Jupinaa ”äärilaidalta”

Palaan vielä Jyväskylän kirjastossa tapahtuneeseen puukotukseen. Puukotuksen jälkilöylyissä on kovasti ratsastettu ajatuksella äärivasemmiston ja äärioikeiston ”sodasta”. Ajatuksella siitä, että koska meillä äärioikeisto syyllistyy moisiin tekoihin, on oltava myös se äärivasemmisto, joka vähintäänkin suunnittelee jotakin laitonta. En kiistä äärivasemmistolaisten olemassaoloa, lähinnä mietin äärivasemmistolaisten määrää, ja heidän tapojaan toimia. Toki jotkut varmasti laskevat jopa minut äärivasemmistolaiseksi, mutta jos minä sitten olen jonkun mielestä äärivasemmistolainen niin olenko minä vaarallinen? Olenko minä väkivaltaa vastustavana ja keskustelulinjaa kannattavana vaarallinen? Jos sen sijaan en ole äärivasemmistolainen, niin keitä he ovat? Kuinka paljon he ovat viime aikoina tehneet väkivaltaisia tekoja tai uhanneet toisten henkeä Suomessa?

Miksi äärioikeiston tekemät rikolliset teot tulisi ohittaa vedoten siihen, että meillä on jossakin myös tämä äärivasemmisto? Eikö äärioikeiston uhka voi olla todellinen, koska meillä tosiaan on jossakin tämä äärivasemmisto? Eikö laajempaan äärioikeiston liikendintään tule puuttua tai pitääkö sen olemassaolo jopa kokonaan kieltää, koska äärivasemmisto? Kuten mainitsin, en kiistä äärivasemmiston olemassaoloa. Olen itsekin törmännyt muutamaan äärikantoja esittävään vasemmalle kallistuneeseen, mutta olen törmännyt huomattavasti vähemmän äärivasemmistolaisiin kuin äärioikeistolaisiin. Selvennykseksi jälleen kerran, että minun ja äärivasemmistolaisen mielipiteillä on suurin piirtein ollut keskimäärin yhtä paljon yhteneväisyyksiä kuin minun ja äärioikeistolaisen mielipiteillä. Korostan jälleen, että kumman tahansa taholta tuleekin väkivaltaista liikehdintää, siihen tulee puuttua.

Minua ihmetyttää melkoisesti SUPOn mielipide suomalaisesta äärioikeisto-kentästä. Liikehdintä on kasvanut, mutta kuulemma syytä huoleen ei ole, koska eihän näillä hemmoilla nyt ole edes mitään johtohahmoa Suomessa. No pitääkö sellaista jäädä odottamaan vai häh? Eikö selkeästi väkivaltaiseen ja demokratian perusoikeuksien rajoittamiseen pyrkivään ilmiöön voida puuttua ennen kuin se riistäytyy käsistä?

Kaikki eivät varmasti ole samaa mieltä Äärioikeisto Suomessa-kirjan kirjoittajien kanssa, eikä tarvitsekaan. Kaikki eivät varmasti pidä heistä, eikä tarvitsekaan. Minäkään en pidä muun muassa James Hirvisaaresta, enkä ole hänen kanssaan juuri mistään samaa mieltä, mutta ei tulisi pieneen mieleenikään uhkailla häntä tai lähteä riehumaan puukon kanssa. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, ja oikeus ilmaista niitä, myös James Hirvisaarella siinä kuin Dan Koivulaaksollakin. Mielestäni tämä on todellakin keskeinen osa demokratiaa. Jos sanot tai kirjoitat jotakin mikä rikkoo Suomen lakia, niin joudut toki siitä tuomiolle. Muistutan myös jälleen kerran, että pelkän ideologian varjolla ei voida säätää lakeja. Mielipiteensä tai ideologiansa varjolla ei voi vahingoittaa ketään, eikä mielipiteensä tai ideologiansa varjolla voi uhkailla ketään. Toivottavasti lintukoto-kakkulat putoavat nenältä ennenkuin joku oikeasti menettää henkensä tässä touhussa.

Kirjailija Sami Hilvo: 

”Ihmettelen kovasti ajatusta siitä, että jos Suomessa on olemassa äärioikeisto, niin maasta on jostain löydyttävä tietenkin myös äärivasemmisto. Mutta missä se on? Tai: missä ovat ne laittomuudet, joita äärivasemmisto organisoi?

Toinen ihmetystä herättävä asia viimeaikaisessa keskustelussa (vrt. hyökkäys keskustelutilaisuuteen Jyväskylän kirjastossa) on ollut tasapuolisuuden vaatimus, jonka mukaan molemmissa osapuolissa on oltava jotain vikaa, periaatteella ’riitaan tarvitaan aina kaksi’? Onhan raiskauksessakin tai pahoinpitelyssäkin aina kaksi ’osapuolta’: raiskaaja ja raiskattava, tahi pahoinpitelijä ja pahoinpidelty. Mutta kumpi heistä syyllistyykään laittomuuteen? Vai provosoiko toinen?

Nämä kaksi vääristymää − paremman ilmaisun puutteessa − tuntuvat vievän keskustelua pois sen ytimestä, tai ainakin hämärryttävän sitä sopivasti.

Kolmas ihmetystä aiheuttava asia on valtiovallan passiivisuus. Mitä pitää tapahtua, jotta joku, jossain heräisi toimimaan. On toki helpompi tuoda mukanaan sellaista viestiä, jonka viestin vastaanottaja haluaakin kuulla. ’Kaikki on hyvin’ on petollinen. Epämiellyttävien uutisten tuoja ei yleensä saa suurta suosiota viestilleen − tai itselleen.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *