”Kukin kohtuuden mukaan”

”Vuonna 2011 palkansaajat (2504167kpl) maksoivat tuloveroa yhteensä 18,3 miljardia euroa, eli keskimäärin 7324€/hlö. Laskennan yksinkertaistamiseksi pyöristetään lukuja. Keskivertohenkilö tienaa siis 3000€/kk, veroprosentti on 20% ja hän maksaa veroja 600€/kk, siis 7200€/v. Tällöin tuloveron tuotto on aikalailla tasan 18 miljardia euroa

Nyt kaikkien palkansaajien palkkoja lasketaan 10%. Palkka onkin nyt siis 2700€/kk, verot 540€/kk, 6480€/v. Tällä saadaan tuloveroja kerättyä enää 16,2 miljardia.

Veroprogressio kaiken lisäksi palkan laskiessa laskee vielä keskivertohenkilön veroprosenttiakin. 18%:lla laskien tuloveroilla saadaankin enää 14,6 miljardia. Nyt verotulot vähenivät jo 3,4 miljardia!

Mistä tämä raha aiotaan säästää? No ei tietenkään mistään, vaan veroprosentteja nostetaan vastaavasti. Jotta verotulot eivät tulojen laskiessa laskisi, pitää keskivertohenkilön tietysti maksaa edelleen se sama 600€/kk vero. Tämä tarkoittaa veroprosenttina 22,2%.

Lopputuloksena siis verotulojen kannalta +/- 0€, mutta keskivertopalkansaajalle 3600€:n lasku vuosituloissa.

Mistä palkansaaja sitten säästää tuon rahan? Niistä ei pakollisista menoistaan. Harrastuksista. Palveluista. Juuri niistä muille palkansaajille töitä tuottavista asioista. Hyvin suurella todennäköisyydellä arvonlisäverollisista asioista. 24% x 3600€ x 2504167 veronmaksajaa = 2,1 miljardia euroa vähemmän arvonlisäverotuloja valtiolle.”

Ensinnäkin, en voi kylliksi kiittää Jarkko Aaltosta tämän Facebook-statuksen kirjoittamisesta. Kiitos, politiikka tarvitsisi sinun kaltaisiasi ihmisiä. Ihmisiä, joilla on järkeä päässä. Tämä havainnollistus herättää sen kysymyksen, että eikö osa poliitikoista oikeasti ajattele tätä asiaa?

Mitä tällä koko palkka-alella ajetaan takaa? Ei kai joku nyt oikeasti ajattele, että yritykset hyvästä tahdosta palkkaavat lisää työvoimaa, koska saavat säästöjä työvoimakuluista palkkojen alentamisen kautta? Iso osa yrityksistä on sellaisia, että ei se myynti loputtomiin laske. Ongelmahan on se, että kun mikään voitto ei riitä, ja loputonta nousua ei vain voi tulla. Kansa tarvitsee leipää, bensaa, kännyköitä ja lumppuja, riippuu ostovoimasta paljonko niitä voidaan ostaa. Putoavatko elinkustannukset Suomessa, koska nyt jo on pienipalkkaisia aloja, joiden palkalla ei tahdo tulla toimeen? Eivät varmasti putoa. Kansa alkaa siis elämään enemmän ja enemmän velaksi, ja valtiollekaan ei tule tuloja entiseen malliin. Tälläkö se valtion talous pelastetaan?

”Jarkko Aaltonen: Maamme teollisuuden kilpailukyky on nyt maailman kolmanneksi korkein. Taakse jää 192 valtiota. Jos vienti ei nyt vedä, niin en oikein jaksa uskoa, että se paljoa palkkoja pudottamalla nousisi. Ja toisaalta, jos se olisi edes tavoitteena, niin miksi sitten ei puhuta loogisesti pelkästään vientiyritysten palkkojen pudottamisesta? Paljonko Suomen kilpailukyky nousee, jos sairaanhoitajien palkkoja lasketaan? Alkaako Venäjän vienti vetämään?”

