Viha ei synny tyhjästä

Maanantaina 26.5.2014 alkoi suhteellisen poikkeuksellinen oikeudenkäynti. Naista ja miestä syytetään joukkosurman suunnittelusta. Suunnitelmat olivat edenneet sen verran pitkälle, että kaksikko oli alkanut kerätä asevarastoa iskun toteuttamista varten. Huomiota herätti kovasti naisen oikeudenkäynnissä tekemä ele, jonka moni tulkitsi natsitervehdykseksi. Lainaan tässä Paljastettu3-sivun statusta Facebookista:

”Poliisi oli tutkinut koneen, sähköpostiviestit ja saanut selville että nainen käytti nimimerkkiä nbk2012, käynyt yliopiston sivuilla, lukenut Finlexistä rikosnimikkeitä yms. Syytetty nainen yliopistoiskussa oli vielä kiinniottopäivänään kirjoitellut Suomi24-foorumille nimimerkillä AlienIndie. Tätä ei sitten saatu muka selville? Suomi24-foorumilla nikille AlienIndie löytyy 4558 osumaa joissa nainen kertoilee natsisympatioistaan ja koulusurmafantasioistaan. Näistä oli aiemmin vinkattu poliisille. Kiinniottipäivänä AlienIndien kirjoittelu loppui. 

Ja näin kertoo meille Ilta-Sanomat 27.5.2014: ”Esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä ei kuitenkaan ole tullut esiin viitteitä Helsingin yliopistoiskun suunnittelusta syytettyjen mahdollisista natsikytkennöistä tai –sympatioista. 

Myös 24-vuotiaan naisen oikeusavustaja Oona-Karita Vainio kertoo, ettei ole toimeksiannon aikana kohdannut mitään viitteitä natsityyppisistä ajatuksista.”

Notta pistää miettimään.

Tässä lisää aiheesta https://www.facebook.com/photo.php?fbid=717684094939804&set=a.609119982462883.1073741828.609115989129949&type=1

Uskon kyllä, että tekijät ovat olleet vakavasti masentuneita ja omalla tavallaan syrjäytyneitä. Tämä ei silti sulje mitenkään pois sitä, etteikö kaksikolla voisi olla äärioikeistokytköksiä. Jos kytkös on totta, ja henkilö on sama, on erikoista, että poliisi ei ole tätä yhteyttä löytänyt… Jätän nyt kuitenkin tästä kirjoittamisen muille. Yritän nyt tarjota näkökulman siihen, miksi tällaisten tekojen ja suunnitelmien syitä on tärkeää miettiä.

Masentuneilla, syrjäytyneillä ja kiusatuilla on valitettavasti suurempi alttius on joutua ääriliikkeiden ja jopa väkivallan pariin. Ikävä sanoa, mutta kokemukset siitä, miten kukaan ei voi auttaa, kukaan ei ymmärrä, eikä elämä tästä parane kuulostavat hyvin tyypillisiltä esimerkiksi itselleni. Huonojen kokemusten myötä myös tietynlaiset ihmisviha-ajatukset usein syntyvät. Tämä ei toki oikeuta niitä mitenkään.

Netissä on näkynyt paljon myös niitä näkemyksiä, joiden mukaan on turha miettiä, miksi he ovat alkaneet tällaista suunnitella? On kuulemma turha selittää teon suunnitelua? Itse ole tästä täysin eri mieltä. Miksi sitten näen tärkeäksi miettiä sitä, mikä henkilöt olisi mahdollisesti saanut tällaisen liikkeen pariin ja väkivaltaiseen ajatusmaailmaan? Yksi sana: ennaltaehkäisy. Mikäli emme tiedä, emmekä ole kiinnostuneita siitä, miksi ihmiset toimivat miten he toimivat meidän on todella vaikea ennaltaehkäistä väkivallan tekoja. En koe minkään sortin sympatioita syytettyjä kohtaan. Heidän suunnitelmansa on yksinkertaisesti helvetin karmiva ja väärin kaikella tapaa. Silti on tärkeää tunnustaa se tosiasia, että viha ei synny tyhjästä. Meillä on tuolla mittava joukko mielenterveysongelmaisia ja syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia. Itsekin tähän ryhmään kuuluvana sanon, että nyt olisi korkea aika miettiä, mitä tehdä asialle muutenkin kuin paperilla ja hienoilla sanoilla. Olen itsekin ajoittain kokenut, että minut yritetään jopa hoitotiimini taholta ajaa itsemurhaan. Olen kokenut, että minulle ei anneta mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämääni ja valintoihini. Koen osittain olevani juuri tällainen ”syrjäytetty”.

Kun ihminen on esimerkiksi ollut vuosia yksinäinen ja viettänyt aikaansa pääasiassa kotona, ihmiselle tulee kasvava tarve kuulua johonkin. Vaikka sen yhteenkuuluvuuden tunteen tarjoaisi taho, joka on ihmiselle vahingollinen siihen saatetaan tarttua, koska ihminen on epätoivoinen. Hyväksytyksi tulemisen tarve on niin kova, että mennään jopa mukaan liikkeisiin, jotka eivät tosiasiassa ehkä hyväksykään ihmistä muuta kuin ”työkaluksi”. Ihminen janoaa kuitenkin tässä vaiheessa niin voimakkaasti hetkellistä hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, että hän on sokea. Tällaisista ihmisistä esimerkiksi ääriliikkeiden ja uskonlahkojen johtajat osaavat kyllä ottaa ”ilon irti”. Heidät saatetaan houkutella tekemään niin sanottuja likaisia töitä. Ihminen luulee toimivansa omien etujensa mukaan, vaikka hän tosiasiassa toimiikin niitä vastaan.

Lähestymistapaani toki vaikuttaa myös se, että haaveilin joskus kriminaalipsykologin ammatista, olen kiinnostunut kriminaalipolitiikasta ja olen lukenut paljon aiheesta. Ei siksi, että hyysäisin rikollisia tai hyväksyisin rikosten tekemisen. Vaan nimenomaan siksi, että näen ihmismielen toiminnan selvittämisen avaimena siihen, miten tekoja vähennetään ja miten rikollisia kuntoutetaan. Toki tähän vaikuttaa myös tämä, että olen itse monesti käynyt siellä ”mielen pimeällä puolella”. Tietyissä olosuhteissa minäkin olisin voinut olla ääriliikkeisiin päätyvä rikollinen. Luojan kiitos näin ei ole käynyt.

Itseäni kiinnosti myös se aspekti, että miksi esimerkiksi kiusattu ihminen ei tapakaan kiusaajiaan vaan sattumanvaraisia ihmisiä? Sitten tajusin, että ajatuksena saattaa hyvinkin olla se, että kiusaajat jäävät syyllistämään itseään teosta. Tärkeimpänä ei enää olekaan se, että viattomia ihmisiä kuolee vaan se, että kiusaajat kärsivät. Virheellisten tulkintojen vähentämiseksi selvennän tässä yhteydessä, että minusta myöskään kiusaajien tappaminen ei tietenkään ole oikeutettua. Tarkoituksena on nimenomaan havainnollistaa tekijän mahdollista ajatuskulkua tilanteessa. Myöskin se kansankielellä sanottuna sekaisin oleva ihminen yleensä oikeuttaa ne tekonsa päässään jotenkin. Niin karua ja hirvää kuin se onkin perhesurmaaja saattaa omassa päässään ajatella tekevänsä perheelleen palveluksen. Järjissään olevien ihmisten mielissä hirmutekona nähtävä teko saattaakin ihmisen itsensä mielestä olla ”rakkauden teko”. Ihmisen on oikeutettava toimintansa voidakseen toteuttaa sen. Terveen ihmisen mielessä tällaiset ajatukset ovat sananmukaisesti sairaita, mutta näille tekijöille ne saattavat valitettavasti olla täysin valideja ajatuksia.

Ihminen ei kuitenkaan yleensä huvikseen päätä käyttää elämäänsä tappamisen suunnitteluun ja mahdollisesti tappamiseen. Kuten vankilapsykiatri lehdessä jo totesi kostofantasiat esimerkiksi kiusatuille ovat suhteellisen normaaleja. Toinen asia on lähteä toteuttamaan niitä. Ihan yhtälailla masentunut tai syrjäytynyt ei tuosta vain lähde lahtaamaan porukkaa, eikä suurin osa itsemurhaa suunnittelevista toteuta tekoaan. Riski kuitenkin kasvaa, ja sen vuoksi olisi tärkeää puuttua ongelmiin ajoissa, eikä antaa niiden kasvaa ja kehittyä. Yksi ongelma on toki se, että jos ihminen ei osaa/jaksa/ymmärrä hakea apua. Itse kuitenkin näkisin, että ongelmana on myös juurikin se, että jopa siellä hoidon piirissä olevat menettävät uskon avun saamiseen koska kokevat, että heitä ei yksinkertaisesti kuunnella. Hoito on kaavamaista ja byrokraattista. Meistä jokainen voi kansan kielellä sanottuna kilahtaa, eikä kaikkea voi tietenkään ennakoida. Pitäydyn myös väitteessäni, että tietyissä olosuhteissa ja tilanteissa jokainen ihminen kykenee tappamaan. Tämä ei tarkoita, että olisimme pahoja tai, että tappaminen olisi jotenkin luonnollinen tai hyväksyttävä asia.

Keskustelussa on otettu esille myös Breivik, ja se miten Breivik todettiin täysin järjissään olevaksi. Ikävä sanoa, mutta itse pitkän linjan mielenterveyspotilaana en usko luotettaviin mielentilatutkimuksiin. Esimerkiksi psykopaatti tai sosiopaatti voi mennen tullen huijata näissä tutkimuksissa. Breivik sai sen mitä hän halusikin. Hän pääsee vapaaksi aikanaan, ja häntä ei pidetäkään vain ”kilahtaneena”. Omasta mielestäni myös ajatus, että mieleltään vakavastikin sairas ei voi kyetäkään suunnitelmalliseen toimintaan tai jopa esittämään tietyissä tilanteissa järjissään olevaa on outo. Jokaisen yksilön tila on kuitenkin erilainen. Mielestäni kukaan ihminen, joka lähtee lahtaamaan toisia ei ole psyykeltään ”normaali”. Niin vastenmielinen kuin esimerkiksi äärioikeisto-ideologia minusta onkin on kuitenkin tärkeää tunnustaa asioiden syitä. Voimme laittaa joukkomurhan suunnittelijoita ja tappajia vankilaan (itse tosin laittaisin kaikki tällaiset hoitoon), mutta tärkeää olisi myös ennaltaehkäistä sitä, että ihminen ei päädy näin toivottomaan ja vihan sokaisemaan tilaan.

Jos seuraa noiden ääriliikkeissä mukana olevien ihmisten kirjoituksia voi helposti nähdä, ettei heillä ole kaikki päässä kunnossa. Mielestäni esimerkiksi nämä yliopistoiskun suunnittelijat kuuluvat todellakin hoitoon sekä itsensä, että yhteiskunnan takia. Näistä ihmisistä on myös mahdollisuus oppia asioita. Luojan kiitos he eivät ehtineet toteuttaa suunnitelmaansa. Keskustelussa tärkeää olisi muistaa, että ihmisen sairaustila tai järkkynyt mieli ei tee hänen teostaan tai suunnitelmastaan mitenkään hyväksyttävää tai oikeutettua, eikä se ole lieventävä asianhaara. Tämä ei myöskään tarkoita, että teolla ei olisi seurauksia. Se vaikuttaa vain siihen pistetäänkö vankilaan vai hoitoon.

Joku saattaisi kysyä, että miltä se sitten tuntuu kun näkee osan itsestään sellaisen ihmisen kirjoituksissa, joka on suunnitellut tappavansa 50 ihmistä? Näen tämän tabun murtamisen paikkana. Rohkaisuna siihen, että puhuisimme tunteistamme ja kuuntelisimme toistemme tunteita ennen kuin ne kehittyvät tällaisiksi suunnitelmiksi tai teoiksi. Itse koen kahlanneeni sen verran, että omat kellukkeeni ovat aika vahvat. En voi kuitenkaan olla miettimättä niitä, joilla näitä kellukkeita ei ole. En ole koskaan miettinyt toisen ihmisen vahingoittamista tosissani. Arvostan ihmishengen niin korkealle, että omat kostafantasiani ovat liittyneet lähinnä ilkivaltaan, ja näitäkään en ole koskaan vienyt ajastustasoa pidemmälle, enkä tällaista hyväksy missään määrin. Ajatustasolta on vielä pitkä matka itse tekoon, mutta pienestä pallosta kasvaa iso ajan kanssa, jos sen annetaan vieriä.

Haluan murtaa sen tabun, että ajoittaiset rankatkaan ajatukset eivät ole esimerkiksi syy viedä ihmistä pakkohoitoon. Haluan murtaa sen tabun, etteikö järkevä ja looginen ihminenkin voisi ajatella ”typeriäkin” ajatuksia masennustilassaan. Nämä ajatukset eivät ole syy tuomita, eikä niiden ilmaisemista tulisi pelätä. Näiden ajatusten tulisi kuitenkin herättää siihen mitä tehdä, että pallo ei jatka kasvamistaan. Mitä voisimme tehdä, jotta nämä ajatukset eivät muutu teoiksi? Yhteiskunnan apuverkko ei ole niin vahva kuin moni ehkä kuvittelee sen olevan. Mietimällä ääriliikkeiden ja väkivallantekojen syntymekanismia, voimme ehkäistä niiden syntymistä, leviämistä ja toteutumista. Mielestäni tämä on sekä yksilöiden, että yhteiskunnan kannalta tehokkaampi tapa lähestyä asiaa, vaikka se monia varmasti ahdistaakin. Vielä kerran muistutan siitä hyväksymisen ja ymmärtämisen erosta. Minua ei saa hyväksymään eikä oikeuttamaan minkään sortin väkivaltaa. Minusta väkivalta on aina vastenmielistä ja tuomittavaa. Tämä ei tarkoita sitä, etten voisi pohtia asioiden syitä. En missään määrin myöskään hyväksy tai sympatiseeraa mitään ääriliikkeitä.

S-S-S-Slummiin!

Eräiden perussuomalaisten Ghettos are burning-strategia on ainakin perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalénin mielessä muovautunut uudenlaiseksi Ghettos are good-strategiaksi. Herra Packalénin mielestä näet ihmisiä pitäisi alkaa pisteyttää, ja se mille asuinalueelle sinut sijoitettaisiin riippuu siitä paljonko olet saanut pisteitä. Pisteitä voisi kerätä Packalénin mukaan muun muassa siitä, että maksaa itse vuokransa. Jos sen sijaan jätät vuokrasi maksamatta, häiriköit naapureitasi tai olet muuten vain epäkelpo ja vittumainen ihminen, niin pisteet vähenevät ropisten. Mielestäni on suunnattoman vastenmielistä ehdottaa ihmisten yleistä lajittelua vedoten ”Someone think of the children”-ajatteluun.

Yllättäen peruslinjalla on jälleen jatkettu ja todettu, että selityksiä pitää lätkäistä pöytään, koska kansahan on jälleen kerran, yllätys yllätys, ymmärtänyt väärin. Herra Packalén ei tietenkään tarkoittanut sitä, että ongelmaiset eristettäisiin yhteiskunnasta ja lakaistaisiin pois hyvien ja menestyvien ihmisten näköpiiristä vaan herra Packalén ajatteli lapsia! Siis tietenkin! Miksi me tyhmät somettajat emme tätä heti tajunneet. Ongelmaperheiden lasten vuoksi ongelmaperheet pitää keskittää omille asuinalueelleen. Samalla herra Packalénilla on tarkoituksena järjestää ongelmaperheille ihan omat palvelut näille asuinalueille.

”Packalénin mukaan hänen mallissaan olisi yksi yhtenäinen, muista erillään oleva alue ongelmaperheille, kaikkine heidän tarvitsemine palveluineen. Ympärillä ei olisi mitään muuta asujaimistoa, mihin häiriöt kohdistuisivat. Vesalan Packalén sanoi ottaneensa esimerkiksi siksi, että siellä rakennusmassa olisi riittävä ja eikä se ole keskellä ihmisvirtaa.”

Tokihan nyt siviiliammatiltaan poliisimies tietää, että se on ikävää kun alkoholisti- ja narkkariperheiden lapsilla (joita nyt käytännössä kaikki syrjäytyneet ja ongelmaiset ovat) ei ole ketään aikuista turvana arjessa. Tämä on ongelma, siinä Packalén on oikeassa. Kuitenkaan jos lapsi ei saa kotona ruokaa tai hänen edessään tiedetään kaupittelevan huumeita, niin ei lasta voi lähettää takaisin kotiin. Suoraan sanottuna se ei auta paskaakaan, että jeesustellaan ”Ota tästä nyt ruokaa ja nuku täällä, ja aamulla sitten takaisin kotiin”. En myöskään lainkaan vähättele herra Packalénin kokemusta ongelmaperheiden lasten yksinäisyydestä ja turvattomuudesta, enkä todellakaan kiistä asian ongelmallisuutta, mutta käsi sydämellä Packalén uskotko tosissasi, että ratkaisumallisi (tai keskustelunavauksesi tai miksi nyt ikinä tätä kutsutkaan) auttaisi näitä lapsia tai ongelmaperheitä? Uskotko Packalén tosissasi, että ympäristö jossa lapsi näkee kaikkien perheiden olevan ”ongelmaperheitä” auttaa ja kannustaa lasta hakemaan apua näiltä alueella haahuilevilta turvallisilta palkatuilta äiti- ja isähahmoilta? Uskotko tosissasi, että tällainen malli auttaa lasta rakentamaan erilaisen tulevaisuuden?

