”Kyselemällä asiasta aiheutatte itsellenne ja asiallenne ongelmia”

Anne Holmlund ja tasa-arvoinen avioliittolaki puhuttavat niin kansaa kuin sen edustajiakin. Facebookissa laitettiin alulle tempaus, jossa oli ideana laittaa asiallista postia Anne Holmlundille, ja ystävällisesti vedota häneen, että voisiko hän lakivaliokunnan puheenjohtajana harkita tasa-arvoista avioliittolakia otettavaksi lakivaliokunnan käsittelyyn. Tempaus keräsi kannatusta, ja allekirjoittanutkin laittoi oman kortensa kekoon. Erittäin mielenkiintoista antia tempauksen Facebook-sivulla oli se, että löytyi useampia, joiden mielestä asiallisen sähköpostin laittaminen kansanedustajalle on ahdistelua ja vainoa. Jopahan joku keksi senkin, että on kansanedustajan syrjintää, mikäli hänelle laitetaan sähköpostia. Kansanedustajaa ei kuulemma saa syrjiä mielipiteensä vuoksi. Postin laittaminen nähtiin siis syrjintänä mielipiteen vuoksi. Kansanedustajat tietävät kuulemma aina kansalaista paremmin. ”Mitä varten sinne pitää sellaiset valita, jos ajattelee että ne eivät mistään mitään tiedä!?!”

Kansanedustajan työtä kuulemma häiritsee se, että kansalaiset ovat yhteydessä häneen. Olipahan jonkun mielestä sähköpostien lähettäminen jopa verrattavissa siihen, että kansanedustajaa estetään menemästä työpaikalleen. Kansanedustajalle ei kuulemma myöskään saa laittaa postia asiasta, jotka eivät kuulu hänen työhönsä. Siis hetkinen. Lakivaliokunnan puheenjohtajan työhön ei kuulu vastaanottaa palautetta lakialoitteista ja niiden käsittelystä? Minusta tämä kuuluu mitä suuremmassa määrin hänen työhönsä.

Mielenkiintoista olisi tietää kuinka paljon meiltä löytyy tällä tavoin ajattelevia kansalaisia. Kuinka moni ajattelee, että ainoa demokratian muoto on äänestäminen tai toisten tapauksessa äänestämättä jättäminen? Itse olin tyytyväinen siihen, että keskusteluun antinsa antoi myös kansanedustajana toiminut Rosa Meriläinen. Hänen mielestään runsaampina ryöppyinä tulevat kansalaispalautteet olivat aivan yhtä arvokkaita kuin yksittäisetkin.

Toisten mielestä näköjään edelleen kansalaisten kuuluu istua suu supussa, kun vaalit on käyty. Kansalainen ei saa harrastaa poliittista vaikuttamista. Se on väärin tai jopa suorastaan rikollista. Luottamustoimessa olemiseen kuuluu osana myös palautteen, ehdotuksien, ja mielipiteiden vastaanottaminen. Se on osa kyseistä toimea. Meillä on suuri mahdollisuus ja oikeus edistää päätöksentekoa. Itse ajattelen tämän jopa omana velvollisuutenani. Jos sinun tapasi on olla hiljaa äänestämisen jälkeen tai et halua äänestää, niin ei kukaan sille loputtomasti mitään voi. En vain ymmärrä sitä, miksi sinun pitäisi estää toisia vaikuttamasta?

Klassinen ”Ei tämä mitään auta”-kortti vedettiin myös moneen kertaan pöytään. Kuten myös se, että osallistumalla ja olemalla yhteydessä itse asiassa aiheutat haittaa lakialoitteelle. Sehän auttaa hirveästi, että istumme yksin täällä koneen ääressä ja vain voivottelemme… ”Kyselemällä asiasta aiheutatte itsellenne ja asiallenne ongelmia”-mentaliteetti on istutettu osaan ihmisistä melko tiukkaan. Kerran luottamustoimeen tai virkamiesasemaan valittua ei siis saa kyseenalaistaa, eikä häneltä saa kysyä asioita. Eli jos minä valitsen työntekijän, niin en voi kyseenalaistaa hänen tekojaan missään tilanteessa, koska olenhan hänet itse valinnut. Poliittisissa luottamustehtävissä oleva työskentelee kansalle. Joskus tämä asia tuntuu unohtuvan puolin ja toisin. Huolestuttavampana näen kuitenkin, että kansalaiset unohtavat tämän. Tästä alkaa juurikin pyörä, jolloin luottamustehtäviin äänestetään kerta toisensa jälkeen ne samat naamat. ”Kyllähän ne osaavat” ”Eivät nämä asiat minulle kuulu” ”Ei mun tartte seurata mitä ne tekee” ”Enhän mä kuitenkaan näistä mitään tiedä”.