Joudun jälleen lainaamaan Aaltosta. Jopa jotkut korkeasti koulutetut ihmiset jauhavat tätä paskaa, että vienti alkaa vetämään, kun palkkoja alennetaan, koska kilpailukykymme paranee. Miten se opettajien, hoitajien, myyjien, siivoojien tai roskakuskien palkkojen alentaminen vaikuttaa vientiin? Miten se parantaa kilpailukykyämme? Toinen kysymys on myös, että kun tällä hetkellä edellämme ovat vain Singapore ja Sveitsi, niin onko meidän tarve parantaa kilpailukykyämme? Miksi annetaan mielikuvaa, että kilpailukykymme olisi todella huono, kun se ei sitä ole?

Surullisinta tässä koko ilmiössä on se, että kukaan ei edes perustellusti osaa selittää mitä hyötyä palkka-alesta olisi valtiolle. Mediakin olisi voinut haastaa poliitikot tiukemmilla kysymyksillä ja raporteilla Suomen kilpailukyvystä, mutta median edustajat tyytyvät vain lainaamaan ekonomisteja ja professoreja.

Absurdia tässä koko touhussa on se, että vuonna 2011 sekä presidentin että kansanedustajien palkkioita korotettiin ihan mukavasti. Talouskriisi oli tällöin hyvin tiedossa. Miten meillä on ollut tällaiseen varaa? Kansanedustajan palkkio nousi 387 euroa kuukaudessa. 200 edustajalla tämä tekee 77 400 euroa kuukaudessa ja 928 800 euroa vuodessa. Jos minä olisin kansanedustaja tienaisin tällä hetkellä kulukorvauksen palkkioon mukaan laskien 8144,15 kuukaudessa. Olisikohan minulla varaa maksaa itse junamatkani? Valittelihan sitä Mikko Alatalokin joskus, että juuri ja juuri tällä kansanedustajan palkkiolla pärjää… Ostovoiman laskeminen lamassa on ehkä surkein suunnitelma ikinä. Kun ostovoima heikkenee, ihmiset tinkivät, yritysten täytyy alkaa miettimään jälleen miten tullaan toimeen pienemmällä, lopulta irtisanotaan työntekijöitä. Lisää työttömyyttä, entistä vähemmän ostovoimaa irtisanotuilla. Pyörä pyörii, ja lama syvenee.

90-luvun lamassa tehtiin vääriä päätöksiä, niitä ei koskaan korjattu, vaikka nousukausi tuli. Vain sen hetkiset voitot kiinnostivat. Itse olen edelleen vankasti sillä kannalla, että maailman taloustilanteen lisäksi Suomessa on myös hoidettu omaa politiikkaamme huonosti. Ehkä todellakin olisi aika oikeasti luopua siitä pelkästä oman edun tavoittelusta. Ehkä siitä olisi pitänyt luopua jo siinä vaiheessa, kun talouskriisistä tiedettiin. Ehkä siitä olisi pitänyt luopua jo silloin, kun edellinen lama hiipui. Nyt itkemme, kun maito on jo maassa, ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa samat virheet toistetaan ensi kerrallakin. Nämä paniikkitoimenpiteet ovat melkoisen surullista pyristelyä. Eroammeko me loppuviimein niin kovinkaan paljon Kreikasta… Mitä Alatalo ajattelee puhuessaan, että ei pärjää palkkiollaan. Tuskin kansaa. Virheitä tehdään, mutta niistä pitäisi oppia.

”Kukin kohtuuden mukaan” Näin presidenttimme kirjoitti kirjeessään, jossa hän pyysi palkkansa alentamista vuoden 2006 tasolle. Mikä on sitten kohtuullista ja kenelle? Ylevien yhteisöllisyys-puheiden ja symbolisten eleiden jälkeen jäljellä on edelleen kysymys: Mitä tällä koko palkka-alella ajetaan takaa?

Tähän loppuun vielä muutama erittäin asiapitoinen linkki:

http://simosuominen.wordpress.com/2013/01/02/suomen-rahat-riittavat-herra-katainen/

http://www3.weforum.org/docs/WEF_GlobalCompetitivenessReport_2012-13.pdf