Laiska, tyhmä, saamaton, ruma ja vielä julkkiskin

”Mä pidän kantani, voin antaa sen kirjallisena ja kehystettynä – Toi oli täysin naurettavaa ja merkityksetöntä turhaa pelleilyä koko touhu. Jos piti lähteä hillumaan, olisi kantanut vastuunsa ja istunut tuomionsa mitä lähti kerjäämään.” 

”Sini on turha julkimo ja Greenpeace itsekin laivansa kanssa on saastuttanut ja öljyä niidenkin laiva tarvitsee. LAKKAISIVAT ITSE KÄYTTÄMÄSTÄ AUTOJA JA OLISIVAT ESIMERKKINÄ MOKOMAT PELLET.”

”Rikos on…rikos. Ja siitää kannetaan seuraukset. Ellei sa tu olemaan valtio.” 

”Minua ihmetyttää se, että te hyvin kriittisesti mm. öljynporaukseen tai yleensäkkin näiden öljystä jalostettuihin polttoaineisiin ja muihin hyödykkeisiin suhtautuvat vastustatte kaikkea sitä, millä tämä maailma nyt käytännössä pyörii. teillä on sellainen ihmeellinen mielikuva, että kaikki olisi paremmin, mikäli näitä varoja ei hyödynnettäisi. Arctic Sunrise kuitenkin purjehti tuonne jäitten sekaan samalla öljystä jalostetulla polttoöljyllä, kuten kaikki muutkin laivat maailman merillä. Mikä ihme tekee Arctic Sunrisen liikkumisesta hyväksyttävempää, kuin jonkin muun laivan?”

Suur-rikollinen Sini Saarela on isänmaan suureksi häpeäksi saapunut takaisin kotimaahansa Suomeen. Suur-rikollinen on myös armahdettu huolimatta siitä, että hänen rikkomuksensa ihmiskuntaa vastaan onkin ollut valtavan suuri. Suur-rikollinen Saarela ei vahingoittanut ketään (enkä ole bongannut mistään, että omaisuuttakaan olisi ainakaan tahallisesti teon yhteydessä tuhottu), mutta neiti suur-rikollinen ja terroristi kehtasi vittuilla Venäjälle, ja valtiollehan ei vittuilla.

Keskusteluissa Saarelan suuresta rikoksesta on sujuvasti sekoitettu puurot ja vellit keskenään ja oletan, että niin on tehty tahallaan, koska ”Sinin naama vituttaa ja julkisuuttakin se on perkele saanut, ja hipeille ei armoa tipu, ja Venäjälle ei saa vittuilla, koska valtio ja jaadajaada”. Jos esimerkiksi seitsemän vuoden vankeustuomio mielenilmauksesta, jossa rikottiin kyllä lakia ketään satuttamatta (käsittääkseni tosiaan omaisuuttakaan ei tuhottu, ainakaan en ole tällaisesta kuullut), on kohtuullinen niin sitten varmaan heittäisitte minutkin Siperiaan. Olenhan heittänyt paperilapulla paikallisen TE-toimiston pamppua. Käytännössä siis vittuilin valtiolle, ja olen suorastaan ammattirikollinen ja terroristi. En itse kiistä sitä, etteikö suurta ja hirmuista rikosta olisi tapahtunut, mutta tästä suuresta ja hirmuisesta rikoksesta ei ole mielestäni oikeutettua tuomita kohtuuttomasti. Asian ydin menee kokonaan ohi monelta kun keskistytään vain siihen, että Venäjälle ei vittuilla ja hippi pitää saatana saada Siperiaan. Rangaistusvaihtoehdot tuntuvat monien mielessä olevan myös 20 vuotta Siperiassa tai ei mitään. Melkoinen maailmankuva mahtaa olla ihmisellä, joka ei näe mitään tässä välissä.

Äskettäin kuitenkin tyhmä hippi hoksasi aivan uuden aspektin tässä ”Saarela Siperiaan”-keskusteluissa. Julkisuus. Tuo ihana ja kamala jumala ja jumalar. Jouduin hetken aikaa oikeasti kelaamaan, että nykymaailmassa ilmeisesti on käsittämätöntä, että joku ei tahtoisi henkilökohtaista julkisuutta. On käsittämättätöntä, että henkilökohtainen julkisuus ei olisikaan se keskeinen itseisarvo ihmiselle. Joidenkin mielestä Saarela on todellakin ryhtynyt aktivistiksi vain julkisuuden takia, eikä hän välitä ympäristöasioista lainkaan. Monen kommentit suorastaan huutavat: ”Hippi pääsi ituvihreilyllä julkisuuteen. Miksi en minä? Minä olen paljon merkittävämpi ja ainakin omasta mielestäni lainkuuliainen tyyppi!!! Yhyy! Miksi huomaatte merkityksetöntä lakia rikkovaa hippiä!?!”

Ajatuskin vartin julkisuuden valokeilasta saa monen kusemaan hunajaa. Kaikkienhan on pakko haluta sitä, että toimittajat kävelevät perässäsi ja soittelevat sinulle! Kaikkienhan on toki pakko haluta sitä, että nettikansa ottaa hampaisiinsa ja repii kappaleiksi. Kaikkienhan on pakko haluta kuulla joka tuutista olevansa tyhmä ja ruma huora ja terroristi. Monessa tehtävässä julkisuus tulee sivuilmiönä, silti moni ei erityisesti rakasta julkisuutta. 2000-luvulla kaikkien on kuitenkin haluttava olla julkkiksia. Silloin kun itse olin penska, niin unelma-ammattikyselyihin saatettiin kyllä vastata, että laulaja tai näyttelijä, mutta nykyään vastataan julkkis. Kaikki käy kunhan julkisuutta tulee, ja tätä kaikkien on haluttava. Julkisuuden tavoittelusta on tullut normi, ja jos ihminen muuta väittää hänhän valehtelee.

Näin 2000-luvulla, ”turhien” julkkisten kultaisella aikakaudella luulisi muuten löytyvän turhempiakin julkkiksia kuin ympäristöaktivisti… Anteeksi julkisuudenhakuinen terroristi ja suur-rikollinen. Koska julkisuudenhakuinen terroristi ja suur-rikollinen Sini Saarela päätettiin armahtaa, niin mitenköhän hänen olisi muuten pitänyt tämä vastuu hirmuisesta teostaan kantaa? Ennen rikas ja kuuluisa oli kadehtimisen kohde, mutta minusta tuntuu, että nykyään jälkimmäinen ajaa ohi ensimmäisestä. Missä vaiheessa julkisuudesta itsestään tuli lottovoitto? Onko ylipäänsä mitään mitä ihmiset eivät kadehdi?

”teillä on sellainen ihmeellinen mielikuva, että kaikki olisi paremmin, mikäli näitä varoja ei hyödynnettäisi.”

Ehkä olisi ehkä ei, en ole Jumala enkä osaa tähän vastata, mutta se arvokasrakaspakas öljypöljy ylipäänsä loppuu jossakin vaiheessa. Sitten kun niitä varoja ei enää ole, niin niitä ei voida hyödyntää. Toki ensin pitää päästä pilaamaan planeetta lopullisesti paskaksi, jotta sitten kun uusiutumattomat luonnonvarat loppuvat, niin homma saadaan kusemaan täydellisesti. Tai no onhan meillä suunnitelma B. Kunnianhimoisimmat ovat jo näet vakavissaan muuttamassa Marsiin vaikka paluulentoa ei ole tiedossa, joten kyllähän tämä planeetta voidaan matalaksi pistää. Jotkut meistä voisivat ehkä haluta jäädä asumaan tänne Tellukselle, mutta väliäkö tuolla. Öljystä on toki ollut varmasti kaikille meistä paljon hyötyä ja iloa, mutta asioissa on yleensä myös tapana kehittyä eteenpäin.

Suurin osa ympäristöaktivisteistakin valitettavasti joutuu käyttämään tiettyjä epämieluisia vaihtoehtoja, koska muista vaihtoehtoja ei joko ole tai sitten ne ovat hinnaltaan monien ulottumattomissa. Minäkin yritän aina elää ihanteideni mukaan, mutta joudun esimerkiksi käyttämään yksityisautoa. Totuus on myös se, että emme enää koskaan pääse yhteiskuntaan, jossa esimerkiksi autoilu tai lentäminen loppuu (ellei sitten yhteiskunta totaalisesti romahda). Kannustan toki aina yksilöitä henkilökohtaiseen muutokseen ja olen sitä mieltä, että jokaisen meidän omilla valinnoilla on paljonkin merkitystä. Kuulun kuitenkin itse myös niihin vihreisiin, joiden mielestä pelkän toisten kuluttajien tuomitsemisen sijaan pitäisi etsiä parempia vaihtoehtoja nykyiselle ja saada ne paremmat vaihtoehdot kaiken kansan ulottuville. Julkinen liikennekin tuottaa päästöjä ja kuluttaa fossiilisia polttoaineita vielä tällä hetkellä, voiko sitäkään siis käyttää, jos vastustaa arktista öljynporausta? Voiko arktista öljynporausta vastustava käyttää ambulanssia tai taksia sairastuessaan? Tällainen vastakkainasettelu ei lopulta johda yhtään mihinkään. Joten voitte kivittää minutkin, sillä olen hippi ja käytän autoa, imuria ja älyluuria.

Jos suomalaisilta kysytään niin osan mielestä Sini Saarelan olisi pitänyt yrittää vaikuttaa suomalaiseen auktoriteetteja kunnioittavaan tyyliin eli surkutella tilannetta Facessa tai Esson kahvipöydässä. Jos joku sen sijaan yrittää tehdä asialle jotakin pelkän valittamisen sijaan, niin sehän on vain itsensä  korostamista ja julkisuuden tavoittelua. Suhteutettuna Saarelan tekemään rikokseen Saarelan demonisointi somessa on lähtenyt lapasesta ja lapanenkin on hukattu kännipäissään jo ajat sitten. Pääasia tuntuu olevan, että aikuiset ihmiset pääsevät jälleen kerran purkamaan alemmuudentunnettaan tällä kertaa terroristihippiin, joka sai naamansa lehtien kanteen hirmuisella rikoksellaan. Jokainen voi myös laittaa käden sydämelleen, että onko todellakin näin, että itse ei olisi missään tilanteessa valmis rikkomaan lakia? Minä en hyväksy lain rikkomista, mutta voin silti ymmärtää miksi joku niin tietyissä tilanteissa tekee. Jokainen meistä on myös luultavasti huomaamattaankin rikkonut elämänsä aikana lakia. Oletko kävellyt punaisia päin? Oletko tehnyt vihdan lähimetsästä? Oletko maksanut puolisosi luottokortilla? Oletko ajanut katsastamatonta autoa? Unohditko laittaa parkkikiekon asioidessasi ABC:llä? Kuinka nopeasti tässä päästään ajatukseen ”Minulla on oikeus tehdä pieniä rikkeitä, mutta toisella ei!”? Rikka nähdään helposti vain toisen silmässä.

Omamunuainenfinger

Koko kansan sylkykuppi

Olen kirjoittanut aikaisemminkin muutaman kiusaamisaiheisen blogikirjoituksen, mutta tästä aiheesta ei voi mielestäni puhua tai kirjoittaa liikaa. Koulut alkavat ja jokaisesti tuutista lykkää jälleen kerran kiusaamisen vastaista materiaalia. Ollaan järkyttyneitä nettihaukkumisesta ja ihmisiin kohdistuvista ulkonäköpaineista. Kuinka paljon tässä on mukana kaksinaismoralistista jeesustelua? Kuinka moni näistä aikuisista harrastaa itse nettikiusaamista ja ruokotonta käytöstä?

Tulisiko mieleesi toivoa toiselle ihmisille tuskaista kuolemaa? Tulisiko mieleesi toivoa toiselle sairastumista ihosyöpään? Tulisiko mieleesi sanoa toista rumaksi ja kyvyttömäksi läskiksi? Tulisiko mieleesi kehottaa toista tappamaan itsensä? Tulisiko mieleesi huutaa ylipainoiselle mielenterveysongelmaiselle, että ” Vitun läski, et osaa edes laihduttaa!!!” Senkin uhalla, että kaikki jatkossa inhoavat entistä enemmän myös minua aion kirjoittaa tässä kirjoituksessa Johanna Tukiaisen dissaajista. Mielenterveysongelmista kärsivän päihdeongelmaisen naisen kustannuksella omaa itsetuntoaan pönkittävistä tapauksista.

Koska muutoin tähän pukkaa sen kymmenen kommenttia, joissa minua tituleerataan ”Tuksun ystäväksi” tai ”Tuksun perseennuolijaksi”, niin tiedoksi jo tässä vaiheessa kaikille; en ole kumpaakaan. En ole koskaan tavannut Tukiaista, en ole koskaan ollut Tukiaisen keikalla, enkä halua Tukiaisen ystäväpiiriin. Minä olen ihminen, ja yritän käyttäytyä kuten ihminen ihmistä kohtaan myös Tukiaisen kohdalla. Yritän ajatella asioita loogisesti ja järkevästi. En hyväksy pahoinpitelemistä, haukkumista tai eläinrääkkäystä, enkä minkään rikoksen tekemistä missään määrin, mutta melkoisen ajattelematon yksilö saa olla, jos ei muka oikeasti huomaa sitä, että Tukiaisella ovat asiat nyt todella huonosti. Hän on vakavasti sairas nainen, joka tarvitsisi kiireellistä apua.

Jos Tukiainen kokkaa seitiä, niin eikö se seitikin ole uusavuttomien ruokaa! Ihan paskaakin moinen ruoka on. Ainakin siinä on liikaa kermaa, ja vittu kukaan nyt tomaatteja laita seitin kanssa! Ei lapsillekaan voisi tarjota tuollaista ruokaa. Jotakin vikaa siinä on oltava jo kuvan perusteella. Marinoidut grillilihat ovat myös lähtökohtaisesti paskaa ruokaa, koska Tukiainen kokkaa niitä. Eiväthän ne maailman laadukkainta lihaa olekaan, mutta huomiotta voidaan jättää se, että iso osa suomalaisista ostaa ja syö näitä samoja ”paskaruokia” itsekin. Näppärää, että kaikki kommentoijat muuten ovat ainakin mielestään loistavia gourmet-kokkeja, jotka taatusti ostavat aina parasta laatua. Toim. huom. Seiti muuten on kylläkin oikein maukasta kun sen hyvin kokkaa. Allekirjoittanut on näet koulutettu kokki, ja ollut myös gourmet-ravintolassa töissä. 

Jos Tukiainen ilmoittaisi menevänsä vieroitukseen ja hoitoon, niin sekin olisi varmasti paskaa ja väärin, koska Tukiainen. Hienoin ja yleisin argumentti näissä keskusteluissa on, että koska Tukiainen haukkuu ihmisiä ja on väkivaltainen, joten toki minäkin saan irvistellä keikoilla ikenet kipeinä Tukiaiselle, ja naputtaa kotona sormet sauhuten tavaraa Seiska Liveen tai Faceen. Koska minulla on oikeus! Koska Tukiainen tekee niin ja näin, niin minäkin voin tehdä… No jumalauta sentään, jos naapuri kivittää kissani niin saanko minä kivittää hänen kissansa, koska karma ja vaikka mitä muuta paskaa?! No en tietenkään saa! Ajatelkaa nyt joskus itse edes viisi sekuntia mitä te teette! Maailmassa on sairaita ihmisiä, jotka sarjamurhaavat. Pitääkö teidänkin siis tehdä niin? Laumasieluisuutta pahimmillaan. Toinen klassikko on se, että ”Kaikki muutkin haukkuvat ja pilkkaavat Tuksua!!!” Hyppäättekö te kalliolta, jos kaverikin tekee niin? Etkö uskalla olla eri mieltä? Etkö uskalla on fiksu? Etkö uskalla ajatella itse? Etkö uskalla olla kiusaamatta? Pelkäätkö todellakin, että sosiaaliset suhteesi katkeavat, jos et kiusaa?

Touhu on mennyt aivan absurdiksi kaikin puolin. Toisesta poskesta kauhistellaan ulkonäköpaineita, ja toisesta poskesta haukutaan Tukiaista vitun rumaksi ihrapalloksi, joka ei ikinä saa miestä. Naisten toinen suupieli vaahtoaa siitä, miten jokaisen pitäisi olla oma itsensä, ja toinen suupieli vaahtoaa siitä miten ainoastaan tietyllä tavalla koulutetut, tietyn painoiset, ja tietyllä tavalla pukeutuvat ja tietyssä rytmissä nukkuvat saavat miehen. Miesten toinen suupieli vaahtoaa siitä, miten kukaan ei halua panna rumaa ja läskiä Tukiaista, ja toinen suupieni meuhkaa siitä, miten on väärin arvostella naisten ulkonäköä. Samalla kun pilkataan Tukiaisen laadukkaan miehen kriteerejä, luodaan itse uudet kriteerit sille millainen ihminen voi saada ”laadukkaan kumppanin”. Jälleen ollaan ajatuksellisesti aivan samalla tasolla kuin se suuresti halveksittu Tukiainen. Se, että blondit pidennykset vaihdetaan ruskeaan tai vaikka vihreään omaan tukkaan, tai vaikka irokeesiin ei muuta viestin sisältöä miksikään. Ajatus on aivan yhtä lapsellinen. Ajatus siitä, että olisi tietty yleismaailmallinen malli, jonka avulla saa sen kaikista ”laadukkaimman kumppanin” tai ”laadukkaimman elämän” on mielestäni täysin naurettava.

Näillä ihmisillä on aivan yhtä kovat paineet yrittää esittää elävänsä sitä omaa ”Miami-unelmaansa”, joka on siis heidän kohdallaan keskiluokkainen niiiin ihana elämä omistusasunnossa puolison, koiran ja niiiiin hyvän työn kera. Se, että Miami vaihdetaan Härmän törmään ei edelleenkään muuta viestin sisältöä. Aikuiset ihmiset pitävät kovin tärkeänä sitä millainen pitäisi olla ulospäin, että elämä olisi tyydyttävää muiden silmissä. Ihmisten mielestä kurjaa ei ole se, että Tukiainen on tällä hetkellä rappiolla, vaan kurjaa on se, että Tukiainen aika estottomasti näyttää sen julki. Ulkokuori pitäisi näet olla kunnossa ongelmista huolimatta. Pilvilinnansa ja kulissinsa kullakin. 

”Sehän halusi julkkikseksi!” ”Sitä saa mitä tilaa!” ”Karma!” Kun vihansa verhoaa tällaiseen, niin sehän on ihan ok. Karmahan se vain Tukiaiselle kostaa, kun minä auon päätäni netissä… Kaikki sanovat tietenkin tuomitsevansa vain rikokset, joita Tukiainen on tehnyt. No jos ette hyväksy Tukiaisen tekemiä rikoksia, niin keskustelkaa sitten niistä! Tukiaisen haukkuminen läskiksi porsaaksi ei lopeta hänen tekemisiään. Miten se paino ylipäänsä liittyy rikoksiin? Miten likaisen mekon kuvan levittäminen netissä edesauttaa tilannetta? Jos haluan keskustella hallituksen toimista, niin en minäkään kirjoita Kataisen silmälaseista tai Arhinmäen tennareista.

En ole itse niin hyvä ihminen, että voisin heitellä Tukiaista kivillä. En hyväksy monia Tukiaisen tekoja, mutta toivon silti sydämestäni, että hän hakisi apua ongelmiinsa ja hänen elämänsä palautuisi järjestykseen. Yritän kannustaa muutokseen ja avun hakemiseen elämässä, sillä Tukiainen on ihminen siinä missä minäkin. Olen todella epätäydellinen ihminen, mutta en todellakaan toivo edes pahimmalle vihamiehelleni tuskaista kuolemaa tai syöpään sairastumista. Toki tunnen ohimenevää vihaa ja raivoa milloin mistäkin, joka on täysin normaalia, mutta tällainen systemaattinen vainoaminen, tai toiselle pahan toivominen ei mielestäni enää ole normaalia käytöstä keneltäkään. Nykyään nettikeskusteluissa tuntuu olevan kaksi ääripäätä joka asiassa. Jos et pilkkaa ja hauku, niin olet perseennuolija tai hienostelija ja teeskentelijä. Kritiikkiähän ei voi ilmaista asiallisesti, koska se olisi tylsää eikä se ole sosiaalisesti hyväksyttyä. 

Kun Tukiainen kirjoitti joskus muinoin, että toivoisi Arton sairastuneen diabetekseen Julian sijaan, niin kaikki huusivat suu vaahdossa kuinka moraaliton hän on. Seuraavaksi omalta näppikseltä suolletaan tekstiä, jossa toivotaan Tukiaisen sairastuvan ja kärsivän. Mutta kun Tukiainenhan on se kaksinaismoralisti… En minä, vaan tuo toinen. Tuon toisen vika kaikki. Sitten taas voidaan haukkua ”Tuksua” siitä miten hän ei ota vastuuta teoistaan. Miten hän on aina syyttää toisia. Yhtä kyvyttömiä nämä päänaukojat ovat sitä vastuuta ottamaan. Heidän ei itse tarvitse ottaa vastuuta, koska vain Tukiaisen tarvitsee. Eivähän he nyt tee muuta kuin haukkuvat ja kiusaavat. Sehän nyt on ihan pieni asia, koska ”Tuksu löi miestä pullolla päähän!” ”Siis nyt keskustelimme sinun teoistasi…” ”Niin mutku Tuksu löi miestä pullolla päähän!” *huokaus ja epätoivoista pään pudistelua* 

