Natsin ”takinkääntöä”

Joku saattaa vielä muistaa iltapäivälehtiinkin päätyneen ”Musta Barbaari ja skinipomo poseeraavat yhdessä”-jutun. Mustan Barbaarin kuva sai runsaasti jakoja ja kommentteja sosiaalisessa mediassa, ja ehtipä Marko ”Fobba” Forsskin kertoa, miten kivaa on rakentaa siltaa ja miten molempien puolien tulisi unohtaa ennakkoluulonsa.

IMG_0569-1.PNG

Rauhaa ja rakkautta-ilmapiiristä oli monellakin ihmisellä epäilyksiä, mutta iso oli porukasta oli sitä mieltä, että tällähän se rasismi nujerretaan! No nyt ihana Eski Veijalainen on kommentoinut tapahtunutta ja siitä seurannutta keskustelua Facebookissa. Musta Barbaari onkin nyt kaikkea muuta kuin mukava mies.

IMG_3283.JPG

IMG_0571.PNG

Totta helvetissä Musta Barbaari elää fattan ja Kelan rahoilla, koska hän mainitsee sossun lyriikoissaan! *sarc* Jos Veijalaisen perhe leimataan rasisteiksi, niin ikävä kyllä se on yksinomaan herran omaa syytä. Toivon, että hänen lapsensa eivät joudu kärsimään isänsä touhuista, mutta jos joutuvat niin turha siitä on Mustaa Barbaaria syyttää. Jotenkin koomista on se, että herra pyytelee anteeksi niiltä, jotka meinasivat käydä herran kurkkuihin kiinni, koska tämä poseerasi mustan miehen kanssa… Samalla vakuutellaan, että aate on edelleen tallella. Luulisi, että viimeistään tässä vaiheessa järkevä ihminen huomaisi, että eivät nämä aatetoverit nyt niin hyviä arvoja taida edustaakaan, mutta kun ei niin ei. Ehkä Veijalaisenkin kannattaisi ajatella, että mitä jos vaikka hänen lapsensa löytää tummaihoisen ystävän? Miten herran aatetoverit suhtautuisivat tähän? No ehkä isi huolehtii siitä, että lapsille ei tule ”vääränvärisiä kavereita”. Eihän sitä nyt kunnon isänmaallinen vääränlaisten kanssa kaveeraa…

Natseja ei näytä pätkääkään kiinnostavan sekään, että Musta Barbaari eli James Nikander on Turussa syntynyt suomalainen. Tansanialainen äiti ilmeisesti tekee natsien mielestä Nikanderista pakolaisen? Taas kerran tuli todistettua se, että musta mieshän ei näiden mielestä voi koskaan olla suomalainen. Onkohan tyttäreltä jo mahdettu kieltää Mustan Barbaarin kuunteleminen?

”On tärkeää muistaa, että pelkkä Mustan Barbaarin kanssa poseeraminen ei “pese” rasismia pois yhdessäkään rasistista.” Näin kirjoitin viime viikolla. Mainitsin siitä, että rasistikin voi olla mukava. Rasistikin voi tarjota sinulle kahvia, mutta se ei muuta rasistista puolta hänessä. Veijalaisen kirjoitus päätyikin jo Nikanderille itselleen, mutta hän jaksaa nähtävästi edelleen uskoa Veijalaisen hyvyyteen. Kasvotusten voidaan mielistellä, mutta se ei valitettavasti tarkoita yhtään mitään. Kun selkä kääntyy, kääntyy myös takki, jos sitä oikeasti koskaan edes oikeinpäin käännettiinkään.

Twitterissä käytyyn keskusteluun viitaten en voi kuin ihmetellä Aleksi Valavuoren kommenttia negatiivisuudesta. Onko se negatiivisuutta, jos tunnustaa tosiasiat? ”Ihkuparasrakas”-linja on toki sympaattinen ja jonkinlainen hippi olen itsekin, mutta rajansa kaikella. Kirjoitustensa perusteella Veijalainen on läpeensä rasistinen mies, ja ikävä kyllä tällainen kommentti oli odotettavissa.

”Älä hakkaa sitä, se on hyvä tyyppi!”

Mustan Barbaarin ja Espoon skinien pomon Eski Veijalaisen kohtaaminen on herättänyt netissä paljon keskustelua. Mielipiteitä kuvasta ja siihen kirjoitetusta tekstistä on ollut laidasta laitaan. Jotkut ovat kritisoineet Mustaa Barbaaria siitä, että hän suostui kuvaan, ja julkaisi sen netissä. Toiset taas ovat kritisoineet Veijalaista mustan miehen kanssa hengaamisesta. Uskon itse, että Musta Barbaari ja Veijalainen ovat olleet tilanteessa molemmat täysin vilpittömiä, ja tilanne on edennyt spontaanisti. Kukaan ei voi esimerkiksi lähteä kyseenalaistamaan sitä, miten Musta Barbaari on itse tilanteen kokenut. Aiheesta on kuitenkin herännyt paljon mielenkiintoista keskustelua ja lukemattomia erilaisia mielenkiintoisia näkökulmia.

Jokainen katsoja näkee kuvassa vähän erilaisen viestin. Kysymys kuuluukin mitä tästä seuraa vai seuraako mitään? Kuvalle on nyt jo annettu melkoinen merkitys. Onhan se mukavaa, että rasistisia ajatuksia esittänyt ihminen uskaltautuu kuvaan mustan miehen kanssa. Musta Barbaarikin oli alunperin tilanteessa varuillaan, mutta tilanne kääntyikin toisenlaiseksi. Mukavaa olisi jos Veijalainen nyt heräisi siihen, että maahanmuuttokriittisyydessä ei oikeastaan ole mitään mieltä. Kuvaan liitetty teksti on erittäin kauniisti kirjoitettu. Kuitenkin tämä kuva saa minut jotenkin myös hirveän surulliseksi. Kuvassa on kaksi hymyilevää ihmistä. Äkkiseltään kaikki näyttää olevan hyvin ja rauha maassa, mutta onko näin todella?

Toivon syvästi, että tämä kuva vaikuttaa edes muutamiin ihmisiin. En koe olevani kyyninen tai ilkeä ihminen, mutta uskoni tähän ei ole kovin korkealla. Jännä on myös huomata, että moni on ollut yllättynyt siitä, että natsi voi olla myös mukava. Totta kai voi. Suurin osa ihmisistä osaa olla joskus myös mukavia.

Jotkut ovat syyttäneet meitä suvakkeja siitä, että lokeroimme rasistit yhteiskunnan ulkopuoliseksi epätoivotuksi joukoksi. Siitä huolimatta, että en hyväksy tippaakaan rasismia, en näe asiaa omalta kohdaltani ollenkaan näin. Ei kukaan meistä ole yksiulotteinen, ei edes se natsi. Moni mamukriittinen osaa olla myös hurmaava ja mukava. Itsellänikin on ”mamukriittisiä” kavereita, jopa ystäviä. Minulla on ollut heidän kanssaan paljon hyviäkin hetkiä. Kyllä natsikin kanssa voi nauraa ja natsiakin voi halata. Kuitenkin vaikka natsi tarjoaisi minulle kymmenen kuppia kahvia, ja olisi minulle miten mukava, niin se ei muuta sitä, että hän on yhä rasisti. Rasismi on yksiselitteisesti pahaa, mutta rasisti voi ihmisenä olla paljon monitahoisempi. Rasismin ja ihmisen tuomitsemisella on siis eroa. Olen usein sanonut, että en vihaa rasisteja ihmisinä, vaikka rasismia vihaankin. Minä en halua vihata ketään ihmistä, koska ihmisviha johtaa aina pahoihin asioihin. Haluan uskoa muutosvoimaan ihmisessä, mutta täytyy myös muistaa, että ketään ei voi väkisin pakottaa muuttumaan.

Kannattaa myös muistaa, että moni välttää näiden katunatsiskinien seuraa jo ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Sen perusteella tuskin voi syyttää ketään ennakkoluuloiseksi.

Maahanmuuttokriittisten piirissä on jo pitkään ollut huomattavissa ilmiö, että maahanmuuttajataustaiset ja maahanmuuttajat hyväksytään, jos he esimerkiksi suostuvat olemaan itse maahanmuuttokriittisiä. Tietyt kriteerit täyttävä maahanmuuttaja voidaan siis hyväksyä osaksi yhteiskuntaa ja yhteisöä. Väistämättä herää kysymys onko myös Veijalaisen ajatusmaailma tällainen? En toki tunne Veijalaisen ajatuksia kovinkaan syvällisesti, mutta pikaisella tutkailulla hän vaikuttaa todellakin olevan maahanmuuttokriittinen henkeen ja vereen.

Nykyisen ilmapiirin huomioon ottaen ymmärrän toki kuvan herättämät ”ihanaa”-reaktiot, mutta silti eikö se ole aika surullista, että valkoinen ja musta mies halaamassa on edelleen 2014 Suomessa ikään kuin jokin saavutus? Toki positiivisuus on oikeasti kiva juttu ja ennakkoluulojen murtaminen on aina plussaa, mutta jotenkin silti ajatus kuulostaa oudolta omaan korvaani.

”Eski kerto mulle, että hänen työkaverinsa oli puhunu musta Eskille ja sanonu mm. että älkää satuttako Barbaaria, hän on hyvä tyyppi.”

Tästä voi toki kysyä, että onko tämä tulkittava niin, että muita mustia saa hakata, mutta suojeluksen saaneita ei? Arveluttavat asiat menivät monelta ohi, koska kuvassa oli kaksi hymyilevää ihmistä.

Sinänsä liittymättä Veijalaiseen tai Barbaariin näen jo sieluni silmin, miten mamukriittiset nostavat tämän kuvan esille myöhemmin kun keskustellaan rasismista. ”Eihän täällä mitään rasismia ole, kun Veijalainenkin poseerasi Mustan Barbaarin kanssa!”. En tiedä tuleeko näin käymään, mutta jankkaajanatsipiirien logiikan tuntien tällainenkin olisi mahdollista. Näen tässä ”riskin”, että tätä kuvaa käytetään myöhemmin täysin erilaisiin tarkoitusperiin kuin mihin se on nyt Mustan Barbaarin toimesta tarkoitettu. On tärkeää muistaa, että pelkkä Mustan Barbaarin kanssa poseeraminen ei ”pese” rasismia pois yhdessäkään rasistista.

Musta barbaari:
”Tankkasin autoa ABC:llä jossakin päin Espoota. Tankkauksen jälkeen lähdin hakemaan kuittia kassalta, koska automaatista oli paperi loppu. Astuin sisään tiskille asioimaan ja kuulen taustalta jonkun huutavan: HEI SINÄ!
Noin keski-ikäinen uusnatsi nousee seisomaan pöydältä ja kävelee mua kohti.
Mieleeni tuli flashbäkkejä siitä, miten teini-ikäisenä olen juossut näitä herroja karkuun.
Hän kysyy kovalla äänellä, että olenko mä Musta Barbaari?
Vastasin, että kyllä mä olen, ja samalla ajattelin, että joudunko mä nyt painimaan vai pääseekö tästä tilanteesta puhumalla pois.
Hän kysyi vielä kertaalleen, että olenko oikeasti Musta Barbaari, ja vastaus oli sama.
”Kyllä mä olen Musta Barbaari”
Hän esittäytyi leveästi hymyillen ja lähes ilosta itkien ja sanoi olevansa Espoon skinien pressa Eski Veijalainen.
Me halattiin ja höpöteltiin hetken, hän kysyi että onko mulla hetki aikaa ja vastasin, että aina se 5 minuuttia löytyy. Mä en voinu uskoa, että sain just äijähalin skinheadiltä!
Hän otti puhelimen taskustaan ja soitti tyttärelleen ja käski ”polkea tänne ABC:lle, koska sun idolis Musta Barbaari on täällä!” ”Sulla on 5 min aikaa!”
Tilasin kahvin ja istahdin Eskin seurueen pariin ja juteltiin…
Eski kerto mulle, että hänen työkaverinsa oli puhunu musta Eskille ja sanonu mm. että älkää satuttako Barbaaria, hän on hyvä tyyppi.
Mä olin ihmeissäni koko tilanteesta koko ajan. Jotenkin käsittämätöntä istua ja veljeillä skinheadin kanssa, ja että hänen tyttärensä polkee paraikaa pyöräänsä, jotta voisi tavata mut.
Mä ja Eski oltiin kuin kalakavereita. Juteltiin Eskin ja hänen ystävän kanssa bluesista ja kitaran soitosta ja Eski nyt laukoi vaikka mitä päähänpistoksia esim. ”Tuu meille soittaa skebbaa”, ”voidaanko vaihtaa yhteystietoja”, ”mä pyydän sut kaveriks Facessa!”
Eskin tytär saapui paikalle ja otettiin kuvia sitten Eskin ja 11-v. Wilma-tyttären kanssa.
5 minuuttia mun ajasta venyi lopuksi paljon pidemmäksi, mutta sillä ei ole väliä!
Tässä hetkessä oli jotakin erityistä, en osaa sanoikskaan pukea.
Mä ajattelin, että kuinka ihmiset muuttuu ja kuinka rasismi menettää voimansa.
Mä ajattelin menneisyyden anteeksantamista ja millanen merkitys sillä on paremman tulevaisuuden rakentamisessa.
Mä ajattelin, että millaiset ennakkoluulot mulla oli Eskiä kohtaan ja kirosin jälkikäteen itteäni siitä.
Uskomatonta, kuinka paljon itse Eski Veijalainen opetti mulle ennakkoluuloista, erilaisuudesta ja kaikkein tärkeimmästä eli suvaitsevaisuudesta.
Joku näkee tässä kuvassa skinin ja mustan. ”Miten toi on mahdollista?” joku saattaa kysyä. ”Miks ne ei tappele?”
Näin ei voisi ikinä käydä luonnossa. Jos nälkäinen gepardi näkee antiloopin, ne ei varmaan ota selfietä, vaan gepardi juoksee perään ja antilooppi määrää suunnan.
Mutta me ihmiset ollaan niin paljon parempia. Tai ainakin meidän pitäisi olla. Me ei olla eläimiä, mutta silti me joskus käyttäydytään niinku oltais.
Mä en näe tässä kuvassa skiniä ja mustaa, vaan täysin erilaiset veljekset naureskelemassa yhdessä!
Eskin viesti mulle ja sulle, meille kaikille oli: ”Pyrkikää olemaan hyviä tyyppejä olosuhteista huolimatta, vain hyvällä voi voittaa pahan, ei millään muulla!”
Mä haluan, että tämä viesti tavoittaa ne eksyneet itä-helsingin nuoret ja myös useammat eri vastarintaliikkeet, jotka väkivallan keinoin näitä nuoria tai muita syyttömiä maahanmuuttajia etsivät.
Rauhaa ja rakkautta”

By: Musta Barbaari & Tomi Takamaan puhtaaksi kirjoittama parilla lisäyksellä.

IMG_0521.PNG