Naisviha – tuonti- vai vientitavaraa?

Raiskausepäilyjen herättämä nettiraivo on ollut taas käsin kosketeltavaa. Kaikkien turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien päitä on vaadittu jälleen kerran vadille. On kerrottu, että huhujen kiistäminen tai tietojen epävarmuuden myöntäminen on salailua. Millaisen vastaanoton sitten sai raiskauksen uhri, joka kertoi siitä, että raiskauksesta voi päästä yli?

14-vuotiaana raiskatuksi joutunut nainen kirjoitti Twitteriin pitävänsä vastuuttomana sellaisen mielikuvan luomista, että raiskauksesta ei voi selvitä. Kuten monet ovat jo huomanneet ei tarvitse kuin mainita sana raiskaus, niin mamukriittiset ovat paikalla. Mamukriittiset tulevat kertomaan, miten raiskattu on ihminen, jolla ei ikinä tule olemaan mitään elämää. Ihan kuin raiskattu ymmärtäisi vasta sitten, miltä raiskatusta tuntuu, kun hän joutuisi ”kehitysmaalaisten joukkoraiskaamaksi” (Toim. huom. Tästä tulee hyvin myös esille se vastenmielinen ajatus, että jos kotimaan ”tuote” raiskaa ei se ole läheskään yhtä paha asia kuin ”kehitysmaalaisen” tekemä rikos.) Onhan se nyt selvää, että mamukriittinen ymmärtää toki raiskauksen aiheuttamia tunnetiloja paljon paremmin kuin raiskattu nainen itse, koska mitäpä naiset ylipäänsä mistään tietävät. Jos nainen kehtaa sanoa selvinneensä raiskauksesta, niin sellainen nainen pitää toki haukkua. Sellaisen naisen tulee suorastaan hävetä. Pahimmillaan näkee keskusteluja, joissa kerrotaan ”ruman tai läskin” raiskattavan pilaavan raiskaajansa elämän.

”Naistensa” puolesta netissä barrikaadeille nousevat tietävät aina paremmin kuin naiset itse, koska nainenhan on ylipäänsä näiden öyhöttäjien ihmisten mielestä alempi olento, joka on tarkoitettu vain miesten leluksi ja työkaluksi. Kirjoituksista on huomattavissa, että näiden logiikan mukaan suomalaiset miehet omistavat suomalaiset naiset. Tämä kertoo sen miksi kyseiset ihmiset kokevat oikeutetuksi käyttää naisten oikeuksia keppihevosena, mutta silti voivat toisessa keskustelussa fantasioida raiskauksilla. Karkeasti tiivistettynä: Suomipoika saa siis kyllä raiskata omaa omaisuuttaan, kunhan kukaan ”ulkomaan elävä” ei tule sitä hänen omaisuuttaan pilaamaan. Nämä ihmiset eivät edes kykene näkemään ajattelumallissaan mitään vikaa, koska heille nainen vain yksinkertaisesti ei näyttäydy tasa-arvoisena ihmisenä heidän kanssaan. Naisviha on naisvihaa riippumatta siitä, kuka sitä harjoittaa.

Kunhan mistään mitään tietämätön akka pysyy kotona, hoitaa lapset ja kodin, on samaa mieltä ja antaa pillua (mamukriittisten rakastamaa sanaa käyttääkseni), niin nainen täyttää tehtävänsä. Nämä samat ihmiset toki sitten kauhistelevat kuinka ne ”ulkomaalaiset eläimet” kohtelevat naisia niin hirveän barbaarisesti. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen taas: Nämä meuhkaajat eivät välitä naisten oikeuksista, eivätkä raiskausten uhreista pätkän vertaa. Nainen on heille politiikassakin vain työkalu. Uhreilla voidaan kyllä ratsastaa, mutta uhrit tai heidän selviytymisensä tukeminen eivät oikeasti kiinnosta näitä ihmisiä missään määrin.

Minua ei ole koskaan raiskattu. Tunteita minulle on sen sijaan yritetty väkisin syöttää. Minulle on useamman kerran erilaisissa vaikeissa tilanteissa kerrottu, miten elämäni on tapahtuman x seurauksena pilalla ja miten minä en koskaan pysty elämään hyvää elämää, koska tapahtuma x määrittää minun ihmisyyteni. Oli asia sitten mikä tahansa kipeä asia, niin on helvetin väärin kertoa ihmiselle, että sinä olet nyt käytännössä henkisesti kuollut ali-ihminen koko loppuelämäsi, koska jouduit uhriksi tai koit muuten jotakin erittäin vaikeaa ja tuskallista.

Se, mitä terapioissa pyritään ”korjaamaan” yritetään tehokkaasti vesittää näiden ”olet ikuinen uhri, pysy roolissasi ja pidä turpasi kiinni”-tyyppien toimesta. Terapiahoidotkin näet keskittyvät siihen, että kipeätkin asiat kohdataan, vaikka se helvetisti sattuukin ja niistä päästään jatkamaan elämää ja voidaan elää ihan hyvää elämää kamalien tapahtumien jälkeenkin. Se, että uhri määritellään loppuelämäksi muiden toimesta ”pilalla menneeksi” uhriksi ei ole uhrin auttamista ja tukemista missään määrin.

Yrittäkää nyt ensinnäkin ymmärtää, että toisen ihmisen koskemattomuuteen kajoaminen sattuu uhriin yhtälailla riippumatta tekijän etnisestä taustasta. Psyykkistä käsittelyprosessia ja sen kestoa ei määritä tekijän uskonto tai nahanväri. Lukemattomat kerrat on tullut vastaan myös sitä, että mamukriittinen yhdistää sairaalla tavalla seksin ja raiskauksen. On tullut vastaan paljon kommentteja, joissa me suvakkihuorat kuulemma kerjäämme tulla raiskatuksi. On kerrottu, että olemme niin rumia, ettei ”meitä kukaan halua edes raiskata”. Emme kuulemma saa munaa (vaikka olemmekin kaikki lesbokukkahattutätejä) ja siksi haluamme tänne ”yliseksuaalisia eläimiä”. Jokainen voi itseltään kysyä kirjoitteleeko tasapainoinen ihminen tosissaan moisia ja miten tällaisten kirjoittelijat kehtaavat vielä käyttää naisia ja naisten oikeuksia keppihevosena tehdessään politiikkaa?

Ihmiselle, joka ei sen kummemmin politiikkaa ja siihen liittyvää keskustelua seuraa mamukriittisten toiminta raiskausepäilyjen yhteydessä saattaa ehkä näyttäytyä viattomana huolena turvallisuudesta. Jälleen kerran sitä siis jaksaisi toivoa, että ihmiset perehtyisivät asioihin ennen mielipiteiden muodostamista. Jos ei ole aikaa tai kiinnostusta perehtyä, niin ei ole pakko, mutta miksi ottaa hyvin voimakkaasti kantaa asiaan ja sitten myöntää keskustelun lopuksi, ettei oikeastaan tiedä asiasta mitään?

Lainaan tähän pätkän Emma Karin asiallisesta Facebook-päivityksestä: Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Joka kolmas suomalainen nainen on joutunut puolisonsa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi.”

Jos mamukriittisten omaa logiikkaa noudatetaan, niin nettireaktioiden perusteella voisi kysyä ovatko suomalaiset naisvihaajia? Onko siis syytä kysyä onko kulttuurimme naisvihamielinen? Onko siis syytä kysyä ovatko geenimme kerrassaan mätiä vai missä mättää, kun koulutettuun kansaan mahtuu näinkin paljon ihmisiä, joiden mielestä nainen ei ole ihminen? Jos haluat uskoa esimerkin voimaan, niin maahanmuuttokriittisten naisvihaajien esimerkki ei ehkä ole se, jota haluat maahantulijoille välittää?

