Mursu avautuu

”Olet lihava. Meilläpäin paistiksi kutsutaan.” ”Kannattasko tipauttaa ensi vähä painoo ja sitte kattoo uudestaa noita alaselän tatuointeja?” ”poistakaa itsenne tän tyhmän ämmän kavereista saadaan se pois julkisuudesta!!!” ”On se vaikee hyväksyy sitä tosiasiaa et oot vitu ruma” ”edes photoshop ei auta tota rumaa norsu-rottaa” ”kuvottavuuksien kuvottavuus” ”Btw,kun kerta käskettiin kattoo peiliin että ei olla täydellisiä,nii tiiän et en oo täydellinen mut oon ainaki 100x paremman näkönen kun joku läski ja ruma valas joka väittää itteensä kauniiks!”

Läski, valas, ruma ämmä, paisti, ruma norsu-rotta, kuvottava. Olenko todellakin ainoa, joka kysyy tässä vaiheessa, että mitä helvettiä? Minäkin olen läski valas, ja kehtaan käydä tuolla rumentamassa ihmisten päivää ulkona. Mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Minulle ei tulisi mieleen kommentoida tällaisia pahimmalle vihamiehellenikään, puhumattakaan minulle täysin tuntemattomista ihmisistä. Mitä sinä saat siitä, että kutsut toista valaaksi, paistiksi tai kuvottavaksi? Tunnetko itsesi jotenkin hyväksi tyypiksi tai paremmaksi ihmiseksi? Ei, sinä et ole hyvä tyyppi. Sinä olet kiusaaja.

Aina löytyy jokin syy haukkua ja pilkata toisia. Milloin toisella on väärän väriset vaatteet tai milloin toinen on lihava. On jokseenkin surullista, että samaan aikaan, kun meillä taistellaan kiusaamista ja sen seurauksia vastaan, niin samalla meillä on olemassa näitä, melkein kaikkien mielestä, täysin hyväksyttyjä kiusaamisen kohteita. Kohteita, joihin saa purkaa kaikki oman elämänsä ongelmat ja patoutumat. Asioista voidaan keskustella, ja jokainen saa sanoa mielipiteensä, mutta jos ei mielipidettään kykene ilmaisemaan ilman pilkkaa ja kiusaamista, niin kannattaisi ehkä miettiä onko sitä pakko sanoa. En minäkään pidä kaikkien ihmisten vaatteista tai hiuksista, mutta sen toisen ihmisen tukka tai paita ei ole minulta mitenkään pois. Miksi minä haluaisin nimenomaan loukata toista kertomalla sen kallisarvoisen mielipiteeni toisen ulkonäöstä? Oikeus kertoa mielipiteensä tilanteessa kuin tilanteessa ja asiasta kuin asiasta tuntuu välillä lähteneen totaalisesti lapasesta ihmisillä. Peruskäytöstavat tuntuvat olevan täysin merkityksettömiä. Omasta mielestäni maailmaan sopii muitakin kuin minun kaltaisiani. Kiusaaminen ja pilkkaaminen on aina kiusaamista ja pilkkaamista. Se ei riipu kohteesta, eikä kohteen tekemisistä. Jos joku haukkuu minua, minun ei tarvitse haukkua häntä. Kasvotusten käytävä tunnepitoinen riita on myös hiukan eri asia kuin harkittu kiusaaminen ja mollaaminen.

”nonnii… tuommonen monsteri ku herreis aamulla vierestä ni mielummin puris kätesä irti ja vaikka jalatkii ennen ku herättäs” ”onks tää joku uhanalainen eläin?” ”Sehän on Miss Piggy II, Meillä oli aikoinaan maalla mummolan naapurissa ton näkösiä emakoita sikalassa mm Miss Piggy, mut sillä ei ollut ku vaan toisessa silmässä tommonen tumma läikkä… Tän täytyy olla joku geenimanipulaatio virhe…” ”mikä tahansa eläin on kaunis tämän näyn rinnalla.”

Kun kaveritkin kirjoittelevat törkeyksiä, niin pitäähän sitä itsekin moisia kirjoitella. Muutenhan sitä joutuu sosiaalisista piireistä ulkopuolelle. Jos minä jään yksin sen takia, että en nimittele ja kiusaa ketään, niin sitten jään. Onneksi ei ole tarvetta lunastaa itselleen sitä sosiaalista kruunua. Ihmiset tuntuvat tavoittelevan toisten hyväksyntää keinolla millä hyvänsä. ”Ku toikin tekee!!!” ”Kato mitä toi tekee, en mä oo mitään siihen verrattuna!!!” Mitä josko joskus ajattelisit ihan itse, etkä vain sen naapurin tai Face-kaverin aivoilla?

”Meinaatko pikku piski ulkoiuttaa tota sun lemmikkisikaa tänään??” ”Jos jonkun äijän heppi viä heilahtaa ton eessä, niin se on todella sairas,” ”hitto mikä mätisäkki” ”Pakko tilata jenkeistä kun Suomessa ei norsunloimia myydä.” ”Vitun typerä hylje.”  ”Se tatuointi ei tuu ikinä näkymään jos jatkat tuota turpoamista….” ”Olet todella lähellä petolinnun persettä ja se ei ole kaunis.”

No perskeles! Kiva, että kerroitte minullekin, että minunkaan ei enää pitäisi saada vaatteita Suomesta. Tähän asti olen kyllä ostanut kuteeni ihan Seppälästä, Cittareista ynnä muista peruspuljuista, mutta ilmeisesti olen kuvitellut koko asian. Lähteeköhän minunkin kanini tai kissani ulkoiluttamaan minua, lemmikkiporsastaan? Joskus mietin, että jos ihminen, johon tällaisia kommentteja kohdistetaan tekisi vaikka oikeasti sen itsemurhan, niin tuntisivatko nämä kiusaajat edes pistoa sydämessään? Vai ovatko he todellakin niin ehdollistettuja siihen, että tiettyjä ”kohteita” saa pilkata, että he kieltäytyvät ajattelemasta asiaa ja omaa vastuutaan sanomisistaan ja kirjoituksistaan? Vastuu onkin heidän logiikkansa mukaan kiusatulla eikä kiusaajalla. Muutkin hyväksyvät sen, joten minunkin täytyy hyväksyä. Kiusaamista ei edes osata eikä edes haluta kyseenalaistaa. Ehkä juuri sinäkin voisit olla vahva ja ajatella itse? Älä kiusaa ketään!