”Katsokaa nyt niitä tilastoja!” – Kun suhteellisuudentaju on yliarvostettua

”Katsokaa nyt niitä tilastoja” ”Etkö sää usko tilastoja?” Nämä lausahdukset ovat maahanmuuttokriittisten kanssa keskusteltaessa tuttua kauraa. Kun halutaan muka osoittaa vaikkapa turvapaikanhakijoiden tai maahanmuuttajien olevan raiskaajia ja barbaareja, jotka eivät kunnioita naisia otetaan esille tilasto ja kerrotaan, kuinka monta kertaa kantasuomalaista todennäköisemmin turvapaikanhakija tai ”maahanmuuttaja” raiskaa. No sitten katsotaan tilastoja.

”Saa nähdä meneekö tämä asia poliisin kertomana perille. Suomessa tapahtui viime vuonna yli tuhat raiskausta. Tekijäksi epäillään turvapaikanhakijaa 25 tapauksessa. Maahan tuli viime vuonna yli 32 000 turvapaikanhakijaa eli heistä 0,08 prosentin epäillään syyllistyneen raiskaukseen.

Luitte oikein. Luku ei ole 8 prosenttia eikä 0,8 prosenttia, vaan 0,08 prosenttia. Toisin sanoen yli 99,9 prosentin ei epäillä syyllistyneen raiskaukseen.

Lisäksi 22 turvapaikanhakijan epäillään syyllistyneen seksuaaliseen ahdisteluun. Näiden rikosten määrä on vuonna 2015 lisääntynyt runsaasti, mutta ennen kuin laitatte kasvun turvapaikanhakijoiden syyksi, niin huomatkaa yksi asia. Seksuaalinen ahdistelu on ollut rikoslaissa vasta syksystä 2014 alkaen. Olisi ihme, jos teot eivät olisi lisääntyneet vuodesta 2014, jolloin teko ennätti olla rangaistava vain nelisen kuukautta.”

Tähän asti on ratsastettu ties minkälaisilla erikoisilla tilastotulkinnoilla ja asiallisistakin tulkinnoista on vedetty melkoisia johtopäätöksiä koskemaan myös ihmisiä, jotka eivät ole tehneet rikoksia. Mitä sitten tapahtuu, kun tilastot oikein tulkittuina eivät tuekaan maahanmuuttokriittisten käsitystä? Perussuomalaisen Tom Packalén sen sanoo, silloin tilastot muuttuvatkin harhaanjohtaviksi. Kun suorastaan ”innolla” mamukriittisissä piireissä odotettu raiskausten määrän massiivinen kasvu rikostilastoissa ei ole toteutunutkaan mamukriittisten hekumointien mukaan silloin kyse onkin siitä, että raiskauksia ei ilmoiteta ja tekijän tausta ei ole selvillä silloin, kun tekijää ei saada kiinni.

On varmasti täysin totta, että kaikkia raiskauksia ei ikävä kyllä ilmoiteta. On myös totta, että osa rikoksista jää ikävä kyllä selvittämättä. Voidaanko selvittämättä jääneitä tai ilmoittamatta jääneitä rikoksia sitten käyttää perusteettoman hysterian lietsomiseen onkin ihan toinen asia. Yhtälailla perustellusti voisin sanoa, että kaikki selvittämättä ja ilmoittamatta jääneet rikokset ovat taatusti vihreiden pienten miesten tekemiä, mutta he eivät ole vain jääneet kiinni.

”Sen vuoksi voin sanoa varmuudella, että raiskausrikoksista huomattavasti suurempi osa on turvapaikanhakijoiden tekemiä kuin vain parisenkymmentä. Kukaan ei tiedä varmaa totuutta.”

Kukaan ei tiedä varmaa totuutta paitsi näköjään Packalén.

”Turvapaikanhakijoiden tekemien raiskausten määrä on järkyttävän korkea, Packalén sanoo.”

Olisi mielenkiintoista kuulla tälle näkymykselle perusteet.