Jokainen väkivallan teko on liikaa nahanväriin tai uskontoon katsomatta. Kirjoittaessani tätä tekstiä olen pyöritellyt päässäni lukemiani viestejä, joissa naiset kirjoittavat pelosta tuoda tätä asiaa esiin. Nämä ”naisten puolustajat” käyvät naisten kimppuun, jos he uskaltavat puhua tai kirjoittaa siitä, että naisviha, väkivallan oikeuttaminen ja naisten alistaminen eivät ole ihanassa, tutussa ja turvallisessa ”suomalaisessa kulttuurissa” vuonna 2015 lainkaan vieraita ilmiöitä. Heille ei näet sovi se totuus, että naisviha ei ole kulttuuri- tai kansallisuus- tai ihonvärisidonnaista. Huorittelu-, tappouhkaus- ja raiskausviestit ovat esimerkiksi monelle naispoliitikolle arkipäivää, mutta tällaisiin ei kenenkään pitäisi tottua.

Maahanmuuttokriittisten häikäilemätön raiskausretoriikka

Tjasuvakitmuoks

Järkevän ihmisen korvaan kuulostaa absurdilta, että aikuinen useamman lapsen äiti kykenee tosissaan yhdistämään raiskauksen ja seksin toisiinsa. Maahanmuuttokriitikko kuitenkin kykenee. Me suvakit ja naisaktivistit siis kirjoittajan mukaan haalimme Suomeen maahanmuuttajia, koska olemme niin rumia koppeloita, että emme kelpaa edes raiskaajille. En tiennytkään, että ”raiskaajille kelpaamisesta” on tullut jokin meriitti… Meidän pitäisi kuulemma tutustua seksikauppoihin sen sijaan, että ”haalimme tänne karvaranteita meidät raiskaamaan”. Maahanmuuttokriitikko siis ajattelee, että meidät saa raiskata, koska mehän olemme kyseisen kirjoittajan usein käyttämään termiä lainaten vain ”munan puutteessa”. Maahanmuuttokriittisten teorian mukaan me siis suorastaan haluamme tulla raiskatuiksi.

Ei ole kerta ensimmäinen, eikä taatusti viimeinen kun maahanmuuttokriittinen käyttää tällaista raiskausretoriikkaa. Facebookissa hekumoitiin Jyväskylän kirjastopuukotuksen oikeudenkäynnin jälkeen sillä, miten Li Andersson pitäisi sitoa puuhun ja raiskata heteroksi. Taannoin eräälle sometutulleni lähetettiin viestejä, joissa toivottiin hänen raiskaamistaan.

Näiden ihmisten ajatukset tuntuvat pyörivän pääosin seksin ja väkivallan ympärillä. Tappaminen, raiskaaminen, kiduttaminen ja ysimillinen Burana ovat ratkaisuna kaikkeen. Ajatusmaailma on hyvin keskenkasvuinen ja joka asiassa on olemassa vain musta ja valkoinen. Asioiden taustasyiden miettiminen ja kehittävien ratkaisujen esittäminen on kiellettyä ”hyysäämistä”. Samat ihmiset, jotka kauhistelevat raiskauksia mehustelevat hetken kuluttua itse seksuaalisella väkivallalla ja ovat jopa avoimesti sitä mieltä, että seksuaalinen väkivalta on oikein, kun se vain kohdistetaan ”oikeaan ihmiseen”. Mielestään tällaiset ihmiset vielä omaavat kovin korkean moraalin. He ovat olevinaan suuria ja rohkeita ”hyvien arvojen” puolesta taisteluvia sotureita. Kukin toki tulkitsee tavallaan, mutta kaksinaismoralistinen ajattelu on kyllä aivan eri asia kuin korkea moraali.

Meillä länsimaissa yleinen suuntaus on, että raiskauksen ja seksin yhdistäminen on tuomittavaa ja moista retoriikkaa yleensä paheksutaan voimakkaasti. Maahanmuuttokriittinen sen sijaan hyväksyy surutta tällaisenkin ajattelumallin, jos se vain palvelee hänen pyhää tavoitettaan lisätä vihaa ”vääränlaisia” ihmisiä kohtaan. Toki ajattelumalli hyväksytään nimenomaan valikoivasti eli vain tietyt ihmiset saa raiskata. Ne ihmiset, joista ei itse pidetä. Jos noudatetaan näiden maahanmuuttokriittisten omaa ”logiikkaa”, niin voisi kysyä, että haluaako maahanmuuttokriittinen siis tulla raiskatuksi vain valkoisen ”isänmaallisen” kantasuomalaisen toimesta? Heidän oma logiikkaansa toki lakkaa heidän mielestään pätemästä, kun se kohdistuukin heihin itseensä. Maahanmuuttokriittiset ovat kovia ratsastamaan sillä, miten toiset ovat jo kulttuurinsa perusteella barbaareja. Yksilöitä ei haluta nähdä. He ovat itse ”länsimaisen valistuksen” parissa kasvaneita, miten ihmeessä heistä on tullut tällaisia barbaareita, jos kerran kulttuuri määrittää kaikki yksilöt aina kehdosta hautaan saakka?

Kirjoitat, että sinulle on haastavaa tuntea aitoa sympatiaa näiden rikosten uhreja kohtaan. Tunnet houkutusta ajatella, että naiset saavat sitä, mitä pyytävät, mutta kiellät nämä ajatukset ja toivot, että ainoastaan vihervasemmistolaiset maailmanparantajat raiskattaisiin. Itsehän suhtaudumme liian suvaitsevaisesti barbaariraiskaajiin ja sallimme heidän rynnistää neitseellisen suomineidon kimppuun. Jollain tavalla argumenttisi näyttäisi päätyvän siihen, että et edes syytä raiskauksista maahanmuuttajamiehiä, vaan niitä suvaitsevaiston naisia, jotka maahanmuuton sallivat.Mutta ethän sinä voi olla sitä mieltä, että raiskaus olisi naisen syytä? Silloinhan koko barbaariraiskaajaretoriikaltasi putoaisi pohja, vai mitä?”

Heitin kerran eräällä maahanmuuttokriittiselle ilmoille ajatuksen, että on olemassa riski, että hänen lapsestaan tuleekin suvakki. Hän vastasi tyynesti, että abortti on parempi vaihtoehto kuin suvakkilapsi.

Nyt olisi korkea aika nähdä, että näitä ihmisiä eivät kiinnosta esimerkiksi naisten oikeudet pätkääkään. Naisten oikeudet ovat keppihevonen. Heidän mielestään nainen, joka julkisesti kertoo heidän näkemyksestään poikkeavia mielipiteitä on kohde, jonka saa oikeutetusti raiskata. Ei saa ajatella, eikä kyseenalaistaa. Usein näkee keskustelua, joissa maahanmuuttokriittiset miehet kirjottelevat ”meidän naisistamme”. Tietääkseni me naiset emme ole kenenkään omaisuutta. Olen tätä kysynyt monia kertoja saamatta vastausta, mutta miten tällainen ajattelu eroaa esimerkiksi ääri-islamistin ajattelusta naisen asemasta? Kaavun ”väriä” voidaan vaihtaa, mutta se ei muuta sisältöä. Sivistys- ja tiedeviha kuuluu myös hyvin olennaisena osana maahanmuuttokriittiseen ajatteluun, joten heidän housuissaan olisin kyllä kuittailematta muiden tieteen tuntemuksesta.

Haluaisiko maahanmuuttokriittinen joutua selittämään omalle lapselleen, että sinua nyt vain kiusataan koulussa ja sinun on nyt vain hyväksyttävä se, koska valkoinen mies tappoi perheensä? Tuleeko minun valkoisena suomalaisena naisena olla vastuussa vaikkapa suomalaistaustaisen Aileen Wuornoksen tekemisistä murhista? Olemmeko me kaikki suomalaiset valkoiset naiset sarjamurhaajia, koska Wuornos? Maahanmuuttokriittisten ”logiikan” mukaan toki vain ”vääränlaisia” saa leimata…