Dinoja, rasismia ja spiritistejä

Nokian Uutisten mielipidepalstalla oli perjaintaina 4.4.2014 kerrassaan malliesimerkki totaalisesta kritiikittömyydestä ja fanaattisesta uskosta.

”Evoluutio-oppi pois kouluopetuksesta

Ihmetellä täytyy, että vielä meidän päivinämme kouluissa opetetaan Darwinin evoluutio-oppia.

Sehän on täysin mielikuvituksellinen oppi. 

Ei ole mitään todisteita siitä, että koko tämä ihmeellinen maailmankaikkeus olisi vain kehittynyt jostakin lähesolemattomasta. Se, jos mikä on satua.

Evolutionistit väittävät fossiilien olevan todisteta evoluutiosta.

Kuinka ollakaan, lähes kaikista fossiileista on löydetty dna:ta tai verisoluja, myös dinosaurusten fossiileista. Ja mielenkiintoistahan on, että dna ja verisolut eivät voi säilyä luonnossa kuin muutamia tuhansia vuosia. Tämä on tieteellinen fakta. 

Evoluutioteorian opetus vain hämmentää lapsiamme ja nuorisoamme.

Se on täyttä puppua. 

Se myös tuhoaa jälkeläistemme moraalin, kieltämällä Jumalan ja luomisuskon ja myös näin ollen 10 käskyn lain, joka on meille annettu moraalilaiksi ja elämänohjeiksi. 

Evoluutioteoria on saanut paljon pahaa aikaan. 

Asioihin perehtynyt tietää että, myös Hitlerin natsismi nousi osittain Darwinin evoluutio-opista, samoin kommunistien julmat vainot entisessä Neuvostoliitossa. 

Darwin opetti kirjassaan joidenkin rotujen olevan alenpiarvoisia eli rasismia. 

Tosiasia on myös se, että evoluutio-opin alkuaikoina sitä levittivät ja yrittivät nostaa suosioon varsin hämärät tahot eli spiritisti- ja meediopiirit. 

Olisiko nyt aika jo ottaa askel eteenpäin tässäkin asiassa ja poistaa tämä erheellinen evoluutio-oppi kokonaan kouluopetuksesta lapsiamme ja nuoriamme sekoittamasta ja hämmentämästä? 

Kuka lähtisi ajamaan tätä asiaa?

Jarmo Teivonen”

 

Evoluutiooppi1

 

Evoluutiooppi2

 

Kyllä tämmöinen oppi, joka on todellisuudessa itsensä pahuuden ruumiillistuma on saatava välittömästi pois nuorisoamme ja lapsiamme harhauttamasta! Ihan meedioiden ja spiritistien touhua tällainen. Se on tieteellinen fakta, että tässä isossa kirjassa sanotaan, että tällainen on puppua! *sarc* Tunnetusti myöskään millään uskonnolla ei ole verta ”käsissään”…

Tämä kirjoitus on hyvin surullinen esimerkki siitä, että koulutuksesta ei ainakaan tulisi säästää. Tällaiset kansankielisesti sanottuna hihhulit voivat vaikuttaa äkkiä harmittomilta, mutta tällaisilla on valitettavasti usein myös kyky esittää asiansa niin, että tietty kansanosa vakuuttuu asiasta. Teivosen mukaan tiedon sijaan pitäisi vain uskoa. Ajatus, että ilman jumalanpelkoa ei voi olla mitään moraalia on mielestäni aina ollut hyvin kummallinen. Sama kaveri on näköjään lähetellyt aivoripuliaan useampaankin paikallislehteen. 

Ei kai minun tässä oikeastaan tarvitse enempää paskaa jauhaa, kun tuo mielipidekirjoitus teki sen ansioituneesti puolestani. Jokainen tehköön loput johtopäätökset itse.