Uhrit pitäisi saada helpommin ilmoittamaan rikoksista. Ilmoituskynnystä ei kuitenkaan madalleta mamukriittisten metodeilla, jossa esimerkiksi ”vääränlaisille” naisille toivotaan raiskauksia ja naisia nöyryytetään. Raiskaus tai mikään muukaan rikos ei koskaan ole uhrin syytä, eikä ketään saa raiskata tai pahoinpidellä. Tuttua ei saa raiskata. Humalassa olevaa tai sammunutta ei saa raiskata. Ihmistä ei saa raiskata, vaikka et pitäisikään hänestä tai hänen ajatuksistaan. Tämä ”maan tapa” olisi syytä myös niiden mamukriittisten itsensä opetella. ”Maamme tapaan” eivät myöskään kuulu raiskauksilla uhkailut. ”Maamme tapaan” ei kuulu sekään, että joukko miehiä kyttää kenelle naiset saavat ”antaa”. Moni mamukriittinen voisi aloittaa naisten aseman parantamisen muuttamalla omaa toimintaansa ja suhtautumistaan naisiin.

Myös tulijoille kannattaa totta kai jokaisen meistä itsekin näyttää esimerkkiä, eikä toimia ”Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon”-periaatteella. Muistutuksena myös se, että seksuaalisen väkivallan kohteiksi joutuneiden asemaa ja oikeuksia ei paranneta tekemällä valheellisia ilmoituksia oman agendansa ajamiseksi.

Packalén unohtaa myös sujuvasti sen, että tämä ilmoittamattomuusongelma koskee kaikkia raiskauksia. Myös kantasuomalaisten tekemiä raiskauksia. Packalén nyt ”hätäpäissään” myös myöntää todeksi sen, että kaikkia raiskauksia ei ilmoiteta. Tätähän moni mamukriittinen on yrittänyt tähän asti keskusteluissa kiistää.

Jälleen kerran esitän mamukriittisille kysymyksen: Jos todella olette sitä mieltä, että halu alistaa tai raiskata on kiinni pelkästään kulttuurista, niin miksi joku kantasuomalainen raiskaa tai hekumoi ”suvakkihuorien” raiskaamisella? Entä miksi suurin osa turvapaikanhakijoista/maahanmuuttajista/ulkomaalaisista ei raiskaa? Täytynee siis jälleen kerran muistuttaa, että todellisuudessa rikoksen taustasyyt, oli rikos sitten mikä tahansa, ovat aina monitahoiset. Yhdellä tekijällä ei tuosta vain sormia napsauttamalla selitetä rikoksen taustoja. Taustatekijöitä yksilön kohdalla tutkaillessa kyse on aina kokonaisuudesta. Yksilön tekoja ei voida ennustaa tai kansanryhmiä leimata mihinkään todennäköisyyskertoimiin vedoten.

Ylipäänsä ryhmä turvapaikanhakijat/maahanmuuttajat/ulkomaalaiset ihan kuten ryhmä kantasuomalaisetkin on aika löyhä ryhmämääritelmä. Kaikkiin näihin ”ryhmiin” mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Jotkut kuitenkin näyttävät oikeasti uskovan valtavien hajanaisten ryhmien toiminnan olevan yhteneväistä.

Sillä onko raiskauksista epäiltyjen osuus vaikkapa nyt siitä ryhmästä turvapaikanhakijat 0,08 prosenttia, 0,5 prosenttia, 1 prosentti tai 3 prosenttia ei sinänsä ole merkitystä sen kannalta, että tehdyn rikoksen perusteella ei voi leimata tai tuomita muita. Tuollainen leimaamislogiikka ei mitenkään poikkea siitä, että minun sanottaisiin olevan rikollinen, koska olen tatuoitu ja kaikki tatuoiduthan ovat olleet vankilassa. Kuulostaako moinen tyhmältä näin 2016? No niin minustakin, mutta mamukriitikko sinun ajattelusi on juuri tuollaista. Kun paniikki ja halu nähdä tietty ryhmä kelvottomana ottaa vallan, ei järjellä ja suhteellisuudentajulla ole enää lainkaan jalansijaa.

Jokainen raiskaus ja seksuaalinen ahdistelu on väärin. Ihmisen itsemääräämisoikeus kehoonsa on minulle kautta linjan erittäin tärkeä asia ja en voisi kuvitellakaan tukevani toimintaa, missä vaikkapa nainen on vain keppihevonen ja käyttöesine. Oikeastaan omasta näkökulmastani oudointa onkin se, että tähän ”vaan me saadaan raiskata, hakata ja alentaa meidän naisia”-joukkoon lipuu mukaan myös naisia.

Periaatteessa voin psykologisesta näkökulmasta jotenkin ymmärtää, miksi joku noin toimii, mutta hei mamukriittiset naiset käyttäisitte nyt oikeasti aivojanne ja arvostaisitte itseänne vähän korkeammalle. Ei se ihonväri tee alentavasta kohtelusta oikeutettua, eikä niitä mamukriittisiä miehiä kiinnosta naisten oikeudet pätkän vertaa. He ovat niin kaukana sankareista kuin olla ja voi.

Naisten "sankarit" asialla... Kuva: http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/wp-content/uploads/sites/32/2016/01/kaasuputki.png

Naisten ”sankarit” asialla… Kuva: http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/wp-content/uploads/sites/32/2016/01/kaasuputki.png

Koska väkivalta on väärin, niin pitäisi vähän hakata…

Keskustelut Helsingin katujengistä ovat saaneet minut miettimään, että miksi nämä maahanmuuttokriitikot niin kovasti hokevat, että ”tämä on Suomi, eikä mikään Saudi-arabia”-tyylistä settiä? Hehän sopisivat oman käytöksensä puolesta mitä parhaiten esimerkiksi ääri-islamistien kanssa samaan sakkiin. Kyllä me elämme todellakin Suomessa. Meillä oikeuslaitos tuomitsee ja poliisi valvoo lain noudattamista. Meillä kylätuomioistuimet eivät hakkaa tai tapa ihmisiä, vaikka kuinka haluttaisiin uskoa valkoisen miehen etuoikeuteen toimia tavalla, joka kuitenkin ”vääränväristen tekemänä” on halveksittavaa. Laki koskee myös valkoisia ”isänmaanpuolustajia”.

Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, netissä kiersi nimilista Helsingin kohutusta ”katujengistä”. Helsingin poliisilaitoksen mukaan listalla on täysin syyttömiä ihmisiä. Nuoret ovat kertoneet, että he eivät uskalla poistua kotoaan, koska he pelkäävät aikuisten katupartiolaisten käyvän heidän kimppuunsa.

Sen lisäksi, että rivimamukriitikot ovat olleet innosta piukeana, kun nyt sai syyn muka oikeutetusti suunnitella ”neekereiden hakkaamista”, myös kansanedustajamme Tom Packalén heitteli bensaa liekkeihin jauhamalla paskaa ”mamujengin rasistisista motiiveista”. Poliisi kiisti tällaiset tiedot, mutta siitä huolimatta vahinko oli jo tapahtunut.

Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se, että omien sanojensa mukaan Packalén on keskustellut ”asian kanssa tekemisissä olevien henkilöiden” kanssa, ja heidän kertomansa tiedot loogisesti miehen kertoman mukaan siis poikkeavat poliisin julkisuuteen tiedottamista asioista. Mikäli Packalénin kertomus on totta, onkin aiheellista kysyä, ketkä tietoja ovat Packalénille kertoneet? Muistutuksena vielä, että Packalénhan on tällä hetkellä itse virkavapaalla Helsingin poliisista. Itselleni tuli myös kieltämättä mieleen, että onko Packalén keksinyt koko jutun päästään? Jos esitutkinta materiaali tulee poikkeamaan Packalénin kertomuksesta, niin ainahan voi sanoa, että ”mamujen rikoksia salaillaan”, ja läpi menee. Mietin myös, että jos Packalén on keskustellut jonkun hengenheimolaistensa kanssa, niin ovatko ”tiedot” vain omia käsityksiä? Hämmennystä ja epävarmuuttahan näiden on tarkoitus luodakin, ja ikävä kyllä se näyttää toimivan. Packalénin toimista on Helsingin Sanomien mukaan jätetty rikosilmoitus.

Partioiden organisoinnin yhteydessä Facebookissa muistettiin toki myös korostaa nimenomaan sitä, että ”kun neekereitä tarvitsisi vähän hakata, ja ne eivät osaa lukea, eivätkä laskea”. ”Laatujournalismistaan” tunnettu Seiska yllätti positiivisesti, ja vaivautui kaivamaan esille jengiläisten taustoja. Rikoksiin syyllistyneillä nuorilla on taustallaan sosiaalisia ongelmia. Päätellen siitä, että jengiin sopii etniseltä taustaltaan hyvin kirjavaa joukkoa, voisimme ajatella, että sosiaaliset tekijät ovat se tärkein asia. Toki voimme miettiä, miten maahanmuuttajien syrjäytymisriskiä vähennetään, ja miten kotouttamisprosessia parannetaan, mutta tämä ei öyhöttämällä toteudu. Toki oli selvää, että ”tarttis vähän hakata tyhmii neekerei”-linja vedetään tiettyjen ihmisten toimesta esille, koska tekijöissä on mamutaustaisia.

Monen silmissä Packalén ja ”kumppanit” ovat nyt kuitenkin sankareita, jotka ”puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä”. Jotenkin surkuhupaisaa, että nämä aina hokevat sitä, että asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, mutta he eivät juuri koskaan itse tee niin. Olisihan se tietenkin ihan hirveää, jos keskustelussa pitäisi osata sanoa muutakin kuin ”postimerkki perseeseen”. Ongelmat kun ovat usein piirun verran monitahoisempia, ja myös vaikeampia ratkaista. Öyhöttäminen on helpompaa. Toisaalta voisihan sitä itsekin alkaa vaatia, että nämä kansalaistuomioistuin kaverit voisi lähettää vaikka Intiaan. Siellä he varmasti viihtyisivät hyvin…

Surkeaa on oikeasti se, että edes poliisin jäitä hattuun-pyynnöt eivät näihin tunnu tehoavan. Muutama ehkä pelästyy, muuta pääsääntöisesti öyhötys jatkuu ehkä jopa kiihtyvään tahtiin. Taas päästään myös tietysti avautumaan hyysäämisestä ja rikollisten suojelemisesta. Olis sitten kyse rikoksiin syyllistyneistä nuorista tai pedofiileistä, niin joka helvetin kerta homma lähtee lapasesta. Joka helvetin kerta poliisi saa rauhoitella näitä ”katupartiolaisia”. Mitään kukaan näistä ei kuitenkaan näytä oppivan. Yrittääkö nyt saada kaaliinne, että myös teidän täytyy noudattaa Suomen lakia. Kannattaa myös miettiä, että mitä jos joku tekisi sinun lapsellesi ”jäynän”, ja hoitaisi hänen nimensä tällaiselle listalle?

Kuulemma listat pelottavat tekijöitä, ja he jäävät kotiin. En nyt haluaisi olla ilkeä, mutta onko kovin todennäköistä, että känninen pesäpallomailan kanssa kadulla hoiperteleva kiljunatsi pelottaa ihmistä, joka on jo syyllistynyt väkivaltaan ja on valmis niin sanotusti heittämään elämänsä hukkaan? Todennäköisemmin nämä katupartiolaiset suunnitelmineen pelottavat juuri niitä nuoria, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Aika paljon kertovaa tästä koko jengikohusta on, että Iltasanomista jouduttiin hetkeksi taannoin poistamaan kommentointimahdollisuus asiaa käsittelevistä uutisista. Ilmeisesti yksinkertaisesti siksi, että moderointi oli ollut mahdotonta, koska paskakommenttia tuli siihen tahtiin.

Mikäli kuvittelisimme, että jengi olisi ollut oikeasti se mamujengi, ja heillä olisi ollutkin rasistisia motiiveja kantaväestöä kohtaan, niin nimien levittely ja katupartioiden kasaaminen on silti tuomittavaa toimintaa. Vaikka minuakin raivostuttaa rasistien toiminta, en silti voi lähteä organisoimaan heidän hakkaamistaan. Näin ei yksinkertaisesti toimita sivistysvaltiossa.

Nostan esille Uuden Suomen Puheenvuorosta natseille oikean miehen mallin. Jos jopa väkivallan kohteeksi joutunut nuori vanhempineen pystyy säilyttämään maltin, niin tähän tulisi jopa nettinatsien, tai edes kansanedustajien, kyetä.

Suomen Sisussa jatketaan edelleen sonnan jauhamista. Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immoselle ja varapuheenjohtaja Marko Parkkolalle voin kertoa, että tällainen pelleily ei todellakaan luo turvallisuuden tunnetta kaduille. Lakatkaa ratsastamasta Suomen kansalla ja turvallisuudella, ja olkaa vain rehellisesti niitä rasisteja. Paska ei muutu kullaksi, vaikka päälle sirottelisi kilon halpaa glitteriä.

Nettikiihkoa, jengejä ja maahanmuuttokriittisiä pelkureita

Kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen ilmiöön. Kun iltapäivälehdissä kirjoitetaan monikansallisesta jengistä tarkemmin määrittelemättä, tähän ei voi maahanmuuttokriitikoiden mielestä kuulua valkoisia kantasuomalaisia. Ilmeisesti mamukriittisten käsitys on kuin Frylla Futuramassa. Oma maa ei ole osa maailmaa. Suomi on saatana Suomi!

Muutoksen Jari Leino veri ehkä pohjat ja mehusteli kansanmurhalla. Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén kirjoitti bloggauksen siitä, miten maahanmuuttajien väkivallantekoja käsiteltiin hänen poliisiurallaan tavallisina väkivallantekoina! Stop the press! Maahanmuuttajan harjoittamaa väkivaltaa pidetään väkivaltana! ”Kansanmurhamotiiveja” ei ole ainakaan tähän asti tullut ilmi. Poliisin mukaan siis sekä jengissä, että uhreissa on sekä kantasuomalaisia, että maahanmuuttajataustaisia. Pointtihan on se, että tällaisia ei pitäisi edes joutua ruotimaan, koska rikos on rikos tekijän tai uhrin taustasta riippumatta. Packalénin kirjoitushan sai heti aikaan myös reaktioita ”Olenhan aina sanonut, että mamujen rikoksia salataan!”

Termit, jotka itse löysin lehtijutuista olivat ”suurin osa on eri etnisistä ryhmittymistä” ja ”monikansallinen”. Mistään en äkkiseltään löytänyt uutista, jossa oltaisiin oikeasti sanottu kaikkien tekijöiden olevan mamutaustaisia. Netissähän alettiin siis jauhaa mamujengistä, ja politiikkaa asialla tehdään kovaa vauhtia vielä senkin jälkeen, kun isommat valheet ja väärät tulkinnat on kumottu. Katupartioita ollaan kokoamassa jälleen kerran, koska poliisia pidetään kyvyttömänä. Eräs kaverini jopa kertoi, että hänellä on nimilista osasta tekijöitä, ja se toimitetaan ”oikeille ihmisille”. Huomauttaisin nyt jälleen kerran, että tällaisia listoja voi laatia kuka vain ja millä motiiveilla tahansa. Joten jäitä hattuun nyt siihen nettikiihkoon. Ei ehkä ole mukavaa elää sen tiedon kanssa, että levitti tietoa, joka johti viattoman pahoinpitelyyn. Lähtökohtana monella on, että netissä ei valehdella. Toinen lähtökohta monilla kansalaisilla on se, että eihän kukaan nyt oikeasti sen nimilistan perusteella ketään hakkaa. Sitäkään me emme kuitenkaan tiedä.

Näillä mamukriittisillä on hyvin yksinkertainen käsitys maailmasta. Mamu on tummaihoinen ja suomalainen on vitivalkoinen. Muslimi on terroristi, somali on raiskaaja ja kantasuomalainen on aina hyvä tyyppi. Mahtaisi tällaisen ihmisen maailma mennä sekaisin, jos hänet ryöstäisikin kantasuomalainen. Miten suhtautua, kun rikoksentekijää ei olekaan merkitty ulkoisin tuntomerkein? Miten elää, kun ”paha” ei kuljekaan niin sanotusti musta hattu päässä? Olen aina miettinyt, että kantasuomalaisen olisi äärimmäisen helppo kusettaa mamukriittisiltä vaikka rahaa, koska nämä oikeasti elävät siinä käsityksessä, että valkoinen kantasuomalainen on aina luotettava ja rehellinen. Nämä eivät osaa varoa, jos kantasuomalainen tulee automaatilla persuksiin kiinni. Sen sijaan auta armias, jos persuksen takana seisoo somali, vaikka hän seisoisi kuinka kaukana. Kyllä on Facebookissa avautumista siitä, miten mamuja saa pelätä joka paikassa.

En voi olla miettimättä, millaista on elää tuollaisessa illuusiossa? Mieltään pitää huijata, koska todellisen maailman arvaamattomuus on juurikin se, mikä pelottaa ihan helvetisti. Mitä hyötyä tästä kuitenkaan on? Ihminen voi rakentaa ympärilleen valheellisen kuplan ja elää siinä vaikka koko loppuelämänsä, mutta totuudeksi se ei muutu. En ole osannut koskaan itse ajatella, että olisi armollisempaa huijata mieltään kuin kohdata totuus. On tilanteita, joissa totuus on pelottava ja herättää kysymyksiä, joihin ei ehkä ole vastausta. Se on kuitenkin elämää. Se meidän jokaisen on kohdattava ennemmin tai myöhemmin, ellei sitten aio huijata itseään koko loppuelämänsä. Selvästi nämä ihmiset eivät edes ole illuusiossaan onnellisia, vaan he ovat täynnä ahdistusta, pelkoa, ja vihaa.

Näen tässä oikeastaan saman mekanismin kuin siinä, että ihminen lukittautuu kotiinsa, koska pelkää kuolemaa. Kuolemaa ei kuitenkaan voi paeta lukittautumalla kotiinsa. Tällainen toiminta on mielen huijaamista, ja loppuviimein aina ihmiselle vahingollista. Maahanmuuttokriitikko on elämää ja totuutta pakeneva pelkuri, jonka housut tutisevat siitä tosi asiasta, että elämä on ihan helvetin arvaamatonta. Vaikka kaikki mamut ja mamutaustaiset lähetettäisiin maahanmuuttokriitikoita lainaten ”postimerkki perseessä”muualle, niin voit siltikin joutua ryöstetyksi. Varmaa tapaa suojella itseään ei vain ole.

Pakenemista jatketaan vaikka kuinka sitä totuutta joku läväyttäisi naamalle. Kädet lätätään korville ja huudetaan ”Blaa blaa blaa, en kuuntele!” Pahimmillaan kehitellään mitä mielikuvituksellisempia salaliittoteorioita vailla mitään todisteita, jotta illuusio ei hajoa. Pelot ovat normaaleja, mutta niitäkin voi käsitellä muutoin kuin rakentamalla illuusioita. Mielemme on taitava tarinankertoja, mutta eihän terve ihminen usko sitä lukemaansa fiktiivistä romaaniakaan todeksi. Ajatteluun kykenevällä ihmisellä tulisi olla kyky erottaa todelliset asiat tarinoista. Kun ihminen ei tähän oikeasti halua kyetä, niin ihminen tarvitsisi ammattilaisen apua mielensä lukkojen aukaisemiseen. Ongelma on se, että se ammattilainen voi näyttää keinot avaimen etsimiseen, mutta se avain täytyy löytää ihan itse.

Jengin toiminta on järkyttävää ja vastenmielistä, mutta jengejä tulee ja menee. Tiettyjen ihmisten asenne ja toimintamallit ne eivät vain muutu. Myös politiikkaa vähemmän seuraavien kansalaisten olisi nyt aika havahtua siihen, että tällaisilla rikoksilla todellakin tehdään sitä halpamaista vihapolitiikkaa. Siksi esimerkiksi väärät tiedot pitää oikaista mahdollisimman nopeasti.

Poliisi on Lotan mukaan hyvin jengin jäljillä.

– Olemme sen ongelman ytimessä. Tietysti rikoksen selvittäminen on prioriteetti, mutta yhtä tärkeää on rikosten ennalta ehkäiseminen.

Lotan mukaan kyse ei ole kuitenkaan aivan poikkeuksellisesta tapauksesta. Vastaavaa tapahtuu tasaisin väliajoin Helsingissä ja muissa suurissa suomalaiskaupungeissa.

– On käynyt ilmi, että tässä on kyse tällaisista sosiaalisista ongelmista, jotka konkretisoituvat sitten rikoksi. Nehän tällaisissa jengikäyttäytymisissä on yleensä syynä, Lotta sanoo.”

Päivitystä: Nimilista on näköjään oikeasti olemassa, ja kiertää nyt avoimesti netissä. Toivoin sen olevan pelkkää uhoamista, mutta ikävä kyllä olin väärässä.

S-S-S-Slummiin!

Eräiden perussuomalaisten Ghettos are burning-strategia on ainakin perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalénin mielessä muovautunut uudenlaiseksi Ghettos are good-strategiaksi. Herra Packalénin mielestä näet ihmisiä pitäisi alkaa pisteyttää, ja se mille asuinalueelle sinut sijoitettaisiin riippuu siitä paljonko olet saanut pisteitä. Pisteitä voisi kerätä Packalénin mukaan muun muassa siitä, että maksaa itse vuokransa. Jos sen sijaan jätät vuokrasi maksamatta, häiriköit naapureitasi tai olet muuten vain epäkelpo ja vittumainen ihminen, niin pisteet vähenevät ropisten. Mielestäni on suunnattoman vastenmielistä ehdottaa ihmisten yleistä lajittelua vedoten ”Someone think of the children”-ajatteluun.

Yllättäen peruslinjalla on jälleen jatkettu ja todettu, että selityksiä pitää lätkäistä pöytään, koska kansahan on jälleen kerran, yllätys yllätys, ymmärtänyt väärin. Herra Packalén ei tietenkään tarkoittanut sitä, että ongelmaiset eristettäisiin yhteiskunnasta ja lakaistaisiin pois hyvien ja menestyvien ihmisten näköpiiristä vaan herra Packalén ajatteli lapsia! Siis tietenkin! Miksi me tyhmät somettajat emme tätä heti tajunneet. Ongelmaperheiden lasten vuoksi ongelmaperheet pitää keskittää omille asuinalueelleen. Samalla herra Packalénilla on tarkoituksena järjestää ongelmaperheille ihan omat palvelut näille asuinalueille.

”Packalénin mukaan hänen mallissaan olisi yksi yhtenäinen, muista erillään oleva alue ongelmaperheille, kaikkine heidän tarvitsemine palveluineen. Ympärillä ei olisi mitään muuta asujaimistoa, mihin häiriöt kohdistuisivat. Vesalan Packalén sanoi ottaneensa esimerkiksi siksi, että siellä rakennusmassa olisi riittävä ja eikä se ole keskellä ihmisvirtaa.”

Tokihan nyt siviiliammatiltaan poliisimies tietää, että se on ikävää kun alkoholisti- ja narkkariperheiden lapsilla (joita nyt käytännössä kaikki syrjäytyneet ja ongelmaiset ovat) ei ole ketään aikuista turvana arjessa. Tämä on ongelma, siinä Packalén on oikeassa. Kuitenkaan jos lapsi ei saa kotona ruokaa tai hänen edessään tiedetään kaupittelevan huumeita, niin ei lasta voi lähettää takaisin kotiin. Suoraan sanottuna se ei auta paskaakaan, että jeesustellaan ”Ota tästä nyt ruokaa ja nuku täällä, ja aamulla sitten takaisin kotiin”. En myöskään lainkaan vähättele herra Packalénin kokemusta ongelmaperheiden lasten yksinäisyydestä ja turvattomuudesta, enkä todellakaan kiistä asian ongelmallisuutta, mutta käsi sydämellä Packalén uskotko tosissasi, että ratkaisumallisi (tai keskustelunavauksesi tai miksi nyt ikinä tätä kutsutkaan) auttaisi näitä lapsia tai ongelmaperheitä? Uskotko Packalén tosissasi, että ympäristö jossa lapsi näkee kaikkien perheiden olevan ”ongelmaperheitä” auttaa ja kannustaa lasta hakemaan apua näiltä alueella haahuilevilta turvallisilta palkatuilta äiti- ja isähahmoilta? Uskotko tosissasi, että tällainen malli auttaa lasta rakentamaan erilaisen tulevaisuuden?

”- Töölön yksikön kanssa en tavoita sitä ajatusta, että miksi ympäristöään häiriköivillä ihmisillä pitäisi olla suuremmat oikeudet kuin muilla siellä asuvilla. Ruusulankadun yhteydessä minua on syytetty not in my backyard (pois minun takapihaltani) -ajattelusta, mutta mielestäni sen pitäisi olla not in anyone’s backyard -ajattelua. Eli ei kenenkään takapihalle, kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen ympäristöön.”

Vaikka käännän ja väännän tätä Packalénin ajatusta päässäni miten, niin joko Packalénin selitykset olivat huonoa paikkausta sille, että Packalén tahtoo syrjäytyneet ja ongelmaiset pois sotkemasta kunnon ihmisten arkea tai sitten Packalén on paljon nähneeksi poliisiksi melko naivistinen. Väistämättä mieleen tulee se, että onko Packalénin tarkoitus siloittaa kunnon ihmisten elämä illuusioksi, joissa ongelmaiset ihmiset todellakin on lakaistu pois silmistä? Omien palvelujen järjestäminen kuulostaa äkkiseltään erittäin sympaattiselta ajatukselta, mutta tällaista tietyllä tavalla syrjäytynyttä ajatus siitä, että meille järjestettäisiin omat palvelut poissa ”ihmisten ilmoilta” yksinkertaisesti karmii. Väistämättä mieleeni nousee kauhukuva, jossa kaltaiseni talousongelmissa painivat moniongelmaiset raahataan väkisin asumaan ”sinne omalle tuetun asumisen alueelle”. Paremmat ihmiset käyttäisivät sitten niitä omia palveluitaan, ja minunkaltaiseni yhteiskunnan syöpäläiset pysyisivät kiltisti siellä omassa ”tuetun asumisen alueellaan”. Se, että 2000-luvulla joku haluaa vakavissaan puhua oikeustoimikelpoisten ihmisten sijoittamisesta ja mielivaltaisesta siirtelystä paikasta toiseen pisteytysten mukaan tuntuu oikeasti todella pelottavalta. Jos tyrit niin edessä on pakkosiirto tällä ”paremmalle erityistuettujen palveluiden alueelle”. Minä en ainakaan haluaisi muuttaa pois kodistani siksi, että minut on pisteytetty toiselle alueelle ”sopivammaksi”, enkä kokisi tällaista mitenkään auttavana ratkaisuna.

