Kun hyväntekeväisyydestä tuleekin keppihevonen

Taannoin sain Facebook-seinälleni kommentteja, joissa tivattiin hyvin aggressiiviseen sävyyn kuinka monta vilttiä minä olen lahjoittanut Syyriaan. Kirjoittajan muut minulle kirjoitetut viestit ovat olleet samansävyisiä ja en näihin viesteihin lähtenytkään lainkaan vastaamaan. Ajattelin kuitenkin tehdä kirjoituksen keskusteluilmiöstä, joka saa minut näkemään punaista. Nimittäin ”Olen lahjoittanut joskus jotakin jonnekin ja olen nyt Jeesuksesta seuraava”-ilmiöstä.

Tämä ei ole nimittäin ensimmäinen ja tuskin myöskään on viimeinen kerta, kun omia lahjoituksia käytetään niin sanotusti aseena keskusteluissa. Onpahan sekin nähty, että Unicefille lahjoittava ei voi kuulemma olla rasisti, vaikka laukoisikin rasistisia kommentteja.

Useimmiten käytetty ”kortti” taitaa olla se, että ”olen tavannut afrikkalaisen/mun siskon kaverilla on ulkomaalainen mies/tunnen homon, joten en mää voi olla yhtään rasistinen tai homofobinen, vaikka sanoisin ja tekisin mitä”.

Sitten saa muka hyvällä omallatunnolla vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia, kun tuntee homon. Sitten saa muka hyvällä omallatunnolla olla ”huolissaan pakolaistsunamista” ja käydä muiden kimppuun, kun on tehnyt lahjoituksen kohteelle x.

Kuva: http://www.mememaker.net/static/images/memes/1806153.jpg

Kuva: http://www.mememaker.net/static/images/memes/1806153.jpg

 

Jos lahjoitat eläimille, joku tulee määkimään, miksi et lahjoita ihmisille? Jos lahjoitat ihmisille, joku tulee määkimään, että lahjoitat väärille ihmisille, väärän järjestön kautta tai lahjoitat liian vähän. ”Mun lahjoitus/tapa tehdä asioille jotakin on arvokkaampi ja parempi ku sun!” Määkijöitä riittää aina tekee niin tai näin.

Hyväntekeväisyyteen lahjoittamisen tai auttamisen motiivi on hieman kyseenalainen, jos tarkoituksena on vain saada muiden silmissä hyvän ihmisen status. Ei hyväntekeväisyyden tai auttamisen ole tarkoitus olla mikään keppihevonen, joka otetaan esille silloin kun se muka omaa hyvyyttä pönkittää. Kun minä lahjoitan johonkin se on lahjoitettu. Minä en lahjoita siksi, että voin sen jälkeen julistaa nettikeskusteluissa olevani melkein Jeesuksesta seuraava. Lahjoitan, koska haluan. Kun minä autan jotakuta en auta siksi, että minua pitäisi sen takia pokkuroida.

Aivan varmasti voisin tehdä lahjoituksia ja auttaa enemmänkin, kuten suurin osa ihmisistä voisi. En todellakaan ole mikään Jesse, eikä minulla ole tarve moista teeskennelläkään. Jos joku pitää minua paskana ihmisenä tämän takia, niin saa sitten aivan vapaasti minun puolestani niin tehdä. Auttamisen ja ihmisoikeuksien puolustamisen ei pitäisi olla mikään kilpailu.

Jokainen lahjoittaa paljonko lahjoittaa ja kenelle lahjoittaa, joko tavarana tai rahana ja auttaa omalla tavallaan, eikä tämä asia liity millään tavalla esimerkiksi keskusteluun siitä, onko naurettavaa olla ”huolissaan” siitä, että turvapaikanhakijat kävelevät kevyen liikenteen väylillä.

Sen sadannen kerran se asia ei muuten ole allekirjoittaneesta kiinni, kuinka paljon tänne tulee turvapaikanhakijoita, joten minulta on edelleenkin turha tivata kuinka paljon minä olisin valmis ottamaan turvapaikanhakijoita. Minä en ”vastaanota” tänne yhtään ketään. Myöskään se pystyykö turvapaikanhakijoita majoittamaan kotiinsa ei edelleenkään määritä sitä saako heitä puolustaa. ”Eihän tästä selvitä”-kauhistelijoille sanon, että kukaan ei ole sanonutkaan, että tilanne on helppo, mutta ei tämä ensimmäinen (eikä ikävä kyllä varmasti viimeinenkään) pakolaiskriisi maailmassa ole.

On oikeasti jees, jos lahjoitat, autat ja olet ihan aidosti huolissasi. Jos lahjoitat tai autat hyvän omantunnon saadaksesi, niin ei siinäkään mitään vikaa ole. Näiden asioiden käyttäminen oman kilven kiillottamiseen on kuitenkin aika vastenmielistä.

Hyppiikö ”suvakki” riemusta, kun maailmassa on pakolaisuutta?

Keskusteluissa tulee usein esille erikoinen ajatus, jonka mukaan me ”suvakeiksi” haukutut oikein suorastaan nautimme kriisien syntymisestä, jotta saisimme tänne turvapaikanhakijoita. Silloinhan näet pääsee ”kukkahattuilemaan”. Arvoisat hölmöt, rasistit ja nettitrollit:

Luuletteko te oikeasti, että ”suvakit” hyppivät riemusta, kun maailmassa on kriisejä? Luuletteko te oikeasti, että ”suvakit” hyppivät riemusta, kun ihmisillä on hätä ja ihmisiä kuolee? Kukaan järkevä ihminen ei toivo kriisejä ja konflikteja kaikista vähiten ne ihmiset, jotka ovat joutuneet pakenemaan ja jättämään elämänsä taakseen tietämättä mitään tulevaisuudestaan.

Luuletteko te todella, että turvapaikanhakijat tyytyväisinä hierovat käsiään yhteen miettien, että mahtava juttu tämä konfliktitilanne kotimaassa ja nyt pääsee Suomeen mahdollisesti nostamaan ruhtinaallista vastaanottorahaa? Luuletteko te oikeasti, että kukaan meistä haluaa tänne terroristeja tai raiskaajia? Kauhuja pakenevat eivät taatusti halua niiden kauhujen seuraavan heitä tänne. Myöskään kukaan ”suvakki” ei taatusti halua Suomeen, eikä minnekään muuallekaan terroristeja tai raiskaajia, jos asia vain meistä olisi kiinni.

Se tuleeko jossakin päin maailmaa konflikti ei ole kiinni minusta yhtään sen kummemmin kuin Peräkylän Perastakaan. Jos ja kun konflikti tulee on sen seuraukset hoidettava parhaalla mahdollisella tavalla. Asiat eivät aina mene putkeen ja se on vain hyväksyttävä. On todella lapsellista ajatella, että Suomessa olisi nyt kaikilla ihmisillä asiat superhienosti, jos vain vetäisimme rajat kiinni. Pakolaiskriisi on tilanne, joka nyt vain on olemassa. Minä tai Pera emme voi sitä asiaa muuttaa, mutta jokainen voi vaikuttaa omaan suhtautumiseensa. Tuskin itse pakolaiskriisistä kukaan erityisesti pitää, mutta lapsellisella ”mää en haluu”-itkulla tilanne ei miksikään muutu.

Näistä jutuista tulee aina mieleen eräs tuttuni, joka aina pistää millloin kenenkin vähemmistön syyksi sen, että elämässä ei ole kaikki mennytkään ihan niin kuin hän on suunnitellut. Harvoinpa meillä kenellekään kaikki elämässä menee juuri niin kuin olemme itse suunnitelleet. Elämä ei vain mene niin ja se on vain hyväksyttävä. Se, että syyttää oman elämänsä ongelmista asiaan mitenkään liittymätöntä ihmisryhmää on asioiden kieltämistä. Sen tosiasian kieltämistä, että elämässä ei ole sitä maagista nappia, jonka avulla kaikki elämässä menee aina hyvin.

Me ”suvakit” olemme katsokaas kohdaneet ja hyväksyneet sen joskus ikävänkin tosiasian, että elämä on arvaamatonta. Oma elämä ei muutu, eikä oma olo parane sillä, että syyttää ihmisiä, jotka eivät ole sinulle mitään pahaa tehneet.

Jos asia olisi minusta riippuvainen, niin minä lopettaisin kaikki konfliktit. Jos minä saisin valita maailmassa ei olisi sotia, köyhyyttä, nälänhätää, henkirikoksia, raiskauksia, pahoinpitelyitä, syrjäytymistä, epätasa-arvoa ynnä muita vastaavia asioita. Kukaan tervejärkinen ja empatiaa kokeva ihminen ei pidä tällaisista asioista, eikä toivo niiden olemassaoloa. Ikävä kyllä kaikki asiat eivät ole riippuvaisia pelkästään meidän omista toiveistamme ja haluistamme.

Maailma ei ole aina mukava paikka ja tämä tosiasia ei muutu silmien sulkemisella. Aina jauhetaan sitäkin, kuinka me ”suvakit” olemme muka sinisilmäisiä ja elämme valheessa. Kyllä se valheessa elävä sinisilmäinen osapuoli on aivan muualla. Kukaan tuntemani ”suvakki” ei usko siihen ”maagiseen taikanappiin”, eikä usko että asiat paranevat menemällä sängyn alle piiloon.

Ilmeisesti myös leipäjonoissa ruokaa jakavat todellisuudessa toivovat ihmisille kurjuutta, jotta pääsevät ”kukkahattuilemaan”… Toisaalta jälleen kerran voinee todeta, että on turha etsiä järkevää logiikkaa sieltä, missä sitä ei ole.

Laura Huhtasaari ja ihmisoikeuskriittisyys

”Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari tiedustelee kirjallisessa kysymyksessään, olisiko Suomen aika luopua turvapaikanhakuoikeudesta, koska sitä ei ole hänen mukaansa tarkoitettu kymmeniin- tai satoihintuhansiin maahantulijoihin sovellettavaksi.”

Tästä muistui mieleeni se, kun joskus asioin Kelassa ja minulle todettiin, että vaikka ihminen olisi työkyvytön, niin tietyt sairaudet eivät oikeuta työkyvyttömyyseläkkeeseen, koska joitakin sairauksia on suhteessa ihmisillä niin paljon. Eli jos satut sairastumaan yleiseen sairauteen, ei enää välttämättä työkyvyttömyys tarkoitakaan työkyvyttömyyseläkettä. Menetät oikeutesi, koska samassa veneessä on paljon muitakin ihmisiä.

Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari haluaa noudattaa samanlaista logiikkaa turvapaikanhakijoiden suhteen. Kun asiat eivät menekään juuri sillä tavalla putkeen kuin Huhtasaari on ajatellut, niin laitetaan kaikki kärsimään. Kun ihmisiä on Huhtasaaren ajatuksen mukaan liikaa, niin voidaankin ottaa kaikilta oikeudet pois.

”Huhtasaari viittaa myös presidentti Sauli Niinistön puheeseen valtiopäivien avajaisissa.” 

Ja tuliko jollekulle oikeasti yllätyksenä, miten nämä ”maahanmuuttokriittiset” ottivat presidentin sanat? Ihmisoikeuksien karsimista voidaan lähteä nyt hyvällä omallatunnolla ehdottelemaan, koska presidentin puhe. Tarkoitti tai ei, presidentti Niinistö antoi nyt ikävä kyllä puheellaan oikeutuksen tällaisille ulostuloille, ja ”Presidenttikin on samaa mieltä”-argumenttia tullaan luultavasti näkemään jatkossakin. Nyt voidaan presidentti Niinistön taholta yrittää luututa, mutta maito on jo maassa. Vaikeat ajat hoidetaan siis ilmeisesti jatkossa ihmisoikeuksista tinkimällä. Nyt saa olla oikein ”presidentin luvalla” ihmisoikeuskriittinen. Puhe on lähtenyt elämään omaa elämäänsä ja tätä mokaa on enää vaikea korjata.

Selvennän, että en pidä presidentti Niinistöä rasistina ja ymmärrän sen, että häntäkin huolestuttaa tilanne. Pidän kuitenkin hyvin valitettavana, että presidenttimme päätti lähteä tälle linjalle. Jos oli tarkoitus rauhoittaa tilannetta, niin puhe toimi nyt aivan päinvastoin.

Palatkaamme kuitenkin takaisin kansanedustaja Huhtasaaren näkemyksiin. Huhtasaari ei siis halua ihmisiä tänne. Haluaako Huhtasaari sitten auttaa paikan päällä? Perussuomalaiset eivät tunnetusti ole suhtautuneet myönteisesti kehityapuun, eikä Huhtasaari ole poikkeus.

Vuonna 2011 Laura Huhtasaari kirjoitti blogissaan:

”Kehitysavusta tulisi leikata rahaa Suomessa olevien vanhusten hyväksi. Tämä apu menisi varmasti perille. Miljardin euron kehitysapu tuntuu minusta kohtuuttomalta, varsinkin kun Suomi samaan aikaan ottaa monta miljardia lainaa.  Kehitysapurahoitusta kannattavat eniten hyvin toimeen tulevat ja erityisen hyväosaiset ihmiset. Budjettirahoitteista kehitysapua tulisi enemmän korvata vapaaehtoisella kehitysyhteistyömaksulla. Tällä tavoin globaalia vastuuta kokevilla kansalaisilla olisi mahdollisuus tukea kehitysmaita, mutta maailmanparantaminen tapahtuisi omasta päätöksestä eikä jonkun muun kukkarosta.”

Viimeinen virke on erikoinen. Käytännössähän nimittäin se vanhusten hoitaminen niin sanotuista yhteisistä rahoista on myös ”maailman parantamista”. Yhtä laillahan siis kaikki muukin ”maailman parantaminen” tulisi rahoittaa vapaaehtoisesti, koska onhan veronmaksajilla oikeus päättää mitä ja ketä he tukevat, eikö vain Huhtasaari…

2015 Huhtasaari vastasi vaalikoneessa seuraavasti:

Huhtasaarikehitysapu

 

Huhtasaaren mielestä ongelmien voi siis vain antaa olla. Eiväthän ne ole meidän asioitamme. Elämme kuitenkin globaalissa maailmassa. Sitä asiaa emme voi muuttaa. Mielestäni tällainen sisäänpäin käpertyminen on hyvin vastuutonta myös Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden kannalta.

Jos Laura Huhtasaarella tai jollakulla muulla on esittää nykyistä turvapaikanhakumenettelyä toimivampi, oikeudenmukainen, ihmisoikeuksia kunnioittava ja kansainvälisiä sopimuksia noudattava järjestelmä, niin kuuntelen. Kansainvälisiä ihmisoikeuksia turvaavia sopimuksia ei pidä lähteä muuttamaan kevyin perustein ja tämä pitäisi ymmärtää ottaa ehdotuksia tehdessä huomioon.

Huomattavaa on myös, että pienten ihmisten ja tavallisen kansan puolueen edustaja on myös vastannut vaalikoneessa, että palkat ovat Suomessa liian korkeita. No, mutta niinhän se olikin, että ”Työväenpuolue ilman sosialismia”…