Creationism

 

 

 

Tunteita ja kuria

Erityisopettajan erottaminen Alppilan yläasteelta on herättänyt paljon keskustelua. Valitettavasti vähemmän on herännyt sitä asiallista keskustelua aiheesta. Puhe kääntyy aina kauhisteluun nykynuorten kamaluudesta ja siitä kuinka ennen vanhaan oli kaikki paremmin. Sanon suoraan, että en pysty ottamaan tähän yksittäiseen tapaukseen tarkkaa kantaa. En tiedä mitä on tapahtunut, koska en ole paikalla ollut, enkä ole pystynyt netistä olevien kuvausten ja videon perusteella yksiselitteistä näkemystä asiaan luomaan. Tyhmyys tiivistyy kuitenkin taas tässä opettaja-keskustelussakin ulkopuolisten toimesta. On hyvä, että keskustellaan kurin pitämisen keinoista, mutta lasten ja nuorten hakkaamisen kannattaminen tai vajaiden yksilöiden heittäminen saarelle taitaa mennä jo vähän överiksi. Lähestynpä asiaa nyt hieman toisesta näkökulmasta. Huomatkaa, että en ota tällä kirjoituksella kantaa mihinkään yksittäiseen tapaukseen, vaan tämä on yleistä pohdiskelua asiasta.

Ymmärrän sekä opettajien että oppilaiden hämmennyksen nyky-yhteiskunnassa. Ymmärrän vanhempien hämmenyksen. Miten lähestyä asioita maailmassa, joka on täynnä ristiriitaisia signaaleita? Pitäisi olla hyvä työntekijä, hyvä opiskelija, pitäisi jaksaa 24/7, pitäisi suorittaa. Samalla kuitenkin korostetaan sitä miten omat tunteet ovat tärkeitä, ja miten niitä pitäisi opetella käsittelemään ja kohtaamaan. Samalla tunteiden käsittely kuitenkin kielletään, ja niiden kohtaaminen ja käsittely arjessa tukahdutetaan. Havainnollistan asiaa näin: Saat kotiisi pankin asiakaslehden, joissa ensimmäinen artikkeli käsittelee säästämistä. Kun käännät sivua sinulle tarjotaankin jos jonkin sortin lainaa ja luottokorttia, jotta voit kuluttaa ja toteuttaa omia materialistisia tarpeitasi. Kaksi täysin erilaista käyttäytymis-signaalia, ja jotta olisit hyvä ihminen, molemmat pitäisi toteuttaa. Pitäisi elää säästeliäästi ja kurinalaisesti, ja toisaalta pitäisi tuhlata, kuluttaa ja elää itselleen.

No miten tämä sitten liittyy koulumaailmaan? Opettajillakin pitäisi olla hirveän isot psykologiset valmiudet kehittyvien lasten ja nuorten kanssa työskennellessä, ja niitä ei ainakaan silloin monella ollut kun olin itse lapsi. Itselläni on monia muistikuvia siitä kuinka opettaja käytti auktoriteettiaan väärin. Olin todella innostunut koulusta, kun aloittelin koulutaivaltani. Pidin opiskelusta ja halusin olla ahkera. Ensimmäisillä kouluviikoilla olin tehnyt tehtäväkirjasta tehtäviä enemmän kuin olisi pitänyt. Opettaja tuli pyyhekumin kanssa, ja pyyhi ne pois sanomatta minulle sanaakaan. En ollut tehnyt sääntöjen mukaan. Tämä ei ollut ainoa alistava kokemus, ja minusta tuli ensimmäisistä viikoista alkaen syrjään vetäytyvä oppilas. Yritin olla näkymätön ja hiljainen. Myöhemmät ongelmani huomioon ottaen, jos jokin olisi mennyt toisin, niin minäkin olisin voinut olla häirikköoppilas. Tietyt Asperger-piirteet pelastivat minut häiriköksi joutumiselta. Myöhempään elämääni kuitenkin tällä pitää olla näkymätön ja hiljaa-mentaliteetilla on varmasti ollut iso vaikutus. Sillä on edelleen vaikutusta minääni.

