”Teidän diktaattorinne tappoi enemmän kuin meidän diktaattorimme!”

Koska Facebook-statukseni ”Natsikama-kohusta” lähti hiukan venähtämään, niin tehdään aiheesta sitten blogikirjoitus. Porukka on siis vetänyt hernettä nenään siitä, että Oulun Vasemmistonuoret vetivät herneen nenään siitä, että Jalometallissa myytiin natsitavaraa. Tutut pointit ovat jälleen tulleet esille; ”Teidän diktaattorinne tappoi enemmän kuin meidän diktaattorimme”, ”Vasemmistonuoret ovat väkivaltainen ja loukkaava ryhmittymä, koska Stalin tappoi vitusti enemmän kuin Hitler!”

Aivan kuin viisivuotiaiden argumentointia seuraisi. Tsiisus sentään, jos menen tuonne kulmaan myymään hakaristeillä varustettuja lippuja ja SS-merkkejä niin on selvää, että joku todennäköisesti kiinnittää asiaan huomiota negatiivisessakin mielessä. Jos et halua tällaista riskiä ottaa, niin myy vaikka pehmopupuja tai kukkia (huomautuksena jälleen kerran, että natsikamaa myyvää ei tietenkään saa uhkailla tai häneen ei saa käyttää väkivaltaa, kirjoitan nyt sanallisesta kohusta). Jos provosoit tarkoituksella, niin joku voi siihen provoon tarttua. Sitähän se natsikaman myynti on. Joko todella kannatat kyseistä ideologiaa tai sitten haluat provosoida ja kiinnittää huomiota. Jos myisit rauhanmerkki-lippuja, niin ketään ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei media kirjoittelisi asiasta, koska rauhanmerkeillä ei ole samanlaista shokkiarvoa kuin SS-merkeillä tai hakaristillä.

Oikeisto ja vasemmisto eivät ole sama asia kuin äärioikeisto ja äärivasemmisto. On olemassa oikeistolaisia, jotka eivät ole natseja, ja on olemassa vasemmistolaisia, jotka eivät kannata Stalinia tai Maoa. Juu vassaritkin ovat tappaneet ihmisiä historiassa. Kuten myös kiinalaiset, suomalaiset, homot, heterot, kristityt, muslimit, pakanat, lyhyttukkaiset ja pitkätukkaiset. Kaikista ihmisryhmistä löytyy väkivaltaista historiaa. Juu historia on mennyttä, mutta tietyt asiat symboloivat yhä edelleen väkivaltaa ja epätasa-arvoa suurimmalle osalle ihmisistä. Ehkä aika joskus haalistaa tarpeeksi näitä muistoja, jotta ihmisten haavat eivät enää aukea tietyn symbolin näkemisestä. Kyllä, omasta mielestäni oli typerää, että Berliinin Madame Tussauds´in vahakabinetissa ei saanut kuvata Adolf Hitler-nukkea. En silti mennyt mesoamaan, että kohtelette epätasa-arvoisesti historiassa ihmisiä tappaneita!

Kaikki diktaattorit ja väkivaltaa historiassa harjoittaneet ovat itselleni yhdessä mielessä samassa asemassa. Ei tarvitse erotella kuka tappoi vuonna keppi ja kives 10 000 ja kuka 100 000. Sekopäinen diktaattori on ollut sekopäinen diktaattori oli kyseessä sitten Stalin tai Hitler. Joka uskonnon ja poliittisen aatteen nimessä on tapettu silloin, kun homma on mennyt kavereilla överiksi, ja tällainen on aina yhtä perseestä. Se, että joku on käyttänyt jotakin aatetta tai asiaa sekopäisyytensä työkaluna ei tarkoita, että kaikki aatteen edustajat olisivat väkivaltaisia tai, että itse aate tai asia kehottaisi ja kannustaisi väkivaltaan ja syrjintään. Rauhan nimessäkin voidaan tappaa, mutta rauhan puolesta puhumiseen ei liity olennaisena osana ihmisten syrjiminen, väkivalta ja jopa tappaminen kuten ei liity myöskään vasemmisto-aatteeseen (vasemmistoonkin toki sopii yhtä monta suuntausta kuin ihmistäkin). Kansallissosialismiin, natsina olemiseen, nämä liittyvät hyvin olennaisesti. Ymmärrättekö eron?

Miksi vatussa pitää puhua vasemmistosta kun puhutaan aivan selkeästi äärivasemmistosta? En minäkään puhu oikeistosta, kun tarkoitan äärioikeistoa. Selvennyksen vuoksi vielä kerran, kansallissosialismi on äärioikeistollinen aate. Ei oikeistollinen vaan äärioikeistollinen. Sitä alkaa olla niin korviaan myöten täynnä tätä vastakkainasettelua ja sitä, että asioista ei edes haluta puhua niiden oikeilla nimillä! Onko tarkoituskin saada aikaan eripuraa ja väärinymmärryksiä? Sellainen olo nimittäin väistämättä usein tulee.

Koska nyt on tosissaan nähty heiteltävän näitä vasemmistoliittolaiset ovat yhtä ”pahoja” kuin kansallissosialistit, koska Stalin, niin mitä jos lähdemme sitten vertaamaan Vasemmistoliittoa ja kansallissosialisteja? Kansallissosialismi edustaa: äärimmäistä nationalismia, vahvaa valtiota, rotupolitiikkaa, työväestön asiaa, keskiluokan oikeutta omaisuuteensa ja kapitalismin vastustamista. Vasemmistoliitto edustaa: Tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, kaikkien oikeutta työhön ja toimeentuloon. Voiko vasemmistoliittoa ja kansallissosialisteja siis edes vertailla järkevästi? Toki voimme vertailla vaikka vadelmanlehteä ja leikkimökkiä keskenään, vadelmanlehti on vihreä ja leikkimökki on puuta. Johtaako tällainen vertailu mihinkään järkevään lopputulokseen tai voidaanko sillä tehdä kansallissosialistisesta aatteesta yhteiskuntakelpoinen vedoten koska vasemmisto ja kommarit-argumenttiin, on toinen asia. En ole koskaan nähnyt kenenkään vasemmistolaisen yrittävän oikeuttaa syjintää ja väkivaltaa sillä, että ”Kansallissosialistitkin tappoivat ja syrjivät ihmisiä”. Äärioikeistolaisuuteen taipuville tämä sen sijaan tuntuu olevan hyvin yleinen ajatuskulku.

Minä olen itse vihreä, joka ottaa vaikutteita sekä oikealta että vasemmalta. Mielestäni molemmilla on välillä hölmöjä ja perustelemattomia ajatuksia, ja kumpikaan suuntaus sellaisenaan ei ole minun juttuni. Kenenkään ajatuksia ei ylipäänsä tulisi niellä purematta. Ääriajattelu ja fanatismi ovat aina suoraan sanottuna perseestä olipa sitten kyseessä vassarius tai oikeistolaisuus.

Kilpailu siitä ”kenen diktaattori” tappoi enemmän ja kuka oli ilkeämpi ja sekopäisempi on aivan kuin lasten kilpailua siitä kenen isä on vahvin. ”Itse saan jauhaa Maosta ja Stalinista, mutta muut ovat täysi dorkia, kun juuttuvat historiaan ja jauhavat jostakin saatanan Aatusta ja hakarististä!” Äly hoi älä jätä! Stalinilla ja Hitlerillä oli muuten muutakin yhteistä kuin se, että he tappoivat ihmisiä ja olivat sekaisin kuin seinäkellot. Molemmat olivat erittäin ”kansallismielisinä” tunnettuja… Alkaa tuntumaan siltä, että kansallismielisyys on se, joka aatteen alkuperästä huolimatta pistää nupin sekaisin. Kansallissosialismi, natsismi, on kuitenkin sekä historiassa, että nykypäivänä väkivaltainen ja syrjivä aate. SS-merkit ja hakaristi symboloivat edelleen tätä aatetta, ja ovat käytössä niillä ihan oikeilla uusnatseilla, joita on oikeasti olemassa joka maassa. Vaikka joissakin asioissa uusnatsit ovat kaukana ”perinteisistä natseista”, niin syrjintä, rotuhygienia, äärinationalismi ja väkivalta ovat säilyttäneet sijansa aatteessa. Vaikka sinä kuinka haluaisit esittää, että hakaristi kuvaa sinulle rauhaa ja tasapainoa, niin ihmiset eivät sitä hetimmiten tule näin tulkitsemaan. Jos minä pukeudun riikinkukoksi, niin ihmiset tulkitsevat minun esittävän riikinkukkoa eivät karhua. Jos minä kannan kokoomuksen merkkiä niin en voi syyttää ihmisiä idiooteiksi, koska he eivät tajunneet minun olevan vihreä. 

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/vasemmistonuoret-arahtivat-jalometallissa-myydyista-natsimerkeista/638841/

Jupinaa ”äärilaidalta”

Palaan vielä Jyväskylän kirjastossa tapahtuneeseen puukotukseen. Puukotuksen jälkilöylyissä on kovasti ratsastettu ajatuksella äärivasemmiston ja äärioikeiston ”sodasta”. Ajatuksella siitä, että koska meillä äärioikeisto syyllistyy moisiin tekoihin, on oltava myös se äärivasemmisto, joka vähintäänkin suunnittelee jotakin laitonta. En kiistä äärivasemmistolaisten olemassaoloa, lähinnä mietin äärivasemmistolaisten määrää, ja heidän tapojaan toimia. Toki jotkut varmasti laskevat jopa minut äärivasemmistolaiseksi, mutta jos minä sitten olen jonkun mielestä äärivasemmistolainen niin olenko minä vaarallinen? Olenko minä väkivaltaa vastustavana ja keskustelulinjaa kannattavana vaarallinen? Jos sen sijaan en ole äärivasemmistolainen, niin keitä he ovat? Kuinka paljon he ovat viime aikoina tehneet väkivaltaisia tekoja tai uhanneet toisten henkeä Suomessa?

