Estääkö äärioikeiston ”suojeleminen” todella konflikteja?

Itsenäisyyspäivän mielenosoitusten ja marssien jälkitunnelmissa on syytä kysyä pelätäänkö äärioikeistolaisia liikaa jo viranomaisia myöten? Missä menee raja siinä kuinka pitkälle muiden ihmisten toimintavapauksia voidaan rajoittaa, jotta äärioikeistolaiset saavat marssia turuilla ja toreilla ilman, että vastapuolta saa edes näkyä lähettyvillä? Oikea häiriköinti ja rettelöinti on asia erikseen, mutta kaikki itsenäisyyspäivänä putkaan joutuneet eivät olleet häiriköineet. Myös pastori Kai Sadinmaan poistaminen avoimesta Itsenäinen Suomi 2015-tapahtumasta on herättänyt monen mielessä kysymyksiä. Poliisi ilmeisesti tulkitsi yhden miehen mielenosoituksen ja keskustelun käymisen häiriköinniksi… Käsketään käydä dialogia, mutta sitten kun esimerkiksi Sadinmaa sitä yritti se estettiin.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun poliisi antaa meille ”suvakkipuolelle” viestiä, että meidän olisi parempi olla ”provosoimatta” ja mielestäni tämä on erittäin huolestuttavaa. Ilmeisesti näet provosoinniksi voidaan tulkita vain se, että vastustat vihaa niin sanotusti väärässä paikassa ja väärään aikaan. Nettipoliisi on myös vetänyt linjausta, jossa yritys keskustella toisten kanssa sosiaalisessa mediassa on provosointia. Suomeksi meidän olisi siis parempi pitää turpamme kiinni ja antaa äärioikeistolaisten myrkyttää koko maa vihallaan. Ei voi välttyä mielikuvalta, jonka mukaan äärioikeistolaisuus ja vihan lietsominen ei olekaan se ongelma. Ongelma olemme me suvakit, jotka ajamme ihmisten kohtelua yksilöinä. Rauhanmerkit, rasismin vastaiset lauseet ja puhuminen rauhan ja tasa-arvon puolesta ovatkin se ongelma, eivät hakaristit ja heilaamiset.

Entä jos minä menen rasismin vastainen merkki olkalaukussani seisomaan natsin viereen bussipysäkille? Tullaanko minulle kohta kertomaan virkavallan toimesta, että lähdepäs nyt kotiin täältä provosoimasta ja anna natsin odottaa bussia ”rauhassa”?

Suomessa ilmeisesti saa tällä hetkellä virkavallan suojaamana huutaa ”Heil Hitler” ja meidän ”suvakkien” pitää kiltisti pysytellä kotona, etteivät nämä ”Heil Hitleriä” huutavat provosoidu. Näinkö sitä yhteiskuntaa ja ihmisiä sitten suojellaan?

Kuten jo mainitsin syy on todennäköisesti pelko. Tällainen konfliktin pelko on täysin ymmärrettävä, mutta mitä tapahtuu, jos meitä ihan tavallisia, rauhaa rakastavia ja ihmisten kohtelua yksilöinä kannattavia aletaan niin sanotusti siivota pois kaduilta, jotta äärioikeistolaiset eivät ”provosoidu”? Poikkeaako tämä mitenkään logiikasta, jossa raiskaus onkin uhrin syy, koska paljastavat vaatteet tai kiusaaminen on kiusatun syy, koska kiusattu on syntynyt ”vääränlaiseksi”? Jos ”suvakki” puhuu tasa-arvon puolesta ja saa tämän seurauksena tappo- tai raiskausuhkauksia tai joku käy hänen kimppuunsa, niin ”suvakkiko” on ollut se ongelman aiheuttaja, koska olisi vain pitänyt olla hiljaa?

Ovatko vihaa ja ihmisiä pelkän etnisen taustan perusteella arvottavat kuitenkin yhteiskunnan kannalta se ongelma, joka pitäisi saada kuriin sen sijaan, että heille annetaan jatkuvasti siimaa? Joka maassa tulee todennäköisesti aina olemaan se pieni joukko intohimoisia natseja. Historia on kuitenkin näyttänyt, miten hyvin tällaiset liikkeet käyttävät hyväkseen ihmisten pelkoja, maailman muuttuvia tilanteita ja epävakaita ja uusia olosuhteita lietsoakseen mukaan niitä niin sanottuja kunnon kansalaisiakin. Juuri tätä meillä nyt tapahtuu. Yksittäinen kiljunatsi voi olla rasittava, mutta hän ei ole mikään suuri uhka. Nyt ei kuitenkaan enää puhuta niistä yksittäisistä lähinnä juomiseen keskittyvistä kiljunatseista.

Kun ollaan jo sillä tasolla, että on siirrytty toimintaan on kenenkään turha jälkikäteen lässyttää, ettei ymmärtänyt mitä tapahtuu. Niiden poliitikkojen ja virkavallan edustajien, jotka eivät tunnusta äärioikeistolaista arvomaailmaa pitäisi nyt kiireesti herätä toimimaan nuoleskelun ja pelkäämisen sijaan.

Ymmärrän todellakin konfliktin pelon, mutta mielestäni esimerkiksi näiden polttopulloiskujen myötä voimme katsoa jonkinlaisen konfliktin jo alkaneen, eikä ongelmaa ratkaista lakaisemalla se maton alle. Polttopullojen heittely viattomien ihmisten asuinrakennuksiin on jo paljon muutakin kuin pelkkää normaalia vieraan pelkoa tai mielipiteen ilmaisua. Jos ja nähtävästi kun tällaisten ryhmien annetaan vaikuttaa pelottelullaan yhteiskuntaan ollaan vakavassa tilanteessa.

Ei ole hyväksyttävää, että sivistysyhteiskunnassa käytetään tällaista pelotteloa vaikutuskeinona. Surkeinta on, että tämä näyttää toimivan tehokkaasti. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen taas: Nämä itseään kansallismielisiksi kutsuvat, jotka pyrkivät vaikuttamaan pelon kautta ovat aivan samanlaisia terroristeja kuin ääri-islamistitkin. He pyrkivät juuri siihen, että pelko saa muut toimimaan heidän tahtomallaan tavalla. Kansanedustajamme Laura Huhtasaari puhui suomalaisista tolkun ja maltin kansana Itsenäinen Suomi 2015-tilaisuudessa, jossa huudeltiin ”Heil Hitler”. Ilmeisesti tapahtumassa heilailleet ovat Huhtasaaren mielestä sitä tolkun ja maltin kansaa…

Tässä Huhtasaarelle esimerkkiä "maltin ja tolkun" miehestä...  Kuva: http://img.thesun.co.uk/aidemitlum/archive/01652/SNF1134HIT--_1652387a.jpg

Tässä Huhtasaarelle esimerkkiä ”maltin ja tolkun” miehestä…
Kuva: http://img.thesun.co.uk/aidemitlum/archive/01652/SNF1134HIT–_1652387a.jpg

Meininki ei ole muuttunut hillitymmäksi tehdyistä kiristyksistä ja natsien miellyttämisyrityksistä huolimatta. Vihan lietsonta jatkuu kiihtyvään malliin. Siiman antaminen näille ei vain auta, koska nämä eivät halua ketään heidän mielestään ”vääränlaista” Suomeen. Eivät vaikka nämä heidän mielestään ”vääränlaiset” eläisivät kuinka kunnolla. Heille ei kelpaa kuin se oma diktatuuri. Te, jotka olette nyt vain pelkojenne vuoksi hypäneet mukaan natsikelkkaan voisitte kyllä miettiä, että onko se ”valkoinenlihaasyöväkristittyhetero-Suomi” todellakin se Suomi, mitä te haluatte?

Äärioikeistolaisilla on oikeus ilmaista typerät mielipiteensä, mutta ei ole oikeudenmukaista, että meille toiselle osapuolelle annetaan esimerkiksi viranomaisten taholta sellaista mielikuvaa, että meidän olisi parempi olla hiljaa ja olla järjestämättä vastamielenosoituksia tai, että me ”provosoimme” puhumalla rasismista, rasismin vastustamisesta ja tasa-arvon tärkeydestä.

Itsenäisyyttä, oikeudentajua ja vapautta

Aina silloin tällöin postilaatikkooni tulee valkoinen hyvin huomaamaton kirjekuori, jossa on ainoastaan nimeni, osoitteeni ja postimerkki. Koska muistini on tunnetusti hyvä, mutta vähän liian lyhyt, niin ensimmäisiä kertoja hämmästyin joka kerta, että mikä ihme tämä on? Nyt tuon mysteerikirjeen ulkonäkö on jo ajat sitten painunut alitajuntaani. Nämä eivät ole kirjeitä salaiselta ihailijalta tai uhkauksia vihamiehiltä. Nämä ovat Pirkanmaan Setan jäsenpostia.

Sen lisäksi, että opin muistamaan kuka näitä kummia kirjeitä oikein lähettää kesti minulla hetken aikaa tajuta, miksi yhdistyksen jäsenposti on pakattu näin. Jopa Sesam-lehdet, silloin kun paperiversio vielä kotiin jaettiin, tulivat pakattuina tällaisiin ”mysteerikuoriin”. Kuulun muihinkin yhdistyksiin, ja niiden jäsenposti tulee yleensä yhdistyksen logolla ja lähettäjän tiedoilla varustettuna. Mutta Setan jäsenyys ei olekaan kaikille juttu, josta uskaltaa julkisesti laulaa. Siitä voi tulla harmia. Siitä voi tulla leima. Liittyessäni Pirkanmaan Setan jäseneksi seksuaalivähemmistöistä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista puhuttiin jo avoimesti mediassa ja politiikassa. En osannut edes ajatella, että asia on edelleen tavallaan näinkin tabu. Että Setan jäsenyys voi todellakin leimata ihmisiä. Itse en sinisilmäisenä osannut alunperin edes ajatella, että tällaiseen yhdistykseen kulumisesta voisi saada osakseen harmia. Että siihen ei ehkä uskaltaisi julkisesti kuulua. Silloin minä todella tajusin, että Suomessa 2000-luvulla pelätään. Joudutaan pelkäämään.

Olin vasta aloittanut aktiivisen bloggaamisen, ja olin silloin aika untuvikko. Nyt tiedän paremmin millaisia keskusteluita käydään, ja millaisia asenteita edelleen on voimissaan. Vuosien kuluminen ja vihapuheen lukeminen eivät ole kuitenkaan saaneet intoa tai tahtoa murtumaan. Päinvastoin. Kaikki tämä näyttää toteen sen, että töitä on vielä tehtävänä. Haluan, että koittaa päivä jolloin jokainen voi avoimesti kuulua Setaan ilman, että hänen täytyy pelätä leimaa tai hankaluuksia. Haluan, että koittaa päivä, jolloin ”homoleimalla” ei enää ole väliä, koska homous, heterous ja kaikki siltä väliltä ovat samanarvoisia. Haluan, että jäsenposti voidaan lähettää yhdistyksen nimellä ja logolla varustettuna, eikä sillä enää ole väliä.

On tärkeää, että kaikkia meitä kohdellaan tasa-arvoisesti yhteiskunnan silmissä. Yhteiskunnan pitää antaa viesti, että ketään ei saa syrjiä. Olemme edenneet jo kaksi suurta askelta juridisen homofobian nujertamiseksi. Eduskunta äänesti perjantaina 28.11 tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen puolesta äänin 105-92, ja suuri valiokunta yhtyi täysistunnon päätökseen äänin 17-8. Nämä askeleet ovat kohdanneet kiviä ja kantoja edessään, mutta lopulta ne on astuttu loppuun asti. Seuraavat askeleet ovat edessä, ja me emme aio perääntyä. Me astumme nekin loppuun asti vaikka läpi kananmunakuurojen. Tasa-arvon toteutuminen ei ole mielipidekysymys, vaan sivistyneen yhteiskunnan perusarvo. Perjantaisen äänestyksen jälkeen törky räjähti netissä käsiin. Ikävä kyllä tämä oli arvattavissa. Tasa-arvon vastustajat voivat haukkua, uhkailla ja sylkeä meidän tasa-arvon kannattajien kasvoille. Voitte yrittää halpamaisesti esittää uhria, joiden pyhään avioliittoon kosketaan. Teidän rumat sananne ja ala-arvoinen käytöksenne eivät kuitenkaan saa ihmisiä perääntymään, ja uhkauksenne eivät vaienna meitä. Voimme kompastua, mutta me emme kaadu. Tämän kirjoituksen henkimä viesti ei koske pelkästään tätä asiaa, vaan kaikkeen epätasa-arvoon on puututtava rohkeasti ja periksiantamattomasti. Sivistyneessä Suomessa ei syrjitä. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä asioita riippumatta siitä, mikä on taloudellinen tilanne tai mitä muita asioita on käsiteltävänä.

Jokainen askel kohti parempaa huomista on vaatinut päättäväisyyttä ja vahvuutta, eivätkä tasa-arvoista avioliittolakia koskevat askeleet ole olleet poikkeus. Muutokset parempaan eivät tule itsestään, eivätkä ne yleensä tule helpolla, mutta jos kaikki alistuvat huominen on synkkä. Suomi on ihmisten maa, erilaisten ihmisten maa. Suomi ei ole erilaisuutta kammoksuvien yksityistä omaisuutta. Suomen kansalaisten tulee olla kuten isänmaansa. Itsenäisiä ja vapaita. Vahva ei ole se, joka käyttää voimaa lyödäkseen pienemmän alas. Vahva on se pieni, joka kestää ne iskut ja nousee periksiantamattomana ylös. Minun suomalaisuuteni on sitä periksiantamattomuutta, oikeudentajua ja vapautta meille jokaiselle tulla näkyväksi ja tasa-arvoisesti kohdelluksi omana itsenään. Tasa-arvoisen huomisen ja tasa-arvoisen Suomen puolesta askel kerrallaan. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!