Mystiset päättäjät

Eräs Facebookin kommentti innoitti minut jälleen kerran miettimään ihmisten asennetta poliitikkoihin. Kun kaupunginvaltuustoon tai eduskuntaan pääsee, niin ihmiset muuttuvat muutamassa sekunnissa mystisiksi päättäjiksi, jotka eivät ole huolissaan mistään muusta kuin siitä, että oma palli on turvattu. Vaikka tyyppi olisi ollut aikaisemmin kuinka vastuuntuntoinen, välittävä ja asioihin tarttuva, niin yhtäkkiä hänestä tulee päättäjä. Ketku ja ahne tyyppi, jolle kansalaisten asioiden edustaminen on vain tapa pönkittää omaa palliaan. Hän ei ole enää kansalainen tai ihminen, hän on päättäjä, joka ei edes mitenkään voi tietää mitään arjen vastoinkäymisistä tai tavallisesta elämästä ylipäänsäkään.

Näin itsekin kuntavaaliehdokkaana on hieman masentavaa lukea tällaisia kommentteja. Ihmiset eivät oikeasti tunnu ymmärtävän sitä, että niitä päätöksiä ei kukaan tee yksin. Jos kuitenkin jokin päätös menee läpi, jota äänestäjä ei ole kannattanut hän syyttää automaattisesti jokaista ”päättäjää” tästä. Hän syyttää myös päättäjää, jota hän itse äänesti, vaikka ei välttämättä edes tiedä, miten hänen ääänestämänsä edustaja tai valtuutettu äänesti kyseisestä asiasta. Vaikka se sinun äänestämäsi päättäjä olisi kuinka vilpitön, tarttuisi asioihin ja välittäisi toisista kansalaisista niin hän ei yksin voi tehdä mitään päätöksiä. Aina ei joukkokaan riitä. Tämä on tuntuu joskus ikävältä, mutta niin se edustuksellinen demokratia toimii. Valitettavasti aina ei voi saada sitä omaa tahtoaan läpi, vaikka asia olisikin hyvä ja tärkeä. Moni mystisiä päättäjiä kaikesta arvosteleva ei kuitenkaan koskaan itse lähde ehdolle vaaleihin. Jokaisella olisi tilaisuus yrittää vaikuttaa. Miksi sitä ei käytetä, kun mielenkiintoa asioihin tuntuu löytyvän?

Maailman muuttamisesta tehdään puheissa helppoa. Julkisesta päätöksen teosta tehdään puheissa helppoa, vaikka poliittisen päätöksen tie on monesti pitkä ja hankala. Jos maailman, tai vaikkapa sen yhden lain muuttaminen, olisi sormien napsautustemppu niin Oras Tynkkynen olisi jo taatusti saanut tasa-arvoisen avioliittolain läpi. Hän on tehnyt kovasti töitä tämän lain eteen, mutta milloin tämä työ sitten palkitaan, sitä ei meistä kukaan vielä tarkalleen osaa sanoa. Lopulta se kuitenkin palkitaan.

Mystiset päättäjät ovat ihan tavallisia ihmisiä. Heitä on perushoitajasta taiteilijaan. Joukkoon sopii sinkkuja ja perheellisiä, kotinsa omistavia ja vuokralla asuvia. He tekevät puutarhatöitä tai lenkkeilevät, kukin oman elämäntyylinsä mukaan. He tekevät työtä kuten minä tein kaupan kassalla. Minun työni oli kuitenkin omalla tavallaan hyvin selkeää, asiakkaille myytiin tavaraa ja pidettiin kauppa siistinä, ja homma oli paketissa. Jos minusta tulee koskaan poliitikkoa, työni ei ole näin selkeää. Hommia ei saada näin helposti ja nopeasti pakettiin, vaikka minulla onkin tahtoa maailman muuttamiseen vaikka muille jakaa.

Vaalilupaukset, nuo armaat lapsoset, joita rakastetaan ja vihataan. Ainoa vaalilupaus, jota minä voin antaa on se, että jos minut valitaan niin yritän tehdä kovasti töitä, jotta ihan kaikki ihmisryhmät huomioidaan, ketään ei unohdeta. Ihmiset ovat pääomaa, johon ei voi sijoittaa liikaa. En kuitenkaan voi luvata, että saamme paremman terveydenhuollon tai ennaltaehkäisevällä politiikalla toimivat sosiaalipalvelut pyörimään jo huomenna. Saisimme, jos se olisi pelkästään minun tahdostani kiinni, mutta se ei ole. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä ettenkö tekisi töitä asioiden eteen. Työ palkitaan, mutta sitä ei aina palkita heti. Myös itse äänestäjänä olen aina yrittänyt muistaa realiteetit siitä huolimatta, että olenkin omalla tavallani hyvin idealistinen, enkä ole täten kasannut kohtuuttomia odotuksia ehdokkaani niskaan. Väärinkäsitysten välttämiseksi korostan vielä, että en todellakaan ole aina ”tyytyväinen” jokaisen poliitikkomme toimiin, ja en ole kaikkien kanssa aina samaa mieltä. Joskus minäkin raivostun joistakin lausunnoista, ja olen sitä mieltä, että asiat maassamme eivät ole hyvin. Nämä ajatukset eivät kuitenkaan poista sitä, että arvostan poliitikkojen työtä. Ajattelen, että heidän työnsä ei ole niin helppoa mitä moni ajattelee.

Tästä voi myös vetää aasinsillan siihen, kun Jutta Urpilainen jätti kokouksen väliin päästäkseen hautaamaan isoisänsä. Muutamat kansalaiset vetivät tästä palkoja nenään. Poliitikollahan kun nyt ei tunnetusti saa olla elämää tai omaisia. Tässä olisi ollut jälleen kerran mainio tilaisuus päästää joku Urpilaisen vihaajista päiväksi valtiovarainministerin hommaa kokeilemaan. Samalla olisimme voineet laittaa pystyyn leikkimielisen vedonlyönnin siitä, kuinka nopeasti kaveri lyö hanskat tiskiin, ja lähtee lähibaariin kaljalle kun se valtiovarainministerin duuni olikin niin pirun vaikeaa ja työlästä.

Mystisten päättäjien työ ja ponnistukset jäävät monesti vaille huomiota, koska työn tulos ei näy nyt ja heti. Vaikka pyörä pyöriikin hitaasti se ei tarkoita, että se ei pyöri. Koko maailmaa ei muuteta päivässä, eikä edes sitä yhtä lakia, mutta se yksi laki on hyvä alku maailman muuttamiselle, vaikka sen valmisteluun ehkä meneekin kauemmin kuin se yksi päivä. Poliitikkoihin, siinä missä jokaiseen muuhunkin ammattikuntaan sopii kaikenlaisia ihmisiä, nimenomaan ihmisiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *