Naisviha – tuonti- vai vientitavaraa?

Raiskausepäilyjen herättämä nettiraivo on ollut taas käsin kosketeltavaa. Kaikkien turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien päitä on vaadittu jälleen kerran vadille. On kerrottu, että huhujen kiistäminen tai tietojen epävarmuuden myöntäminen on salailua. Millaisen vastaanoton sitten sai raiskauksen uhri, joka kertoi siitä, että raiskauksesta voi päästä yli?

14-vuotiaana raiskatuksi joutunut nainen kirjoitti Twitteriin pitävänsä vastuuttomana sellaisen mielikuvan luomista, että raiskauksesta ei voi selvitä. Kuten monet ovat jo huomanneet ei tarvitse kuin mainita sana raiskaus, niin mamukriittiset ovat paikalla. Mamukriittiset tulevat kertomaan, miten raiskattu on ihminen, jolla ei ikinä tule olemaan mitään elämää. Ihan kuin raiskattu ymmärtäisi vasta sitten, miltä raiskatusta tuntuu, kun hän joutuisi ”kehitysmaalaisten joukkoraiskaamaksi” (Toim. huom. Tästä tulee hyvin myös esille se vastenmielinen ajatus, että jos kotimaan ”tuote” raiskaa ei se ole läheskään yhtä paha asia kuin ”kehitysmaalaisen” tekemä rikos.) Onhan se nyt selvää, että mamukriittinen ymmärtää toki raiskauksen aiheuttamia tunnetiloja paljon paremmin kuin raiskattu nainen itse, koska mitäpä naiset ylipäänsä mistään tietävät. Jos nainen kehtaa sanoa selvinneensä raiskauksesta, niin sellainen nainen pitää toki haukkua. Sellaisen naisen tulee suorastaan hävetä. Pahimmillaan näkee keskusteluja, joissa kerrotaan ”ruman tai läskin” raiskattavan pilaavan raiskaajansa elämän.

”Naistensa” puolesta netissä barrikaadeille nousevat tietävät aina paremmin kuin naiset itse, koska nainenhan on ylipäänsä näiden öyhöttäjien ihmisten mielestä alempi olento, joka on tarkoitettu vain miesten leluksi ja työkaluksi. Kirjoituksista on huomattavissa, että näiden logiikan mukaan suomalaiset miehet omistavat suomalaiset naiset. Tämä kertoo sen miksi kyseiset ihmiset kokevat oikeutetuksi käyttää naisten oikeuksia keppihevosena, mutta silti voivat toisessa keskustelussa fantasioida raiskauksilla. Karkeasti tiivistettynä: Suomipoika saa siis kyllä raiskata omaa omaisuuttaan, kunhan kukaan ”ulkomaan elävä” ei tule sitä hänen omaisuuttaan pilaamaan. Nämä ihmiset eivät edes kykene näkemään ajattelumallissaan mitään vikaa, koska heille nainen vain yksinkertaisesti ei näyttäydy tasa-arvoisena ihmisenä heidän kanssaan. Naisviha on naisvihaa riippumatta siitä, kuka sitä harjoittaa.

Kunhan mistään mitään tietämätön akka pysyy kotona, hoitaa lapset ja kodin, on samaa mieltä ja antaa pillua (mamukriittisten rakastamaa sanaa käyttääkseni), niin nainen täyttää tehtävänsä. Nämä samat ihmiset toki sitten kauhistelevat kuinka ne ”ulkomaalaiset eläimet” kohtelevat naisia niin hirveän barbaarisesti. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen taas: Nämä meuhkaajat eivät välitä naisten oikeuksista, eivätkä raiskausten uhreista pätkän vertaa. Nainen on heille politiikassakin vain työkalu. Uhreilla voidaan kyllä ratsastaa, mutta uhrit tai heidän selviytymisensä tukeminen eivät oikeasti kiinnosta näitä ihmisiä missään määrin.

Minua ei ole koskaan raiskattu. Tunteita minulle on sen sijaan yritetty väkisin syöttää. Minulle on useamman kerran erilaisissa vaikeissa tilanteissa kerrottu, miten elämäni on tapahtuman x seurauksena pilalla ja miten minä en koskaan pysty elämään hyvää elämää, koska tapahtuma x määrittää minun ihmisyyteni. Oli asia sitten mikä tahansa kipeä asia, niin on helvetin väärin kertoa ihmiselle, että sinä olet nyt käytännössä henkisesti kuollut ali-ihminen koko loppuelämäsi, koska jouduit uhriksi tai koit muuten jotakin erittäin vaikeaa ja tuskallista.

Se, mitä terapioissa pyritään ”korjaamaan” yritetään tehokkaasti vesittää näiden ”olet ikuinen uhri, pysy roolissasi ja pidä turpasi kiinni”-tyyppien toimesta. Terapiahoidotkin näet keskittyvät siihen, että kipeätkin asiat kohdataan, vaikka se helvetisti sattuukin ja niistä päästään jatkamaan elämää ja voidaan elää ihan hyvää elämää kamalien tapahtumien jälkeenkin. Se, että uhri määritellään loppuelämäksi muiden toimesta ”pilalla menneeksi” uhriksi ei ole uhrin auttamista ja tukemista missään määrin.

Yrittäkää nyt ensinnäkin ymmärtää, että toisen ihmisen koskemattomuuteen kajoaminen sattuu uhriin yhtälailla riippumatta tekijän etnisestä taustasta. Psyykkistä käsittelyprosessia ja sen kestoa ei määritä tekijän uskonto tai nahanväri. Lukemattomat kerrat on tullut vastaan myös sitä, että mamukriittinen yhdistää sairaalla tavalla seksin ja raiskauksen. On tullut vastaan paljon kommentteja, joissa me suvakkihuorat kuulemma kerjäämme tulla raiskatuksi. On kerrottu, että olemme niin rumia, ettei ”meitä kukaan halua edes raiskata”. Emme kuulemma saa munaa (vaikka olemmekin kaikki lesbokukkahattutätejä) ja siksi haluamme tänne ”yliseksuaalisia eläimiä”. Jokainen voi itseltään kysyä kirjoitteleeko tasapainoinen ihminen tosissaan moisia ja miten tällaisten kirjoittelijat kehtaavat vielä käyttää naisia ja naisten oikeuksia keppihevosena tehdessään politiikkaa?

Ihmiselle, joka ei sen kummemmin politiikkaa ja siihen liittyvää keskustelua seuraa mamukriittisten toiminta raiskausepäilyjen yhteydessä saattaa ehkä näyttäytyä viattomana huolena turvallisuudesta. Jälleen kerran sitä siis jaksaisi toivoa, että ihmiset perehtyisivät asioihin ennen mielipiteiden muodostamista. Jos ei ole aikaa tai kiinnostusta perehtyä, niin ei ole pakko, mutta miksi ottaa hyvin voimakkaasti kantaa asiaan ja sitten myöntää keskustelun lopuksi, ettei oikeastaan tiedä asiasta mitään?

Lainaan tähän pätkän Emma Karin asiallisesta Facebook-päivityksestä: Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Joka kolmas suomalainen nainen on joutunut puolisonsa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi.”

Jos mamukriittisten omaa logiikkaa noudatetaan, niin nettireaktioiden perusteella voisi kysyä ovatko suomalaiset naisvihaajia? Onko siis syytä kysyä onko kulttuurimme naisvihamielinen? Onko siis syytä kysyä ovatko geenimme kerrassaan mätiä vai missä mättää, kun koulutettuun kansaan mahtuu näinkin paljon ihmisiä, joiden mielestä nainen ei ole ihminen? Jos haluat uskoa esimerkin voimaan, niin maahanmuuttokriittisten naisvihaajien esimerkki ei ehkä ole se, jota haluat maahantulijoille välittää?

Jokainen väkivallan teko on liikaa nahanväriin tai uskontoon katsomatta. Kirjoittaessani tätä tekstiä olen pyöritellyt päässäni lukemiani viestejä, joissa naiset kirjoittavat pelosta tuoda tätä asiaa esiin. Nämä ”naisten puolustajat” käyvät naisten kimppuun, jos he uskaltavat puhua tai kirjoittaa siitä, että naisviha, väkivallan oikeuttaminen ja naisten alistaminen eivät ole ihanassa, tutussa ja turvallisessa ”suomalaisessa kulttuurissa” vuonna 2015 lainkaan vieraita ilmiöitä. Heille ei näet sovi se totuus, että naisviha ei ole kulttuuri- tai kansallisuus- tai ihonvärisidonnaista. Huorittelu-, tappouhkaus- ja raiskausviestit ovat esimerkiksi monelle naispoliitikolle arkipäivää, mutta tällaisiin ei kenenkään pitäisi tottua.

Nettikiihkoa, jengejä ja maahanmuuttokriittisiä pelkureita

Kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen ilmiöön. Kun iltapäivälehdissä kirjoitetaan monikansallisesta jengistä tarkemmin määrittelemättä, tähän ei voi maahanmuuttokriitikoiden mielestä kuulua valkoisia kantasuomalaisia. Ilmeisesti mamukriittisten käsitys on kuin Frylla Futuramassa. Oma maa ei ole osa maailmaa. Suomi on saatana Suomi!

Muutoksen Jari Leino veri ehkä pohjat ja mehusteli kansanmurhalla. Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén kirjoitti bloggauksen siitä, miten maahanmuuttajien väkivallantekoja käsiteltiin hänen poliisiurallaan tavallisina väkivallantekoina! Stop the press! Maahanmuuttajan harjoittamaa väkivaltaa pidetään väkivaltana! ”Kansanmurhamotiiveja” ei ole ainakaan tähän asti tullut ilmi. Poliisin mukaan siis sekä jengissä, että uhreissa on sekä kantasuomalaisia, että maahanmuuttajataustaisia. Pointtihan on se, että tällaisia ei pitäisi edes joutua ruotimaan, koska rikos on rikos tekijän tai uhrin taustasta riippumatta. Packalénin kirjoitushan sai heti aikaan myös reaktioita ”Olenhan aina sanonut, että mamujen rikoksia salataan!”

Termit, jotka itse löysin lehtijutuista olivat ”suurin osa on eri etnisistä ryhmittymistä” ja ”monikansallinen”. Mistään en äkkiseltään löytänyt uutista, jossa oltaisiin oikeasti sanottu kaikkien tekijöiden olevan mamutaustaisia. Netissähän alettiin siis jauhaa mamujengistä, ja politiikkaa asialla tehdään kovaa vauhtia vielä senkin jälkeen, kun isommat valheet ja väärät tulkinnat on kumottu. Katupartioita ollaan kokoamassa jälleen kerran, koska poliisia pidetään kyvyttömänä. Eräs kaverini jopa kertoi, että hänellä on nimilista osasta tekijöitä, ja se toimitetaan ”oikeille ihmisille”. Huomauttaisin nyt jälleen kerran, että tällaisia listoja voi laatia kuka vain ja millä motiiveilla tahansa. Joten jäitä hattuun nyt siihen nettikiihkoon. Ei ehkä ole mukavaa elää sen tiedon kanssa, että levitti tietoa, joka johti viattoman pahoinpitelyyn. Lähtökohtana monella on, että netissä ei valehdella. Toinen lähtökohta monilla kansalaisilla on se, että eihän kukaan nyt oikeasti sen nimilistan perusteella ketään hakkaa. Sitäkään me emme kuitenkaan tiedä.

Näillä mamukriittisillä on hyvin yksinkertainen käsitys maailmasta. Mamu on tummaihoinen ja suomalainen on vitivalkoinen. Muslimi on terroristi, somali on raiskaaja ja kantasuomalainen on aina hyvä tyyppi. Mahtaisi tällaisen ihmisen maailma mennä sekaisin, jos hänet ryöstäisikin kantasuomalainen. Miten suhtautua, kun rikoksentekijää ei olekaan merkitty ulkoisin tuntomerkein? Miten elää, kun ”paha” ei kuljekaan niin sanotusti musta hattu päässä? Olen aina miettinyt, että kantasuomalaisen olisi äärimmäisen helppo kusettaa mamukriittisiltä vaikka rahaa, koska nämä oikeasti elävät siinä käsityksessä, että valkoinen kantasuomalainen on aina luotettava ja rehellinen. Nämä eivät osaa varoa, jos kantasuomalainen tulee automaatilla persuksiin kiinni. Sen sijaan auta armias, jos persuksen takana seisoo somali, vaikka hän seisoisi kuinka kaukana. Kyllä on Facebookissa avautumista siitä, miten mamuja saa pelätä joka paikassa.

En voi olla miettimättä, millaista on elää tuollaisessa illuusiossa? Mieltään pitää huijata, koska todellisen maailman arvaamattomuus on juurikin se, mikä pelottaa ihan helvetisti. Mitä hyötyä tästä kuitenkaan on? Ihminen voi rakentaa ympärilleen valheellisen kuplan ja elää siinä vaikka koko loppuelämänsä, mutta totuudeksi se ei muutu. En ole osannut koskaan itse ajatella, että olisi armollisempaa huijata mieltään kuin kohdata totuus. On tilanteita, joissa totuus on pelottava ja herättää kysymyksiä, joihin ei ehkä ole vastausta. Se on kuitenkin elämää. Se meidän jokaisen on kohdattava ennemmin tai myöhemmin, ellei sitten aio huijata itseään koko loppuelämänsä. Selvästi nämä ihmiset eivät edes ole illuusiossaan onnellisia, vaan he ovat täynnä ahdistusta, pelkoa, ja vihaa.

Näen tässä oikeastaan saman mekanismin kuin siinä, että ihminen lukittautuu kotiinsa, koska pelkää kuolemaa. Kuolemaa ei kuitenkaan voi paeta lukittautumalla kotiinsa. Tällainen toiminta on mielen huijaamista, ja loppuviimein aina ihmiselle vahingollista. Maahanmuuttokriitikko on elämää ja totuutta pakeneva pelkuri, jonka housut tutisevat siitä tosi asiasta, että elämä on ihan helvetin arvaamatonta. Vaikka kaikki mamut ja mamutaustaiset lähetettäisiin maahanmuuttokriitikoita lainaten ”postimerkki perseessä”muualle, niin voit siltikin joutua ryöstetyksi. Varmaa tapaa suojella itseään ei vain ole.

Pakenemista jatketaan vaikka kuinka sitä totuutta joku läväyttäisi naamalle. Kädet lätätään korville ja huudetaan ”Blaa blaa blaa, en kuuntele!” Pahimmillaan kehitellään mitä mielikuvituksellisempia salaliittoteorioita vailla mitään todisteita, jotta illuusio ei hajoa. Pelot ovat normaaleja, mutta niitäkin voi käsitellä muutoin kuin rakentamalla illuusioita. Mielemme on taitava tarinankertoja, mutta eihän terve ihminen usko sitä lukemaansa fiktiivistä romaaniakaan todeksi. Ajatteluun kykenevällä ihmisellä tulisi olla kyky erottaa todelliset asiat tarinoista. Kun ihminen ei tähän oikeasti halua kyetä, niin ihminen tarvitsisi ammattilaisen apua mielensä lukkojen aukaisemiseen. Ongelma on se, että se ammattilainen voi näyttää keinot avaimen etsimiseen, mutta se avain täytyy löytää ihan itse.

Jengin toiminta on järkyttävää ja vastenmielistä, mutta jengejä tulee ja menee. Tiettyjen ihmisten asenne ja toimintamallit ne eivät vain muutu. Myös politiikkaa vähemmän seuraavien kansalaisten olisi nyt aika havahtua siihen, että tällaisilla rikoksilla todellakin tehdään sitä halpamaista vihapolitiikkaa. Siksi esimerkiksi väärät tiedot pitää oikaista mahdollisimman nopeasti.

Poliisi on Lotan mukaan hyvin jengin jäljillä.

– Olemme sen ongelman ytimessä. Tietysti rikoksen selvittäminen on prioriteetti, mutta yhtä tärkeää on rikosten ennalta ehkäiseminen.

Lotan mukaan kyse ei ole kuitenkaan aivan poikkeuksellisesta tapauksesta. Vastaavaa tapahtuu tasaisin väliajoin Helsingissä ja muissa suurissa suomalaiskaupungeissa.

– On käynyt ilmi, että tässä on kyse tällaisista sosiaalisista ongelmista, jotka konkretisoituvat sitten rikoksi. Nehän tällaisissa jengikäyttäytymisissä on yleensä syynä, Lotta sanoo.”

Päivitystä: Nimilista on näköjään oikeasti olemassa, ja kiertää nyt avoimesti netissä. Toivoin sen olevan pelkkää uhoamista, mutta ikävä kyllä olin väärässä.