Miksi äärioikeiston tekemät rikolliset teot tulisi ohittaa vedoten siihen, että meillä on jossakin myös tämä äärivasemmisto? Eikö äärioikeiston uhka voi olla todellinen, koska meillä tosiaan on jossakin tämä äärivasemmisto? Eikö laajempaan äärioikeiston liikendintään tule puuttua tai pitääkö sen olemassaolo jopa kokonaan kieltää, koska äärivasemmisto? Kuten mainitsin, en kiistä äärivasemmiston olemassaoloa. Olen itsekin törmännyt muutamaan äärikantoja esittävään vasemmalle kallistuneeseen, mutta olen törmännyt huomattavasti vähemmän äärivasemmistolaisiin kuin äärioikeistolaisiin. Selvennykseksi jälleen kerran, että minun ja äärivasemmistolaisen mielipiteillä on suurin piirtein ollut keskimäärin yhtä paljon yhteneväisyyksiä kuin minun ja äärioikeistolaisen mielipiteillä. Korostan jälleen, että kumman tahansa taholta tuleekin väkivaltaista liikehdintää, siihen tulee puuttua.

Minua ihmetyttää melkoisesti SUPOn mielipide suomalaisesta äärioikeisto-kentästä. Liikehdintä on kasvanut, mutta kuulemma syytä huoleen ei ole, koska eihän näillä hemmoilla nyt ole edes mitään johtohahmoa Suomessa. No pitääkö sellaista jäädä odottamaan vai häh? Eikö selkeästi väkivaltaiseen ja demokratian perusoikeuksien rajoittamiseen pyrkivään ilmiöön voida puuttua ennen kuin se riistäytyy käsistä?

Kaikki eivät varmasti ole samaa mieltä Äärioikeisto Suomessa-kirjan kirjoittajien kanssa, eikä tarvitsekaan. Kaikki eivät varmasti pidä heistä, eikä tarvitsekaan. Minäkään en pidä muun muassa James Hirvisaaresta, enkä ole hänen kanssaan juuri mistään samaa mieltä, mutta ei tulisi pieneen mieleenikään uhkailla häntä tai lähteä riehumaan puukon kanssa. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, ja oikeus ilmaista niitä, myös James Hirvisaarella siinä kuin Dan Koivulaaksollakin. Mielestäni tämä on todellakin keskeinen osa demokratiaa. Jos sanot tai kirjoitat jotakin mikä rikkoo Suomen lakia, niin joudut toki siitä tuomiolle. Muistutan myös jälleen kerran, että pelkän ideologian varjolla ei voida säätää lakeja. Mielipiteensä tai ideologiansa varjolla ei voi vahingoittaa ketään, eikä mielipiteensä tai ideologiansa varjolla voi uhkailla ketään. Toivottavasti lintukoto-kakkulat putoavat nenältä ennenkuin joku oikeasti menettää henkensä tässä touhussa.

Kirjailija Sami Hilvo: 

”Ihmettelen kovasti ajatusta siitä, että jos Suomessa on olemassa äärioikeisto, niin maasta on jostain löydyttävä tietenkin myös äärivasemmisto. Mutta missä se on? Tai: missä ovat ne laittomuudet, joita äärivasemmisto organisoi?

Toinen ihmetystä herättävä asia viimeaikaisessa keskustelussa (vrt. hyökkäys keskustelutilaisuuteen Jyväskylän kirjastossa) on ollut tasapuolisuuden vaatimus, jonka mukaan molemmissa osapuolissa on oltava jotain vikaa, periaatteella ’riitaan tarvitaan aina kaksi’? Onhan raiskauksessakin tai pahoinpitelyssäkin aina kaksi ’osapuolta’: raiskaaja ja raiskattava, tahi pahoinpitelijä ja pahoinpidelty. Mutta kumpi heistä syyllistyykään laittomuuteen? Vai provosoiko toinen?

Nämä kaksi vääristymää − paremman ilmaisun puutteessa − tuntuvat vievän keskustelua pois sen ytimestä, tai ainakin hämärryttävän sitä sopivasti.

Kolmas ihmetystä aiheuttava asia on valtiovallan passiivisuus. Mitä pitää tapahtua, jotta joku, jossain heräisi toimimaan. On toki helpompi tuoda mukanaan sellaista viestiä, jonka viestin vastaanottaja haluaakin kuulla. ’Kaikki on hyvin’ on petollinen. Epämiellyttävien uutisten tuoja ei yleensä saa suurta suosiota viestilleen − tai itselleen.”