apua vaikeammissakin elämäntilanteissa tasapuolisesti. Levottomuuksia ei hillitä vihaamalla maahanmuuttajia tai sosiaaliongelmaisia.

On erittäin surullista, jos kantaväestössämme rasismi on niinkin voimasta, että osa näyttää uskovan, että vain maahanmuuttajilla on sosiaalisia ongelmia. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että syrjäytymisuhka voi tulla yllättäen elämässä vastaan kenelle tahansa. Elämä voi muuttua äkistikin. Sosiaaliongelmaisia, olivat he sitten maahanmuuttajia tai kantaväestöä, ei tule pelätä ja inhota vaan pitää yrittää pitää huoli siitä, että he saavat sitä todellista apua ja tukea. Ihminen voi joko sosiaaliongelmien kera tai ilman joutua tilanteeseen, jossa halvempi asunto ja halvempi asuinalue ovat ainoita vaihtoehtoja. Mitä tehdä, jos köyhien ihmisten ei haluta keskittyvän esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntoalueille? On selvää, että kaupungin asuntojen vuokraa ei radikaalisti voi lähteä korottamaan tuosta vain. Yksityisiin vuokramarkkinoihin on tietysti vaikeampia puuttua, koska yksityistä ei voi pakottaa ottamaan pienempää takuuvuokraa asunnosta tai laskemaan vuokra-asuntonsa vuokraa. Asia on moninainen ja vaikea. Usein sosiaalisia ongelmia omaava on vähävarainen ja täten pakotettu asumaan edullisemmalla alueella/edullisemmassa asunnossa. On loogista, että ne ”ongelmaisetkin tapaukset” siis kasaantuvat edullisemmille alueille.

En itse äkkiseltään keksi mitään oikeasti käytännössä toimivaa nopeaa tapaa muuttaa tätä asumisrakennetta. Ainoa tapa näyttää olevan se, että köyhiä ja sosiaaliongelmaisia yritetään tukea ja auttaa tehokkaasti. Väliaikainen köyhyys johtaa nopeasti pitkäaikaiseen köyhyyteen, syrjäytymiseen ja niihin kohuttuihin sosiaalisiin ongelmiin. Tähän tarvitaan erilaista työllistämis- ja sosiaalipolitiikkaa, jotta taloudellisten mahdollisuuksien parantaminen pienemmälläkin panoksella onnistuu yksilöltä. Tosin työ- ja sosiaalipolitiikan muutos, avun ja tuen saanti ja varhainen puuttuminen ongelmiin muissakin kuin puheissa ja paperilla ovat ehkä valitettavasti tylsempi hyysäriratkaisu kuin intohimoinen ghettooos are burninggg-huutelu.

Helsingin Sanomien linkin teksti on kopioitu kirjoitukseen, jos linkin juttu ei maksumuurin takia aukea kaikille.

 

poorpeople

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *