Askel kohti perustuloa

Perustulolakialoitteen nimien keruun alkamisen jälkeen on tullut vastaan hieman liikaa kommenttia: Laiskat haluavat ilmaista rahaa. Niinpä minä ajattelin nyt hieman löpistä perustulosta. Siitä miksi minä toivon, että lakialoite perustulosta menee läpi, ja että perustulon summaksi määritellään sellainen summa, jolla on oikeasti mahdollista pärjätä.

Itselleni  tämä aloite mahdollistaisi sen, että voisin pistää pystyyn oman yrityksen. Vajaakuntoisena en voi elättää itseäni kokonaan yrittämällä, ja päivittäin vaihtelevan kuntoni takia en voi mennä ulkopuoliselle työnantajalle töihin. Haluaisin kuitenkin osallistua yhteiskuntaan, ja pieni muotoinen kotoa käsin pyöritettävä yritystoiminta on ainakin tällä hetkellä ainoa keino, jolla voisin yhteiskuntaan osallistua ja tienata itselleni rahaa. En haluaisi vain olla kotona, vaan haluaisin tehdä päämäärällisiä asioita elämässäni. Voisin ehkä voimieni mukaan mennä vielä opiskelemaan psykologiaa ja sosiologiaa. Kun perustulo takaisi minulle perustoimeentulon voisin säädellä työmäärääni yrittäjänä ja mahdollista opiskeluani. Halu tehdä on kova, mutta kyky loppuu usein kesken. Pelkkä yrittämisen halu ei tällä hetkellä valitettavasti kanna yhtään mihinkään. Halu ei voi muuttua toiminnaksi, sillä byrokratia estää sen.

Palaan myös jälleen kerran asiaan tukien nostamatta jättämisestä. Itsekään en ole koskaan esimerkiksi toimeentulotukea hakenut, vaikka minulla olisi ollut lisäosaa mahdollista saada. Olisin oikeasti sitä tarvinnut, mutta voimat eivät ole riittäneet, koska tässä nykyisessä elämässä on muutenkin byrokratiaviidakkoa byrokratiaviidakon perään. Apua hakemiseen ei juuri lainkaan ole tarjottu esimerkiksi sosiaalityöntekijän taholta. Ehkä olen jonkun mielestä huono ja paska ihminen, mutta jaksamiseni ei vain ole riittänyt. Ajatusleikkinä, jos on oikeasti olemassa tämä mystinen pummiryhmä, niin he varmasti kyllä jaksavat tukia hakea. Sen sijaan niiltä, jotka oikeasti tarvitsisivat tukea ja olisivat oikeutettuja tukeen, esimerkiksi tällaiset lisätuet jäävät monesti hakematta.

Aina myös päässäni pyörii kysymys millaisia nämä pummit ovat? Miten juuri sinä voit määritellä jonkun ihmisen laiskaksi tietämättä ihmisestä ja hänen elämästään mitään? Kun minä tuolla kadulla kävelen ja äkkiseltään terveeltä näytän, niin moni leimaa minutkin laiskaksi. Onko päivät päästään pelejä pienessä asunnossaan pelaava nuori, joka hädin tuskin käy lainkaan ulkona, laiska? Ei hän on joko peliriippuvainen tai mielenterveysongelmainen tai molempia. Itse kun olen jo vuosia kitkutellut köyhyysrajan alla, niin sanon että tällä rahalla ei kukaan vapaaehtoisesti kotona makaa. Mitä iloa on ajasta, kun rahat eivät riitä edes perusmenoihin, ja lisää en tällä hetkellä kannustinloukussa olevana kykene yhtään tienaamaan, sillä kuntoni ei ole kaksinen. Väistämättä tämä rajoittaa esimerkiksi sosiaalista elämää ja harrastusmahdollisuuksia Olkaa iloisia jos pystytte käymään normaalisti töissä ja tienaamaan itse rahanne. Älkää olko kateellisia niille, jotka eivät tällä hetkellä pysty näin tekemään. Tämä elämä yhteikunnan almuilla ei näet ole herkkua tai mukavaa. Joka päivä tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, vaikka en ole voinut vaikuttaa siihen, että sairastuin. Joka puolelta tulvivat laiskuus-puheet eivät todellakaan helpota omaa oloa. Minä en voi tuomita ketään toista laiskaksi.

Josko vaikka sen sijaan, että näytämme niille koteihinsa syrjäytyneille peliriippuvaisille tai alkoholisoituneille ihmisille keppiä. Yrittäisimme tarjota heille kannustusta erilaiseen elämään. Nykyinen malli ei kannusta ottamaan vastaan keikkatyötä tai osa-aikatyötä. Nykyinen malli ei kannusta syrjäytymisen ehkäisemiseen. Työn tekemisestä ei pidä rangaista nappaamalla perustoimeentulo pois. Työn teon pitää olla aina kannattavaa. Kannustinloukkuun joutuminen syrjäyttää vuosien varrella helposti. Osa-aikatöitä on enemmän tarjolla kuin kokoaikatöitä, mutta kun niitä ei voi vastaanottaa toimeentulon menettämisen pelossa. Mitä enemmän ihminen on kotona ja elää köyhyydessä, sitä helpommin hän syrjäytyy. Syrjäytymisen ehkäiseminen on tällä hetkellä pitkälti paperiasia. Monen kokemus tosi elämästä on toinen. Syrjäytymistä ei yritetä ehkäistä tehokkaasti, koska ihmisiä pitää periaatteesta koko ajan uhkailla kepillä, että he eivät laiskistu. Osa-aikatöiden rajoittamista en kannata, koska monelle osa-aikatyö voi olla parempi ratkaisu kuin kokoaikatyö.

Jos olet niin vittuuntunut työhösi ja elämääsi, että olet yhteiskunnan köyhimmille kateellinen, ja sinusta heillä menee mahtavasti, niin pieni jutteleminen jonkun kanssa voisi olla paikallaan. Minusta on valtavan kiinnostava ristiriita siinä, että moni näistä ”Laiskoille rahaa”-huutajista kehuu itseään kovaksi työihmiseksi, ja samaan syssyyn he kertovat miten kukaan ei tee töitä, jos perustulo astuu voimaan. Siis lopettaako tämä ahkera työihminen itsekin työskentelyn sen vuoksi, että saa elää jatkossa köyhyysrajan alapuolella vai? Onhan sitä mahdollisuus hommata potkut, jos ajattelee että työtön elää niin makeaa elämää ja pärjää paremmin kuin työssäkäyvä… Miksi kansalaiset eivät siis tee näin?

”Taloustieteen tutkija Olli Kärkkäinen laski äskettäin että jos asumistuki ja toimeentulotuki säilytettäisiin ja perustulo olisi vähintään yhtä suuri kuin työmarkkinatuen perusosa, tulisi summaksi yksinasuvalla työttömällä 560 euroa kuussa.”

Itse kannatan perustulomallia, jossa myös ainakin erillinen asumistuki poistettaisiin, ja ympättäisiin perustuloon. Erillisen toimeentulotuen säilyttämisen vaihtoehtoa voisi vielä pohtia, mutta kaikkein kustannustehokkain perustulomalli olisi totta kai sellainen, missä on mahdollisimman vähän tarveharkintaisia lisätukia. Perustulomalli, jossa iso osa ”perustoimeentulosta” tulee perustulon ulkopuolelta, ei tule toimimaan ainakaan parhaalla mahdollisella tavalla. Se on erittäin kallis malli. Vielä on mietittävää minkäsuuruisena perustulo lakiin tarkalleen kirjattaisiin. Itse ajattelisin, että 900 euroa olisi hyvä summa (sisältäen tosiaan jo asumiskulut ynnä muut perusmenot). Sillä ei makeaa elämää vietellä, mutta vaatimaton peruselämä on turvattu jokaisessa elämäntilanteessa. En osaa ennustaa saammeko vielä aloitetta edes käsittelyyn asti, mutta toivon todellakin sydämeni pohjasta, että näin käy. Ainakin tämä on askel avoimeen keskusteluun perustulosta. Jos tämän aloitteen jälkeen suurin isa suomalaisista tietää mikä oikeasti on perustulo, niin sekin on jo yksi työvoitto.

http://perustulo.org/ukk-usein-kysytyt-kysymykset/

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/56785-vihreat-haluaa-kokeen-suomeen-kaikille-560-eukk

Edit: Tässä toki vielä myös linkki, jossa lakialoitteen perustulosta voi allekirjoittaa: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/44