Miksi minä sitten seuraan Tukiaiseen liittyviä keskusteluja? Siksi, että tämä on mielestäni psykologisesti ja sosiaalisesti kaikessa vastenmielisyydessään huolimatta omalla tavallaan mielenkiintoinen ilmiö, ja mainio osoitus ihmisten parissa nopeasti leviävästä massakäytöksestä. Miettimättä omaa vastuuta lähdetään mukaan ilmiöön, koska kaveritkin näin tekevät. Oikeutetaan omat tekemiset aivan älyttömillä argumenteilla. Ehkä jopa pelätään jäävänsä sosiaalisista piireistä ulkopuolelle. En kivitä kiusaajiakaan. Lähinnä ihmettelen heidän sokeuttaan heidän oman käytöksensä suhteen. Kun Tukiainen haukkuu jonkun, se on asiatonta käytöstä. Kun dissaaja haukkuu Tukiaisen se on ”palautetta”.

Tukiainen on tietynlainen aikakautemme peili. Suurin osa meistä katsoo siihen, mutta vain harva näkee, että siellä olemmekin me itse. Jokainen meistä on heikko, ja ei ole kiveen kirjoitettu kenestä tulee päihde- tai mielenterveysongelmainen. Kiusaaminen on henkistä väkivaltaa, ja hyväksyttyjä kiusaamisen kohteita ei aikuisten oikeasti ole olemassakaan. Ajatelkaa tätä joskus edes pieni hetki. Jonakin päivänä sitä voi itse joutua sille puolelle, jota tänään on valmis heittämään kivillä. Miksi hitossa pitää lyödä jo maassa makaavaa ihmistä entistä enemmän ja nauraa vielä päälle?

Koska tämä asia on selkeästi monelle kovin haasteellinen, niin otetaan yksi esimerkki asiallisesta kommunikoinnista. Jos tuomitset Tukiaisen koirien pidon, niin ilmaise se selkeästi ja vauhkoamatta esimerkiksi näin: ”En hyväksy sitä, että koiria ei lenkitetä asiallisesti. Tukiainen on nyt mielestäni kyvytön hoitamaan hoiria. Oli väärä päätös antaa Tukiaiselle koirat takaisin ja toivon, että koirat saavat pian paremman kodin.” Ei näin: ”Vitun läski horooo. Palat helvetissä ,koska oot niin vitun ttyhmä ja rumaa tankki1!11!”

Olen usein kysynyt itseltäni tuntisivatko nämä kiusaajat mitään pistoa sydämessään, jos lehdistö huomenna kertoisi meille, että Johanna Tukiainen teki itsemurhan? Olen tullut siihen tulokseen, että he eivät tällaiseen kykenisi. He eivät mielestään ole tehneet mitään väärää. He reagoivat aivan samoin kuin Tukiainen lyötyään miestä pullolla päähän. Silti he ovat mielestään paljon Tukiaista ylempänä. Väistämättä mieleeni tulee eräs South Parkin jakso, toivottavasti tämä pätkä kertoo loput. Säröillä oleva ihminen on helppo rikkoa lopullisesti. Se ei ole mikään saavutus. (Skipatkaa huono kuvanlaatu, se ei ole nyt se olennaisin asia.) http://www.youtube.com/watch?v=ZwwDDc2F00Y

Huomaathan: Tukiaiseen liittyvien törkykommenttien kohdalla ilkeä suvakkihippitäti klikkaa unapprove-namiskaa, joten älä vaivaudu törkyä kirjoittamaan. Ainoastaan asiallinen kommentointi on sallittua. Esimerkistä voit tsekata millainen viesti ei tule menemään läpi, jos jokin jäi epäselväksi. Välttelen yleensä Tukiaisen nimen mainitsemista keskusteluissa, koska jo nimen mainitseminen saa törkypostaukset virtaamaan. En halua esimerkiksi omalle Face-seinälleni moista törkyä. Tukiaisesta ei ole oikein koskaan pystynyt asiallisesti keskustelemaan missään. Blogissa voin nyt tehdä poikkeuksen, koska täällä on niin helppo hallinnoida kommentteja ja pistää törky ö-mappiin. Olen miettinyt kuukausia kirjoittaako tämä postaus vaiko ei. Päädyin tämän nyt kirjoittamaan, koska olen jo niin pitkään halunnut päästää ilmoille mielipiteeni tästä ilmiöstä.