Ihmisyyden piirretyt rajat

Viime aikojen puheenaiheet ovat saaneet minut miettimään voiko toisista välittämistä tai rakkautta kirjoittaa kirjaan? Voiko välittämisen ja rakkauden rajoja piirtää kartalle? Voiko ihmiselämän arvon ylipäänsä piirtää kartalle tai kirjoittaa kirjaan? Pystyykö joku oikeasti näyttämään lapsilleen kartalta, missä asuvat tärkeät ihmiset, jotka ansaitsevat parempaa kohtelua kuin muut, ja missä asuvat ne, joiden elämä on vähemmän arvokas? Voimmeko me todellakin lukea jostakin pyhästä kirjasta, ketkä ovat hyviä ihmisiä, ja ketkä huonoja ja uskoa sokeasti tähän lajitteluun? Voiko toista kieltä äidinkielenään puhuvan määritellä snobiksi vain kielen vuoksi?

Koska joku tulee kuitenkin kertomaan, että jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä niin totta kai on, ja tätä oikeutta puolustan oli mielipide sitten millainen tahansa. Timo Soinilla on täysi oikeus marssia tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, Jyrki Kataisella on täysi oikeus ajatella, että turvapaikan hakijoiden määrä on kontrolloitavissa, ja Atro Åmanilla on oikeus ajatella, että pakkoruotsi aiheuttaa masennusta ja syrjäytymistä. Ville Niinistö näihin asioihin jo kommentoikin seuraavalla tavalla:

”Kolme ihmisoikeushuomiota viime päiviltä: 
1) Miehen ja naisen välinen avioliitto ei ole uhattuna, joten sen puolesta ei tarvitse marssia: tasavertainen oikeus samaa sukupuolta oleville rakkautensa tunnustamiseen lain edessä ei ole keneltäkään pois.
2) Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, oikeus hakea suojaa henkilökohtaiselta vainolta, joten turvapaikan hakijoiden määrää ei voi pitää ”hallinnassa” – vähentää niitä voi lähinnä ehkäisemällä konflikteja maailmalla. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.
3) Jaksamista kaikille niille päivistorgårdeille ja bettinasågbomeille, joita nettiahdistelijat uhkailevat kielen tai muun perusteella. Tämä maa on paras meille kaikille, kun puolustamme jokaisen oikeuksia.”

Itseänikin suoraan sanottuna vituttavat ihmiset, jotka ovat homofobisia tai rasistisia. Minua vituttavat ihmiset, jotka kuvittelevat vaikkapa uskonnon varjolla voivansa vaatia yhteiskunnan lakeja säädettäväksi, koska joku ammoin kirjoitettu opus sanoo sitä ja tätä. En voi silti rajoittaa esimerkiksi sitä mitä nämä ihmiset voivat vaikkapa opettaa omille lapsilleen, en silti voi (enkä halua) uhkailla heitä. En voi kontrolloida heidän henkilökohtaisia valintojaan millään tavalla. Oma mielipiteeni esimerkiksi tällaisiin höpötyksiin vaikkapa homoseksuaalisuuden syntisyydestä on se, että tällainen on henkistä väkivaltaa, eivätkä tällaiset ajatukset sovi yleisesti opettettaviksi nykymaailmassa. Siltikään en voi kontrolloida ihmisten henkilökohtaista elämää. En voi vaatia, että homofobiset tai rasistiset ajatukset tai niiden opettaminen lapsille vanhempien toimesta on kiellettävä. En voi vaatia fanaattisuuden kieltämistä. Tästä voitaisiin vetää vielä aasinsilta sananvapautta sivuavaan vastuuseen, mutta tästä olen jo aikaisemmin jotakin raapustellutkin, joten jätetään tällä kertaa sikseen.

Loppupeleissä me kaikki olemme kuitenkin ihmisiä ja elämme täällä maapallolla. Kansalaisuus on olennainen asia vain byrokratian hoitamisen kannalta. Karttaan piirretyt maiden rajat ovat vain ihmisen piirtämiä, ja niiden rajojen ei tulisi määrittää ihmisarvoa. Kumppanin jalkovälin ei tulisi myöskään määrittää kenenkään ihmisarvoa, kuten ei ihmisen äidinkielenkään. Olennaista on todellakin se, että me olemme ihmisiä ja asumme kaikki tällä planeetalla. Meillä on kaikilla samanlaiset ihmisoikeudet ja samanlainen ihmisarvo huolimatta ihonväristä, jalkovälistä, kenkäkoosta, kansalaisuudesta tai sosiaalisesta statuksesta. Ihmisyys on se, jolla tulisi olla merkitystä.