Joskus opettaja voi myös tietämättään lietsoa lapsen tai nuoren väärää käytösmallia, vihaa ja suuttumusta. Ylipäänsä psykologiset valmiudet ovat niin tärkeitä meille kaikille arjessa, että lisäisin psykologian oppiaineeksi yläasteelle. Psykologian tunneilla voitaisiin myös käydä läpi sitä miten nuori kohtaa omat tunteensa, ja miten hän kohtaa toisten tunteet. Miten kohdata viha ja suuttumus? Viha ja suuttumus ovat tietynlaisia tabuja yhteiskunnassamme. Joskus sitä kysyy olisiko tärkeää, että sanallista suuttumusta saisi myös näyttää? Jo sanallinen suuttumuksen ilmaisu herättää kovan vastareaktion. Itse olen ollut tilanteessa, jossa vuosien turhautumisen jälkeen hain kuuntelemista psykologian ammattilaisilta lyömällä nyrkin pöytään. Minä suutuin, koska minut ohitettiin aina hoitoasioissa, ja minua ei koskaan kuunneltu. Luulisi, että psykologian ammattilaiset osaisivat käsitellä suuttumusta. Luulisi, että he kohtaavat oikeasti väkivaltaisia ja vaarallisia potilaita. Minä hain kuuntelua, halusin kertoa murheeni. Sen sijaan, että he olisivat kannustaneet kertomaan murheet ja oikeat tunteet, he käskivät minut käytävään. Se tapaaminen oli sitten siinä. En todellakaan jäänyt käytävään istumaan kuin nöyryytetty lapsi, vaan marssin ulos turhautuneena ja vihaisena itkien, että miksi kukaan ammattilainen ei koskaan kuuntele todellisia tunteitani? Miksi todelliset tunteeni ovat heille taakka? Edes psykologian ammattilaiset eivät osaa kohdata vihaa ja suuttumusta ja niiden perimmäisiä syitä, vaikka he selkeästi tunsivat suuttumusta itsekin, ja korottivat ääntään. Viha ja suuttumus on väärin, vaikka pelkällä vihalla ja suuttumuksella ei satuteta ketään. Viha ja suuttumus tietyissä tilanteissa ovat normaaleja. Olisin halunnut vain kuulla: ”Kerro mikä sinua painaa? Kerro miltä sinusta tuntuu, me kuuntelemme.” Viha ja suuttumus johtui turhautumisesta. Siitä, että en tullut kuulluksi.

Suuttumusta ja vihaa pyritään kontroilloimaan kieltämällä vihastuminen. Onko se kuitenkaan oikea tapa? Raja kulkee tietysti fyysisessä koskemattomuudessa. Jatkuva harkittu psykologinen väkivalta ja kiusaaminen on myös täysin eri asia kuin hetkellinen suuttuminen. Pitäisikö joskus ottaa aikaa sille, että saa olla vihainen? Sanallinen suuttumuksen ilmaisu ei tarkoita samaa kuin välitön väkivallan uhka.

Itse kävin vuosien tien oppiakseni sen, että suuttumus ja viha ovat normaaleja tunteita. Nyt nämä normaalit tunteet yritettiin taas riistää minulta, psykologian ammattilaisten toimesta. Ensin he eivät vuosiin kuuntele, ja sitten he syyttävät potilasta turhautumisesta ja antaavat viestin, että suuttumuksen tunne pitäisi kieltää. Myös malli jossa suuttumusta yritettiin kontrolloida vain autoriteettia korostamalla vain ruokki minun suuttumustani ja epäluuloani. Opin kontroilloimaan suuttumukseni ja vihani sillä, että ilmaisen ne. Joskus vedän edelleen kiltin roolia, jonka koulussa omaksuin, jotta vältin ongelmat opettajien taholta. Ongelmana on, että tunteiden käsittely ja siihen oppiminen vaatii aikaa. Se vaatii omien tunteiden tutkailua sekä aikaa ja tilaa niiden avoimelle käsittelylle. Se vaatii sitä, että emme elä pelkässä suoritusyhteiskunnassa. Koululla, päivähoidolla ja virallisilla tahoilla on myös iso merkitys lapsen ja nuoren kehityksen ja minän rakentamisen kannalta. Tämä ei tarkoita samaa, että kasvatusvastuu ulkoistetaan vanhemmilta koululle. Aikuisten ylipäänsä olisi toki syytä huolehtia siitä, että he näyttävät nuoremmille mallia toiminnallaan pelkkien moraalisaarnojen sijaan. Mitä isot edellä sitä pienet perässä.

Kuri pitää olla, mutta ymmärrän myös sen, että on vaikea vetää rajaa sille mitä saa tehdä auktoriteetin asemassa ja mitä ei. Miten autoriteettia rakennetaan oikein? Kuri ei saa myöskään tarkoittaa epäterveeseen tunteettomuuteen ohjaamista. Esimerkiksi omat ala-asteen opettajani olivat täysin kyvyttömiä toimimaan erilaisten tai hankalien oppilaiden kanssa. Opettajalla tulisi olla valtavan hyvät psykologiset valmiudet työhönsä. Jopa aggessiiviseen ihmiseen voi vaikuttaa usein voimakkaammin sanoilla kuin teoilla. Kuulostaa äkkiseltään typerältä, mutta kokemuksesta tiedän, että tämä on täysin totta. Alleviivaan ja korostan kohtaa usein.

Bongasin Facebookista taannoin nuoren naisen viestin jossa toivottiin, että vanhemmilla olisi joskus arkena aikaa tosissaan kysyä mitä nuorelle kuuluu. Nuori voi vastustella ja kapinoida, mutta sitä ei pidä pelätä eikä nuorta saa jättää yksin. Minusta tuntuu, että lapsilla ja nuorilla on meille aikuisille paljon sanottavaa. Toinen asia on kuuntelemmeko me aikuiset? Haluammeko me kuunnella? Onko meillä suorittamiseltamme aikaa siihen? Aika tai pikemminkin sen puute, on ongelma niin kouluissa kuin kotona. Koulussa, kotona ja vapaa aikana on tärkeää suorittaa. Elämän sisältö, todellinen oppiminen ja tunteet ovat toissijaisia. Ne eivät ole tehokasta suorittamista. Meillä puhutaan enemmän kuin koskaan tunteista ja todellisesta elämän sisällästö, oppimisesta. Kuitenkaan tämä puhe ei näy arkipäivän toimintamalleissa. En ihmettele, että ihmiset ovat välillä hämmentyneitä.

Aikaa ei ole koska meidän täytyy suorittaa ja yritämme kiihkeästi kouluttaa lapsia ja nuoria samaan. Me aikuiset kamppailemme pahan olon, masennuksen ja suorittamisen kanssa. Haluammeko me todellakin siirtää tämän epäterveen perinnön lapsillemme ja nuorillemme? Onko koulu vain tehokasta kurssien läpäisemistä varten vai pitäisikö siellä oppia jotakin myös oikeasta elämästä ja minästä? Aikuinenkin hämmentyy joskus tunteidensa kanssa joten en lainkaan ihmettele, että lapset ja nuoret hämmentyvät. Joidenkin mielestä tämä on typerää lässytystä, mutta ilman tätä typerää lässytystä minä olisin kuollut. Negatiiviset tunteet eivät ole häpeä eikä niitä tule pelätä. Ei itsellä eikä toisella. Negatiiviset tunteet ovat normaaleja, ja kun opimme käsittelemään niitä, niin löydämme niistä myös voimaa. Omien negatiivisten tunteiden käsittelyvalmiudet auttavat kohtaamaan ja ymmärtämään myös muiden tunteita. Tunteiden ja ärsykkeiden kohtaamisen suhteen ihminen ei ole koskaan valmis, mutta ensimmäisen askel kestäviin perustuksiin on tieto.

Muuten silloin kun itse olin yläasteella, niin tietyt nassut yrittivät aina päästä ruokalaan lakki päässä. Milloin heitä häädettiin ruokalasta, ja milloin heitä ei päästetty sisään. Sama kaava jatkui ja jatkui. Itse olisin varmaan opettajana lopulta todennut, että istu sitten lakki päässä ja näytä typerältä juntilta, jos tahdot. Itsehän siitä sitten olisi jatkossa kärsinyt.

Huom! Koska joku käsittää kuitenkin väärin, niin kirjoituksen tarkoitus ei ole muuttaa kouluja taistelutantereeksi eikä ole tarkoituksena mitätöidä opettajien valtuuksia kurinpitoon. Ei ole tarkoitus muuttaa opettajia psykologian ammattilaisiksi. Kirjoituksen tarkoituksena on katsoa psykologisia työkaluja välineinä rauhallisemman työympäristön rakentamiseen. Välineinä parempaan ja sujuvampaan arkeen. Kirjoitus perustuu omiin elämänkokemuksiini ja havaintoihini ripauksella psykologeilta ja psykiatreilta opittuja asioita. Kirjoituseni ei ole tarkoitus olla mikään absoluuttinen totuus. 

Mitä tunteilla pitäisi tehdä?