Laura Huhtasaari ja ihmisoikeuskriittisyys

”Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari tiedustelee kirjallisessa kysymyksessään, olisiko Suomen aika luopua turvapaikanhakuoikeudesta, koska sitä ei ole hänen mukaansa tarkoitettu kymmeniin- tai satoihintuhansiin maahantulijoihin sovellettavaksi.”

Tästä muistui mieleeni se, kun joskus asioin Kelassa ja minulle todettiin, että vaikka ihminen olisi työkyvytön, niin tietyt sairaudet eivät oikeuta työkyvyttömyyseläkkeeseen, koska joitakin sairauksia on suhteessa ihmisillä niin paljon. Eli jos satut sairastumaan yleiseen sairauteen, ei enää välttämättä työkyvyttömyys tarkoitakaan työkyvyttömyyseläkettä. Menetät oikeutesi, koska samassa veneessä on paljon muitakin ihmisiä.

Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari haluaa noudattaa samanlaista logiikkaa turvapaikanhakijoiden suhteen. Kun asiat eivät menekään juuri sillä tavalla putkeen kuin Huhtasaari on ajatellut, niin laitetaan kaikki kärsimään. Kun ihmisiä on Huhtasaaren ajatuksen mukaan liikaa, niin voidaankin ottaa kaikilta oikeudet pois.

”Huhtasaari viittaa myös presidentti Sauli Niinistön puheeseen valtiopäivien avajaisissa.” 

Ja tuliko jollekulle oikeasti yllätyksenä, miten nämä ”maahanmuuttokriittiset” ottivat presidentin sanat? Ihmisoikeuksien karsimista voidaan lähteä nyt hyvällä omallatunnolla ehdottelemaan, koska presidentin puhe. Tarkoitti tai ei, presidentti Niinistö antoi nyt ikävä kyllä puheellaan oikeutuksen tällaisille ulostuloille, ja ”Presidenttikin on samaa mieltä”-argumenttia tullaan luultavasti näkemään jatkossakin. Nyt voidaan presidentti Niinistön taholta yrittää luututa, mutta maito on jo maassa. Vaikeat ajat hoidetaan siis ilmeisesti jatkossa ihmisoikeuksista tinkimällä. Nyt saa olla oikein ”presidentin luvalla” ihmisoikeuskriittinen. Puhe on lähtenyt elämään omaa elämäänsä ja tätä mokaa on enää vaikea korjata.

Selvennän, että en pidä presidentti Niinistöä rasistina ja ymmärrän sen, että häntäkin huolestuttaa tilanne. Pidän kuitenkin hyvin valitettavana, että presidenttimme päätti lähteä tälle linjalle. Jos oli tarkoitus rauhoittaa tilannetta, niin puhe toimi nyt aivan päinvastoin.

Palatkaamme kuitenkin takaisin kansanedustaja Huhtasaaren näkemyksiin. Huhtasaari ei siis halua ihmisiä tänne. Haluaako Huhtasaari sitten auttaa paikan päällä? Perussuomalaiset eivät tunnetusti ole suhtautuneet myönteisesti kehityapuun, eikä Huhtasaari ole poikkeus.

Vuonna 2011 Laura Huhtasaari kirjoitti blogissaan:

”Kehitysavusta tulisi leikata rahaa Suomessa olevien vanhusten hyväksi. Tämä apu menisi varmasti perille. Miljardin euron kehitysapu tuntuu minusta kohtuuttomalta, varsinkin kun Suomi samaan aikaan ottaa monta miljardia lainaa.  Kehitysapurahoitusta kannattavat eniten hyvin toimeen tulevat ja erityisen hyväosaiset ihmiset. Budjettirahoitteista kehitysapua tulisi enemmän korvata vapaaehtoisella kehitysyhteistyömaksulla. Tällä tavoin globaalia vastuuta kokevilla kansalaisilla olisi mahdollisuus tukea kehitysmaita, mutta maailmanparantaminen tapahtuisi omasta päätöksestä eikä jonkun muun kukkarosta.”

Viimeinen virke on erikoinen. Käytännössähän nimittäin se vanhusten hoitaminen niin sanotuista yhteisistä rahoista on myös ”maailman parantamista”. Yhtä laillahan siis kaikki muukin ”maailman parantaminen” tulisi rahoittaa vapaaehtoisesti, koska onhan veronmaksajilla oikeus päättää mitä ja ketä he tukevat, eikö vain Huhtasaari…

2015 Huhtasaari vastasi vaalikoneessa seuraavasti:

Huhtasaarikehitysapu

 

Huhtasaaren mielestä ongelmien voi siis vain antaa olla. Eiväthän ne ole meidän asioitamme. Elämme kuitenkin globaalissa maailmassa. Sitä asiaa emme voi muuttaa. Mielestäni tällainen sisäänpäin käpertyminen on hyvin vastuutonta myös Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden kannalta.

Jos Laura Huhtasaarella tai jollakulla muulla on esittää nykyistä turvapaikanhakumenettelyä toimivampi, oikeudenmukainen, ihmisoikeuksia kunnioittava ja kansainvälisiä sopimuksia noudattava järjestelmä, niin kuuntelen. Kansainvälisiä ihmisoikeuksia turvaavia sopimuksia ei pidä lähteä muuttamaan kevyin perustein ja tämä pitäisi ymmärtää ottaa ehdotuksia tehdessä huomioon.

Huomattavaa on myös, että pienten ihmisten ja tavallisen kansan puolueen edustaja on myös vastannut vaalikoneessa, että palkat ovat Suomessa liian korkeita. No, mutta niinhän se olikin, että ”Työväenpuolue ilman sosialismia”…

 

Tasavallan presidentin siunausta

Uuden vuoden aattona juttelin toisen puoliskoni kanssa, että voisin lyödä vetoa siitä mitä presidenttimme Sauli Niinistön uuden vuoden puheessa tullaan ainakin käsittelemään. Veikkasin, että yhteisöllisyys ja yksilön vastuu lähimmäisistään ja vähemmänkin lähimmäisistään tulee puheessa korostumaan muodossa tai toisessa kuten viime vuonnakin. Nyt voisin kai narsistisesti todeta, että joskus on ikävää olla oikessa.

”Hyvät kuulijat,

Me emme pikkutuulessa taivu, emmekä kovassakaan viimassa taitu. Suomella on tässä muuttuvassakin maailmassa selvät vahvuutensa. Perustuksemme on vankka – hyvin koulutettu kansa, joka luottaa demokratiaan, oikeusvaltioon ja tasa-arvoon. Yhteiskuntamme ei ole särötön, mutta se on yhä kestävää tekoa.

Käsillämme on nyt havahtumisen hetki. Meidän on katsottava rohkeasti eteenpäin. On tehtävä päätöksiä. On luotava uutta, mutta on myös purettava vanhaa, pysyväksikin luultua. Luotamme vielä toisiimme ja itseemme. Tämän luottamuksen varassa voimme tavoitella uutta.

Suomi on aina pärjännyt paineessa. Voimat on koottu ja suunnattu eteenpäin. Suomi tarvitsee jokaista, täällä syntynyttä ja tänne muuttanutta. Jokaisella on annettavaa.

Kansalaiset,

Joitakin päiviä sitten seurasin Helsinki-Mission toimintaa televisiosta. Mieleeni jäi yli kaiken yksi lausahdus: kyllä meillä kaikilla on se hetki aikaa, naapurina, tuttavana tai muutoin vain, että kysäistään, mitä Sinulle kuuluu, voinko jossain auttaa?

Ystävällisyys, lähimmäisyys ja toveruus – ollaan niissä entistäkin rohkeampia! Meistä yhdessä muodostuu uusi suunta, johon Suomi kulkee.

Toivotan teille kaikille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta!”

Äkkiseltään tämä kuulostaa erittäin mukavalta ja sehän tässä on tarkoituskin. ”Tarvitsemme enemmän Hursteja”-tyylisestä viestistä ei äkkinäinen löydä mitään ”pahaa”. Ihmisille, jotka seuraavat politiikkaa tasan presidentin uuden vuoden puheen verran vuodessa tämä varmasti uppoaa kuin moottoroitu veitsi joulukalkkunaan. Kovin kaksisesti tosin ei tarvitse edes olla lehtiä lukenut, kun huomaa mitä tämän viestin taustalla asuu. ”Huolehtikaa tosistanne, sillä yhteiskunnan pitää säästää ja hyvinvointivaltio tulee alas ajaman.”

Vanhaa saattaa olla joskus hyväkin purkaa, mutta hyviksi todettuja asioita ei kannattaisi omasta mielestäni purkaa. Niitä voi kehittää, mutta niitä ei kannataisi purkaa. Miten nykyisessä ilmapiirissä edes jokseenkin valveutunut kansalainen voi luottaa siihen, että yhteiskunta ei jätä häntä silloin kun hän tarvitsee apua? ”Jokainen on oman onnensa (ja siinä sivussa kaikkien muidenkin onnen) seppä”-hengen kasvaessa on vaikea pysyä luottavaisena ja positiivisena, vaikka kuinka olisikin ihminen, joka yrittää kantaa oman vastuunsa itsestään ja myös muista parhaansa mukaan. Minusta tuntuu, että omalla tavallaan ihmiset muuttuvat tässä nykyisessä ilmapiirissä jatkuvasti itsekkäämmiksi, koska heidän on selviytyäkseen pakko tehdä näin.

On surullista, että jatkuvasti korostetaan yhteisöllisyyden kaavussa sitä miten hyvinvointivaltiota tulisi purkaa. Asioiden laittaminen kauniimpaan kuoreen ei muuta itse sisältöä miksikään. Hengennostatuspuheet voivat olla toki hyödyllisiäkin ja on totta, että yleinen ilmapiiri on erittäin tärkeä asia, mutta pelkät hengennostatuspuheet eivät tuo hoitoa sairaille ja vanhuksille, eivätkä tuo ruokaa työttömän pöytään. Hengennostatuspuheiden tarkoitus ei saisi olla kansalaisten siedättäminen nykyisten palvelujen alasajamiseen. On varmasti jokaiselle selvää, että hyvinvointi ei säily itsestään ilman työtä ja uusia ajatuksia. Presidentti varmasti syö palkkiollaan ihan mukavasti, mutta kansalainen ei valitettavasti syö Jumalan siunauksella, vaikka sen toivottaminen kaunista onkin. Ei voi välttyä ajatukselta, että yltäkylläisyydestä on helppo ohjeistaa muita.

On totta, että esimerkiksi kansanedustajien palkkioiden korotukset ovat naurettavan pieni summa, mutta näitä solidaarisuutta korostavina aikoina on melko surullinen viesti, että lastensairaalan rakentaminen jää yksityisten ihmisten ja yritysten almujen varaan, mutta silti jo hyvintoimeentulevien elintasoa on varaa kasvattaa, koska ”palkkioiden kehitys on jäänyt jälkeen yleisestä palkkakehityksestä”. Jos puhutaan tästä hengennostatuksesta niin myös käytännön keinoilla voitaisiin hieman nykyistä laajemmin näyttää esimerkkiä muuallakin kuin puheiden pitämisessä. Niinistö on itse palkkioistaan lahjoituksia tehnyt, ja nyt olisikin taas Niinistölle hyvä sauma korostaa anteliaan miehen mainettaan ja tehdä lahjoitus lastensairaalalle. En voi välttyä ajatukselta, että tuntuu absurdilta näin itse työkyvyttömänä työttämänä, että minun pitäisi 518 euron kuukausituloillani alkaa miettiä mistä minä voisin luopua. Totta kai ihminen elää vaikka ilman sähköä hätätilanteessa, mutta harva meistä siihen enää vapaaehtoisesti suostuu.

En kuitenkaan pelkästään mollaa presidentin puhetta siitä oli toki hyvääkin. Esimerkiksi seuraavasta pätkästä olen täysin samoilla linjoilla.

”Elämme samalla rajun teknologisen vallankumouksen aikoja. Monet tutut tehtävät loppuvat, ammatit katoavat. Suomessa tämä näkyy teollisuuden murroksena – yt-neuvotteluina, irtisanomisina. Mutta on huomattava, että samalla syntyy kokonaan uusia ammatteja ja uusia mahdollisuuksia. Kyllä meistä niihinkin on!”

Presidenttimme koko uuden vuoden puheen voi lukea täältä.