”- Töölön yksikön kanssa en tavoita sitä ajatusta, että miksi ympäristöään häiriköivillä ihmisillä pitäisi olla suuremmat oikeudet kuin muilla siellä asuvilla. Ruusulankadun yhteydessä minua on syytetty not in my backyard (pois minun takapihaltani) -ajattelusta, mutta mielestäni sen pitäisi olla not in anyone’s backyard -ajattelua. Eli ei kenenkään takapihalle, kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen ympäristöön.”

Vaikka käännän ja väännän tätä Packalénin ajatusta päässäni miten, niin joko Packalénin selitykset olivat huonoa paikkausta sille, että Packalén tahtoo syrjäytyneet ja ongelmaiset pois sotkemasta kunnon ihmisten arkea tai sitten Packalén on paljon nähneeksi poliisiksi melko naivistinen. Väistämättä mieleen tulee se, että onko Packalénin tarkoitus siloittaa kunnon ihmisten elämä illuusioksi, joissa ongelmaiset ihmiset todellakin on lakaistu pois silmistä? Omien palvelujen järjestäminen kuulostaa äkkiseltään erittäin sympaattiselta ajatukselta, mutta tällaista tietyllä tavalla syrjäytynyttä ajatus siitä, että meille järjestettäisiin omat palvelut poissa ”ihmisten ilmoilta” yksinkertaisesti karmii. Väistämättä mieleeni nousee kauhukuva, jossa kaltaiseni talousongelmissa painivat moniongelmaiset raahataan väkisin asumaan ”sinne omalle tuetun asumisen alueelle”. Paremmat ihmiset käyttäisivät sitten niitä omia palveluitaan, ja minunkaltaiseni yhteiskunnan syöpäläiset pysyisivät kiltisti siellä omassa ”tuetun asumisen alueellaan”. Se, että 2000-luvulla joku haluaa vakavissaan puhua oikeustoimikelpoisten ihmisten sijoittamisesta ja mielivaltaisesta siirtelystä paikasta toiseen pisteytysten mukaan tuntuu oikeasti todella pelottavalta. Jos tyrit niin edessä on pakkosiirto tällä ”paremmalle erityistuettujen palveluiden alueelle”. Minä en ainakaan haluaisi muuttaa pois kodistani siksi, että minut on pisteytetty toiselle alueelle ”sopivammaksi”, enkä kokisi tällaista mitenkään auttavana ratkaisuna.

Lopulta visio etenee päässäni siihen, jossa ongelmainen yksilö ei enää poistu asunnostaan, koska hänelle tuodaan palvelut kotiin halusit tai et. Ongelmaisesta yksilöstä tehdään ”tuetun asumisensa” vanki sen sijaan, että häntä kannustettaisiin lähtemään kylille, elämään ja tekemään asioita. Ehkä osaksi laitoskammostani johtuen en voi välttää ajatusta, jossa kohtalostaan kauhistuneet ”ongelmaperheen vanhemmat” lääkitään hiljaisiksi ja kilteiksi. Lopulta he istuvat asunnossaan hiljaa itseään keinutellen ja hokien itselleen ”Minä olen onnellinen. Minun elämäni on hyvää…” Jos alkaa ahdistaa ja alat samaistaa itsesi turkiseläimeen, niin sympaattinen sosiaalitäti tai -setä tulee hymyillen paikalle ja antaa onnellisuuspiikin taputtaen käsivartta ja todeten: ”No niin kohta kaikki on taas hyvin.”

Samaan aikaan hyvät ja menestyvät ihmiset elävät omilla alueillaan näennäisesti täydellistä  ja turvallista hyvää elämäänsä. Jos huono-osaisten alueelta sattuu joskus eksymään vaikka lapsonen pienoinen hyväosaisten alueelle, niin sillehän voi todeta: ”Sullahan on ne kivat sosiaalitädit ja -sedät siellä. Annahan kun setä Packalén soittaa poliisin viemään sinut juttelemaan heidän kanssaan…”

Ehkä jokseenkin hauskaksi asian tekee se, että toukokuussa 2013 herra Packalén on ollut ehkä aavistuksen huolissaan siitä, että Helsingistä tulee tätä menoa iso slummialue. Koska herra Packalén arvostaa selvästi kunnon keskittämistä, niin miksi kaikkia Suomen ”ongelmaperheitä” ja heidän palvelujaan ei voisi keskittää yhtälailla yhteen kaupunkiin? Ne, jotka pisteytetään kansakunnan huonoksi ainekseksi voidaan roudata kaikki Helsinkiin. Helsinkiin voidaan sitten järjestää näitä sympaattisia tätejä ja setiä vaeltelemaan asunnosta toiseen ”tukemaan ongelmaisia”. Muualla Suomessa hyvät ja täydelliset voivat sitten elää omaa elämäänsä pelkäämättä omien lastensa turvallisuuden puolesta. He voivat käyttää omia palvelujaan ja elää hyvää arkea, kun häiriötekijät on poistettu. Kaikkihan tässä tilanteessa oikeastaan voittavat. Jos muuta väität olet hölmö, ehkä myös syrjäytynyt -> slummiin siitä!

Tähän sivuun voisin ehdottaa hyvälle ja täydelliselle Packalénille bisnestä. Mualimalla tunnetaan näet jo slummiturismi, joten tässä huonompikin bisnesmies haistaa kerrassaan loistavan liikeidean. Slummikierros suhteellisen turvallisesti pleksin takana kuitenkin pienellä vaaraelementillä maustettuna. Miksi menisit feikkislummiin kun voit nähdä ihan aidon The Suomi-slummin!?! Edes takaisin alueella laahustavat ”mukavat sosiaalisedät ja -tädit” tuovat myös hieman The Walking Dead-tunnelmaa kehiin, joten tässä Emoya Estaten tarjoama kokemus jää kirkkaasti toiseksi. Olisiko tässä kenties Suomelle kaivattu uusi Nokia? Ei mitään köyhien hyväksikäyttöä vaan liiketoimintaa jo vuodesta 2014!

Siirrytäänpä taas huumorin puolelta vakavamman tekstin pariin. On selvää, että Packalén turvallisuusvisioissaan puhuu utopiasta. Kutsukaa minua kyyniseksi, mutta en usko meidän koskaan saavuttavan yhteiskuntaa, jossa ei ole mitään riskejä tai mahdollisuutta siihen, että jotakin pahaa tai ikävää tapahtuu. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sosiaalipalveluiden eteen pitäisi jatkuvasti tehdä kehitystyötä. Itse pidän itseäni kuitenkin realistina, enkä edes tavallaan ymmärrä sitä, miksi elämän pitäisi olla täydellisen särötöntä? Usko pois Packalén minäkin olen lapsena kokenut kaikenlaista silti koen, että lapsuuteni oli kokonaisuudessaan hyvä. Koen myös, että negatiiviset kokemukset ja niistä selviäminen ovat rakentaneet minut. Elämä on opettanut minulle, että elämän ei tarvitse olla särötöntä. Jokaista ihmistä pitää auttaa ja tukea mahdollisuuksien mukaan, ja ketään ei saa jättää yksin, mutta koskaan elämästä ei 24/7/365 turvallista ja auvoisaa, ei edes niissä hyvin pisteytettävissä perheissä.

Packalén, sanot päihde- ja ongelmaperheiden lasten jäävän täysin yksin, mutta sinähän olit paikalla monen päihdeperheen kodissa, mitä sinä teit? Kukaan meistä ei voi auttaa kaikkia, mutta jokainen meistä voi auttaa edes yhtä. Se lapsi, jolle juuri sinä Packalén mahdollisesti ojensit kätesi poliisin urasi aikana muistaa sinut taatusti aina. Sinä voit siviilissä tehdä samaa. Meidän ei tarvitse aina olla sosiaalityöntekijöitä tai poliiseja, meidän tarvitsee joskus vain olla ihmisiä ja välittää toisistamme. Yhteiskunnan tukiverkko on ehdottoman tarpeellinen, ja sitä pitää toki jatkuvasti päivittää ja miettiä miten se voisi toimia tehokkaammin ja tukea enemmän, mutta emme silti saa unohtaa sitä, että yhteiskunta koostuu meistä jokaisesta. Joskus myös yksilön panos voi muuttaa toisen yksilön elämää ja antaa toivoa. Minusta ei mitään ”kokoomuslaista” saa tekemälläkään, mutta kannattamani yhteiskunnan tukiverkko ei tietenkään sulje pois yksilöiden panosta jokaisen omien mahdollisuuksien ja voimien mukaan.

Olkaamme myös ihmisiä toinen toisillemme muutenkin kuin palkatusti. Tämän kirjoituksen myötä toivotan kaikille hyvää uutta vuotta. Toivottavasti ensi vuonna ei ”tarvitse enää kirjoitella” yhtä monista poliittisista aivopieruista. Pidetään huolta myös toinen toisistamme!

Alkoholisti

In the ghetto…

Vuonna 2006 muutimme mieheni kanssa Turkuun. Saimme edullisen kaupungin vuokra-asunnon Kohmosta läheltä pahamaineista Varissuota. Kohmoon mahtui asumaan maahanmuuttajia, sosiaalitapauksia, lapsiperheitä, opiskelijoita, sekä tietysti yrittäjämieheni ja minä, joka sain hyväpalkkaisen työn muutettuamme Kohmoon. Kohmossa oli mukava asustella, ja asuinalueemme oli siisti. Lähellä oli Kuralan Kylämäki ja mainiot lenkkeilymaastot pururadan kera. Mitenkään poikkeuksellisen paljon alueella ei ollut häiriöitä. Suurimmat mieleen jääneet tapahtumat olivat, kun joku ilmeisesti kusetti koiransa rappukäytävään, ja joku piti pyöränkoriani roskiksena jättäen siihen joka päivä tyhjän pahvimukinsa. Pahvimukeista pääsin eroon lapulla, jossa neuvoin ystävällisesti kuvallisten ohjeiden kera missä lähin roskis sijaitsee.

Kerran joku vähemmän fiksu yksilö oli ihan rikkonut alaoven lasin. Yläkerrassamme asui yksinhuoltaja äiti kahden poikansa kanssa. Pojat innostuivat joskus hakkaamaan lattiaan leikkiensä ohessa vähän liian kovaa, mutta siitäkin selvittiin. Naapurissamme asui mukava maahanmuuttaja pariskunta lapsineen, ja molemmat puhuivat mainiota suomea. Muutaman kerran joukko lapsia onnistui heittämään Turtles-lelunsa ensimmäisen kerroksen parvekkeellemme. Lapset tulivat ystävällisesti pyytämään lelua, ja minä ystävällisesti pyysin heitä heittelemään sitä toiseen suuntaan etteivät he vahingossa rikkoisi ikkunoita. Lelua ei enää koskaan näkynyt parvekkeellamme. Joskus joku naapureistamme piti hieman äänekkäämmät vappubileet. Useamman kerran uskalsimme myös naapurilähiöömme Varissuolle, ja selvisimme siitäkin hengissä. Se, että lähiöömme sopi erilaisia ihmisiä ei tehnyt lähiöstämme huonoa paikkaa asua. Asunto oli edullinen, ja meille se kelpasi hyvin kodiksi Turku-visiittimme ajaksi.

Olemme jo kauan sitten muuttaneet Kohmosta ja Turustakin pois, eikä kokemuksiani voi todellakaan ajatella minään yleispätevänä tarinana Suomen lähiöistä. Jostakin syystä nykyään ollaan kuitenkin kovasti innostuttu ajatuksesta, että maahanmuuttajat tekevät lähiöistä huonoja paikkoja asua, koska tietyntyyppiset ihmiset yhdistävät maahanmuuttajat ja sosiaaliset ongelmat tosiinsa, ja täten myös lähiöt yhdistetään sosiaalisiin ongelmiin. Palavilla ghetoilla ollaan Ruotsissa tapahtuneiden mellakoiden jälkeen innostuttu pelottelemaan suomalaisia monen poliitikon ja bloggaajan toimesta. On kuulemma vain ajan kysymys milloin ghetot palavat täälläkin, koska mamut. 

”Maahanmuuttajien suuri määrä on jo syy muuttaa pois lähiöstä

Maahanmuuttajien suuri määrä asuinalueella tai lähikoulussa on jo aito kantaväestön poismuuttosyy Helsingin seudun joissain lähiöissä.

Se ei ole suinkaan suurin tai ainoa syy, mutta tilastollinen merkitys on ilmeinen.

Asiaa ovat selvittäneet kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara sekä kaupunkitutkijat Katja Vilkama ja Hanna Dhalmann. Heidän artikkelinsa ”Kantaväestön pakoa?” ilmestyi perjantaina Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (HS 25. 10.).

Koskaan ennen Suomessa ei ole tutkittu yhtä laajasti syitä valikoivaan muuttoliikkeeseen: siihen, että sosiaalisesti ja etnisesti eriytyneiltä alueilta halutaan pois.

Tutkimus osoittaa, että kantaväestön muuttoliikkeisiin vaikuttavat useat syyt. Asunnon epäsopivuus ja suuret kustannukset ovat yleisimmät lähtösyyt, jos tarkastellaan sekä muilta alueilta että maahanmuuttajakeskittymistä muuttaneita.

Maahanmuuttajakeskittymistä muuttaneilla on lisäksi kaksi muuta hyvin yleistä lähtösyytä: alueen sosiaaliset ongelmat ja maahanmuuttajien liian suuri määrä. Tutkijoiden mielestä ei voida kuitenkaan puhua sellaisesta kantaväestön paosta, jonka on aiheuttanut pelkkä maahanmuuttajien määrän lisääntyminen. Kyse on pikemminkin siitä, että sosiaaliset ongelmat ja etninen rakenne kietoutuvat lähtijöiden kokemuksissa toisiinsa.

Mielikuvat vaikuttavat siihen, millainen on asukkaiden kokemus jonkin alueen laadusta. Laatukokemus vaikuttaa puolestaan muuttohalukkuuteen.

Alueiden eriytymiseen vaikuttavat näin sekä alueen tosiasialliset ominaisuudet että mielikuvat. Kantaväestön pako ja maahanmuuttajien osuuden lisääntyminen tietyillä alueilla vauhdittavat eriytymistä entisestään.

On tärkeää, että poliitikot ja virkamiehet saavat päätöstensä pohjaksi tutkittua tietoa Helsingin seudun muuttovirtojen syistä. Hyssyttely ei auta, jos ja kun maahanmuuttajien suuri osuus joillain alueille työntää kantaväestöä muualle.

Kansainvälisesti katsottuna Helsingin eriytyminen on vielä sangen vähäistä. On päättäjien vastuulla, että eriytyminen ei ruoki itse itseään ja kasva edelleen. Kaikista lähiöistä on pyrittävä tekemään hyviä asuinpaikkoja.”

”Kun tarkkailee elämää Koivuhaan keskuksessa liikkuessani lasten kanssa, en voi välttyä ajatukselta: Se kytee! Tällä tarkoitan tietenkin monikulttuurisia levottomuuksia, jotka meille ovat tulleet tutuiksi muualta Euroopasta. Kun maahanmuuton määrä kasvaa liian suureksi, ovat ongelmat väistämättömiä, vaikka kaatasimme kotouttamisen pohjattomaan kaivoon kuinka paljon rahaa tahansa. Todellisuudessa me Suomessa olemme vasta lähivuosina tulossa siihen tilanteeseen, missä ongelmat tiivistyvät. Maahanmuuttajien määrä alkavat olla ”oikealla” tasolla ja tarvittavat sukupolvet ovat tulossa ”oikeaan” ikään.

Kun puhutaan Kokkolasta ja Koivuhaasta ongelmat alkavat meillä tietenkin viiveellä. Monikulttuuriset katutaistelut leviävät aikanaan Etelä-Suomen kaupunkien maahanmuuttajavaltaisista lähiöistä. En usko, että siihen kuluu enää kovin pitkää aikaa. On muistettava, että uutiskynnyksen ylittävät vain kärjekkäimmät tapahtumat, mitä eurooppalaisten kaupunkien lähiöissä on tapahtunut. Valtavilla poliisimäärien satsauksilla on esimerkiksi ruotsalaisissa lähiöissä kyetty säilyttämään jonkinlainen järjestys. Ne voimavarat ovat poissa muun yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta ja sekin näkyy ruotsalaisessa yhteiskunnassa.

Uskokaa huviksenne – tämän sopan ainekset ovat jo keittymässä – meilläkin! Suomalainen yhteiskuntaa suojautuu laittamalla pään pensaaseen ja pian pää on bensassa – kirjaimellisesti!”

En toki ole puoleen toista vuoteen vieraillut Tukholmassa, joten en osaa sanoa kuinka monessa kulmassa tynnyrit ja autot palavat nykypäivän Tukholman arjessa… Kaikki on mahdollista sanoi poika, kun perussuomalaisia äänesti. Tosiasiassa paras tapa suitsia levottomuuksia kuin levottomuuksia on tarjota ihmisille mahdollisuuksia ja apua vaikeammissakin elämäntilanteissa tasapuolisesti. Levottomuuksia ei hillitä vihaamalla maahanmuuttajia tai sosiaaliongelmaisia.

On erittäin surullista, jos kantaväestössämme rasismi on niinkin voimasta, että osa näyttää uskovan, että vain maahanmuuttajilla on sosiaalisia ongelmia. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että syrjäytymisuhka voi tulla yllättäen elämässä vastaan kenelle tahansa. Elämä voi muuttua äkistikin. Sosiaaliongelmaisia, olivat he sitten maahanmuuttajia tai kantaväestöä, ei tule pelätä ja inhota vaan pitää yrittää pitää huoli siitä, että he saavat sitä todellista apua ja tukea. Ihminen voi joko sosiaaliongelmien kera tai ilman joutua tilanteeseen, jossa halvempi asunto ja halvempi asuinalue ovat ainoita vaihtoehtoja. Mitä tehdä, jos köyhien ihmisten ei haluta keskittyvän esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntoalueille? On selvää, että kaupungin asuntojen vuokraa ei radikaalisti voi lähteä korottamaan tuosta vain. Yksityisiin vuokramarkkinoihin on tietysti vaikeampia puuttua, koska yksityistä ei voi pakottaa ottamaan pienempää takuuvuokraa asunnosta tai laskemaan vuokra-asuntonsa vuokraa. Asia on moninainen ja vaikea. Usein sosiaalisia ongelmia omaava on vähävarainen ja täten pakotettu asumaan edullisemmalla alueella/edullisemmassa asunnossa. On loogista, että ne ”ongelmaisetkin tapaukset” siis kasaantuvat edullisemmille alueille.

En itse äkkiseltään keksi mitään oikeasti käytännössä toimivaa nopeaa tapaa muuttaa tätä asumisrakennetta. Ainoa tapa näyttää olevan se, että köyhiä ja sosiaaliongelmaisia yritetään tukea ja auttaa tehokkaasti. Väliaikainen köyhyys johtaa nopeasti pitkäaikaiseen köyhyyteen, syrjäytymiseen ja niihin kohuttuihin sosiaalisiin ongelmiin. Tähän tarvitaan erilaista työllistämis- ja sosiaalipolitiikkaa, jotta taloudellisten mahdollisuuksien parantaminen pienemmälläkin panoksella onnistuu yksilöltä. Tosin työ- ja sosiaalipolitiikan muutos, avun ja tuen saanti ja varhainen puuttuminen ongelmiin muissakin kuin puheissa ja paperilla ovat ehkä valitettavasti tylsempi hyysäriratkaisu kuin intohimoinen ghettooos are burninggg-huutelu.

Helsingin Sanomien linkin teksti on kopioitu kirjoitukseen, jos linkin juttu ei maksumuurin takia aukea kaikille.

 

poorpeople

Ota vastuuta ja tee niin kuin minä sanon!

Kesätauon aikana on ehtinyt kertyä monia aiheita, joista olisi tarpeen kirjoittaa. Koska jostakin on lähdettävä liikkeelle, niin aloittakaamme sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikosta ja hänen kommenteistaan liittyen sosiaaliturvan uudistamiseen.

”Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko haluaa muuttaa sosiaaliturvan osallistavaksi.

Etuuksia voisi saada lisää osallistumalla yhteiskunnalliseen toimintaan. Esimerkiksi kunnat, yritykset ja erilaiset työpajat voisivat olla mahdollisia paikkoja, joissa työikäinen sosiaaliturvaa saava henkilö pystyisi antamaan työpanoksensa.

– Vastikkeettomasta sosiaaliturvasta pitäisi päästä eroon, Risikko sanoo”

Yritykset ja kunnat toki varmasti arvostaisivat halpatyövoimaa, mutta miten tämä on työttömän yksilön etu? Eikä tällaisesta kyllä hirveästi verorahojakaan valtio nettoa. Toki voidaan miettiä onko halpatyövoima kannattavampaa kuin verorahojen saanti… Toisaalta ne työpajatkaan eivät itse järjestä itseään ilmaiseksi.

Olehan nyt hyvä kansalainen, niin saat muutaman euron lisää kuussa, kun käyt pannulappuja virkkaamassa työpajalla tai kun käyt vanhuksia hoitamassa terveyskeskuksessa. Pätevyydet ammatteihin voidaan myös unohtaa. Pääasia että jotakin tekee toissijaista on, että miten sen tekee tai kykenee tekemään. Kyllähän meikäläinenkin voisi aivan hyvin mennä vaikka jakelemaan vanhuksille lääkkeitä. Mitäpä pienistä, kun eivät ne pienetkään meistä. Voisin myös vähän jelppiä Risikkoa tässä hänen duunissaan. Tiedättekö, että yhteiskunta näet säästäisi sievoisen summan, kun poistettaisiin kaikki verovaroin tuettu koulutus. Kyllähän se kaikki työ toki tekijänsä nopeasti opettaa. Peruskouluakin voisimme lyhentää. Liiallinen sivistys vain saa ihmiset ajattelemaan liikaa asioita, ja se ei ole hyväksi. Ennen vanhaan oli onneksi tässäkin asiassa kaikki paremmin.

”Työikäinen sosiaaliturvaa saava henkilö” Tässä ei puhuta mitään henkilön työkyvystä eli ilmeisesti Risikon mallissa esimerkiksi nuori ei voi olla vajaakuntoinen tai työkyvytön vaan ikä ratkaisee työkyvyn. Jos on liikaa vaivoja, niin oma vika. Jos et pysty työhön, niin eihän sinun silloin tarvitse syödäkään. Tämähän on ihan yksinkertaista matematiikkaa. Risikon ajatus lähtee selkeästi liikkeelle siitä, että työttömänä oleminen ja ylipäänsä sosiaalitukien nostaminen on täysin oma valinta. Toki Risikko on oikeassa, eihän niitä sosiaalitukia ole pakko nostaa. Ainahan sitä voi hakea köyden K-Raudasta tai jos ei löydy enää massia köyteen tai köyttä omasta kaapista, niin aina voi hypätä vaikka sillalta. Ei niitä sosiaalitukia ole mikään pakko nostaa. Mitä ihmettä porukka oikein kitisee?

Itse vajaakuntoisena tapani pitää yllä edes jonkinlaista toimintakykyä on esimerkiksi tämän blogin kirjoittaminen. Yritän osallistua tällä tavalla yhteiskunnalliseen elämään. Voin tehdä tätä omaan tahtiini kuntoni mukaan. Koen tämän erittäin tärkeänä itselleni ja psyykkiselle voinnilleni. Yritän muutenkin elää kuten kunnon kansalainen, ja ottaa vastuuta asioista. Yritän pitää huolta kanssaihmisistä ja elinympäristöstämme parhaani mukaan. Tuskin Risikko kuitenkaan korottaisi sosiaaliturvaani tästä hyvästä, koska enhän ravaa missään työpajalla virkkaamassa pannulappuja, joten tämähän toki tarkoittaa, että en tee mitään aktivoidakseni itseäni tai osallistuakseni yhteiskuntaan. En myöskään hyödytä yrityksiä tai kuntia halpatyövoiman merkeissä, joten olen selkeästi kelvoton luuseripaska. TE-keskuksissa kannattaisi investoida PASKAA-leimasimiin. Parasta olisi kun leimasin olisi varustettu pienillä neuloilla, ja se leimatessa tatuoisi PASKAA-tekstin näppärästi kelvottoman otsaan. Näin kaikki erottaisivat helposti kelvottomiksi todetut yksilöt, ja pystyisivät välttämään tällaista seuraa laiskuuden ja kelvottomuuden leviämisen estämiseksi. Kaikkihan näet tietävät, että löyhä moraali ja laiskuus ovat helposti tarttuvia sairauksia.

Olisin muuten halunnut pyrkiä viime keväänä opiskelemaan yliopistoon, vaikka kuntoni ei hyvä olekaan. Olisin halunnut yrittää suorittaa opintoja oman kuntoni mukaan omaan tahtiini. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska en pysty normaaliin opiskelutahtiin. Ylipäänsä en voisi edes hyväksyä opiskelupaikkaa, koska se veisi toimeentuloni. En pysty tekemään opiskelujen ohella töitä, ja opintotuella en pärjäisi. Toiminimenkin tahtoisin edelleen perustaa pieniä satunnaisia duuneja varten, mutta en voi sitäkään tehdä. Vaikka toimittaisin miljoona todistetta siitä, että toiminimi ei kata toimeentuloani, en saisi mitään apua. Yrittäjä on näet hyvä ja yrittää. Vuosia ja taas vuosia tässä samassa pyörässä pyörineenä en voi kuin ihmetellä monen päättäjän logiikkaa. Miten sitä voi koskaan ottaa vastuuta elämässään etenemisestä, kun se tarkoittaa usein toimeentulon menettämistä?

On ilmeisesti vain yksi oikea tapa aktivoida itseään ja osallistua työelämään, ja jos se ei sovi sinulle, niin olet vain laiska luuseri. Josko Risikko lähtisit vaikkapa siitä liikenteeseen, että vapaaehtoistyötä tehdessään ei olisi mahdollista menettää työttömyysturvaansa. Veronmaksajat maksavat sinun palkkasi ihan siinä missä he maksavat työttömille luusereille rahaa. Voisitko siis ystävällisesti tehdä jotakin sen palkkasi eteen vai oletko kenties kyvytön työhösi?

”Hänen mielestään tällainen järjestelmä olisi parempi myös etuuden saajan kannalta, koska parhaassa tapauksessa tämä avaisi uusia työelämämahdollisuuksia ja estäisi työttömän passivoitumisen.

– Järjestelmää pitäisi muuttaa siten, että sosiaaliturvan saajan olisi pakko osallistua yhteiskunnan toimintaan. Yhteiskunta ei voi järjestää kaikkea.”

Valottaisikohan arvon Risikko muuten meille ajattelukyvyttömille kansalaisille sitä mitä uusien työelämän mahdollisuuksia pannulappujen virkkaaminen työpajalla toisi esimerkiksi työttömälle tohtorille? Samalla jauhetaan, että kansalaisen pitäisi itse ottaa vastuuta elämästään, ja samaan henkäykseen ehdotetaan lisää pakkoja ja valmiiksi suunniteltuja malleja. Tältä hipiltä meni nyt kyllä jotakin ohi. Miten ihminen voi tosiaan koskaan ottaa vastuuta omasta elämästään, jos kaikki on muualta pakolla määrättyä?

Risikon kommentteihin sopii loistavasti tämä lainaus keskiviikon 7.8.2013 Nokian Uutisista: ”Isoin tavoite terveydenhoidossa onkin yleinen terveyden edistäminen ja vaivojen ennaltaehkäiseminen. -Se on myös sitä, että nokialaiset ottavat itse vastuuta terveydestään, Halme huomauttaa.” 

En aliarvioi ihmisen omaa vaikutusta terveyteensä tai esimerkiksi elämäntapojen vaikutusta, mutta moni sairaus iskee siitä huolimatta vaikka elämäänsä yrittäisi elää kuinka hyvin tahansa. Vähän sellainen vaikutelma näistä nykyisistä kommenteista kuitenkin väistämättä tulee, että ”Sairastuminen ja työttömyys ovat sitä, että et halua tehdä työtä vitun luuseri!”

”Osallistuminen ja toisaalta osallistumattomuus näkyisi sosiaaliturvan määrässä, mutta Risikko ei kuitenkaan laskisi sosiaaliturvan määrää, koska Suomi on kallis maa asua.”

Keksitkö Risikko ihan itse vai auttoiko joku? Olisi mielenkiintoista tietää miten kallis hintataso näkyy Risikon arjessa. Pärjäisitkö sinä Risikko alle seitsemällä sadalla eurolla kuukaudessa tai pärjäisitkö opintotuella? Muutaman päivän jälkeen taitaisi olla jo suru puserossa, kun ei enää saisikaan hyvää liksaa siitä, että laukoo kansallispuvussa perusteettomia.

http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/risikko-vastikkeettomasta-sosiaaliturvasta-pitaa-paasta-eroon-1.1437289?fb_source=ticker&fb_action_ids=10201890748814238&fb_action_types=og.recommends