Pakko-oppia

Aloitetaan tunnustuksella: En ole koskaan oppinut kertotaulua ulkoa. Muutaman ensimmäisen luokan pärjäsin matematiikassa hyvin, autoin jopa luokkatovereitani. Sitten tuli stoppi. Aivoni kieltäytyivät vain enää ymmärtämästä numeroiden maailmaa. Siitä lähtien matematiikka oli koulussa tuskaa, ja se ei koskaan helpottanut. Edelleenkään en tiedä syytä tähän. Epäilen edelleen, että lukion matematiikan opettajani päästi minut lopulta säälistä läpi kokeista. Itkin lukemattomat kerrat matematiikan läksyjen äärellä. Katkoin monet kynät turhautumisen puuskissani. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi, koska en kykene omaksumaan asioita, jotka kaikki muut kykenevät oppimaan. Katson kuitenkin, että en suorittanut vain oppivelvollisuuttani vaan sain mielestäni suunnattoman etuoikeuden opiskella. Siitäkin huolimatta, että matematiikka oli tuskaa, minulla oli etuoikeus käydä koulua.

Suomalaisten pitäisi kuulemma päästä irti pakkoruotsista. En ole koskaan ymmärtänyt tätä itkemistä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että ruotsin kielen opiskeleminen sotii suomalaisten ylpeyttä vastaan. Jotenkin suomalaisuus ei ole yhtä arvokasta, koska kouluissamme opetetaan ruotsia. Suomalainen identiteetti horjuu, kun svedut määrittelevät säännöt.

Harva se päivä kuulee seuraavaa perustelua: Eihän ruotsia oikeasti tarvitse! Minäkään en ole tarvinnut monia asioita matematiikan tunneilta. Entäs sitten? Peruskoulun tarkoituksena ei ole opetella vain asioita, joita yksilö varmasti arkielämässään tarvitsee. Joku ei ikinä tarvitse biologiaa eikä joku historiaa. Pitäisikö siis pakkobiologia, pakkohistoria ja pakkomatematiikka poistaa? Peruskoulun opetustapoja pitäisi kyllä mielestäni muuttaa, ja ihmisten erilaiset tavat omaksua asioita pitäisi ottaa paremmin huomioon. Peruskoulu on tietyissä asioissa jämähtänyt menneisyyteen, mutta niin kauan kuin ruotsi on toinen virallinen kielemme niin en näe ristiriitaa siinä, että sitä opetetaan kouluissa. Ruotsi nyt kuitenkin on se toinen virallinen kielemme tällä hetkellä.

Ymmärtäisin vielä jotenkin logiikan lähteä selvittämään sitä mitkä olisivat mahdollisuudet muuttaa Suomi yksikieliseksi. Jos maa muuttuisi yksikieliseksi tällöin ”pakkoruotsikin” voitaisiin poistaa, sillä kaksikielisyyden poistamisen myötä velvoite järjestää palvelut myös ruotsiksi lakkaisi. Jos niitä säästöjä haetaan niin ehkä tämä toimisi ehkä ei.

”Tuore gallup kertoo, että 48 % suomalaisista haluaa Suomesta virallisesti yksikielisen eli suomenkielisen maan (kunhan ruotsinkielisten palvelut hoidetaan).”

Vuonna 2010 suomenruotsalaisia oli reilut 290 000. On mielenkiintoista spekuloida sillä mitä visio pelkästä ruotsinkielen opetuksen lopettamisesta toisi tullessaan. Kun ruotsi säilyy toisena kielenä, palvelut on kuitenkin tosiaan taattava myös ruotsiksi vaikka paikkakunnalla asuisi se yksi ruotsia äidinkielenään puhuva. On vaikea ennakoida kuinka moni valitsisi perusasteella ruotsin. On vaikea myös arvioida miten tämä ruotsin kielen valinneiden määrä jakautuisi työelämässä. Kuinka vaikeaksi ruotsinkielisten palvelujen järjestäminen muuttuisi? Mitä pelkkä ”pakkoruotsin” poistaminen kouluista käytännössä merkitsisi? Mikä olisi hyvä ratkaisu suomalaisten ruotsi-uhmaan? Keneltä on pois se, että kouluissa opetetaan ruotsia ja palvelut ovat saatavilla myös ruotsiksi? ”No koska kallista!” No niin on muuten suomenkielisten palveluidenkin järjestäminen puhumattakaan aivan turhasta äidinkielen opetuksesta. Oppivathan ne pennut nyt muutenkin puhumaan! Kirjoittajamaan ne eivät opi nykyäänkään, joten kannattaa lopettaa moinen kuluerä.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että on hölmöä inistä ruotsin kielestä, silti on mielenkiintoista spekuloida mitä pelkkä pakkoruotsin poistaminen tarkoittasi? Kielitaito on rikkaus, ja mikään koulunkäynti ei mene hukkaan. Ala-asteikäisen ei vielä tarvitse tietää mitä hän tulee isona tekemään, eikä hänen täten tarvitse myöskään osata tehdä valintoja liittyen tulevaan uraansa. Jos minä saisin henkilökohtaisesti päättää, niin perusasteella olisi nykyistä enemmän kieltenopetusta. Lisäisin itse ”pakko-opetukseen” ainakin saksan ja espanjan. Espanja kuuluu maailman neljänneksi eniten puhutun kielen joukkoon, ja saksa on Euroopassa tarpeellinen kieli. Onko ruotsin opiskelusta jotakin haittaa? ”No kun ei kiinnosta” Ei muuten kiinnosta monia biologia, historia tai matematiikkakaan. Voi olla, että jossakin vaiheessa kaksikielisyydestä luovutaankin. Mielenkiintoista on miettiä mikä kaikki muuttuisi? Olisiko tämä ”pakkoruotsin” vastustajien juhlapäivä?

Koskaan ei tosin tiedä missä sitä kielitaitoa tarvitsee. Oma ruotsini on ruosteessa, ja sitä tuli harmiteltua vuonna 2011 lempibändini viimeisellä keikalla. Bändi kun oli ruotsalainen ja keikka Ruotsissa, niin toki spiikitkin tulivat ruotsiksi. Onneksi sentään oli ruotsin kielen opiskelua sen verran takana, että ei tarvinnut ihan ummikkona haastetta ottaa vastaan. Ei siirretä negatiivista suhtautumista ruotsin kieleen tuleville sukupolville. Onko se ruotsin kieli nyt sitten kuitenkaan niin kamala asia?

Lainaus: http://erkkihavansi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59341-suomestako-yksikielinen-maa