Lopulta visio etenee päässäni siihen, jossa ongelmainen yksilö ei enää poistu asunnostaan, koska hänelle tuodaan palvelut kotiin halusit tai et. Ongelmaisesta yksilöstä tehdään ”tuetun asumisensa” vanki sen sijaan, että häntä kannustettaisiin lähtemään kylille, elämään ja tekemään asioita. Ehkä osaksi laitoskammostani johtuen en voi välttää ajatusta, jossa kohtalostaan kauhistuneet ”ongelmaperheen vanhemmat” lääkitään hiljaisiksi ja kilteiksi. Lopulta he istuvat asunnossaan hiljaa itseään keinutellen ja hokien itselleen ”Minä olen onnellinen. Minun elämäni on hyvää…” Jos alkaa ahdistaa ja alat samaistaa itsesi turkiseläimeen, niin sympaattinen sosiaalitäti tai -setä tulee hymyillen paikalle ja antaa onnellisuuspiikin taputtaen käsivartta ja todeten: ”No niin kohta kaikki on taas hyvin.”

Samaan aikaan hyvät ja menestyvät ihmiset elävät omilla alueillaan näennäisesti täydellistä  ja turvallista hyvää elämäänsä. Jos huono-osaisten alueelta sattuu joskus eksymään vaikka lapsonen pienoinen hyväosaisten alueelle, niin sillehän voi todeta: ”Sullahan on ne kivat sosiaalitädit ja -sedät siellä. Annahan kun setä Packalén soittaa poliisin viemään sinut juttelemaan heidän kanssaan…”

Ehkä jokseenkin hauskaksi asian tekee se, että toukokuussa 2013 herra Packalén on ollut ehkä aavistuksen huolissaan siitä, että Helsingistä tulee tätä menoa iso slummialue. Koska herra Packalén arvostaa selvästi kunnon keskittämistä, niin miksi kaikkia Suomen ”ongelmaperheitä” ja heidän palvelujaan ei voisi keskittää yhtälailla yhteen kaupunkiin? Ne, jotka pisteytetään kansakunnan huonoksi ainekseksi voidaan roudata kaikki Helsinkiin. Helsinkiin voidaan sitten järjestää näitä sympaattisia tätejä ja setiä vaeltelemaan asunnosta toiseen ”tukemaan ongelmaisia”. Muualla Suomessa hyvät ja täydelliset voivat sitten elää omaa elämäänsä pelkäämättä omien lastensa turvallisuuden puolesta. He voivat käyttää omia palvelujaan ja elää hyvää arkea, kun häiriötekijät on poistettu. Kaikkihan tässä tilanteessa oikeastaan voittavat. Jos muuta väität olet hölmö, ehkä myös syrjäytynyt -> slummiin siitä!

Tähän sivuun voisin ehdottaa hyvälle ja täydelliselle Packalénille bisnestä. Mualimalla tunnetaan näet jo slummiturismi, joten tässä huonompikin bisnesmies haistaa kerrassaan loistavan liikeidean. Slummikierros suhteellisen turvallisesti pleksin takana kuitenkin pienellä vaaraelementillä maustettuna. Miksi menisit feikkislummiin kun voit nähdä ihan aidon The Suomi-slummin!?! Edes takaisin alueella laahustavat ”mukavat sosiaalisedät ja -tädit” tuovat myös hieman The Walking Dead-tunnelmaa kehiin, joten tässä Emoya Estaten tarjoama kokemus jää kirkkaasti toiseksi. Olisiko tässä kenties Suomelle kaivattu uusi Nokia? Ei mitään köyhien hyväksikäyttöä vaan liiketoimintaa jo vuodesta 2014!

Siirrytäänpä taas huumorin puolelta vakavamman tekstin pariin. On selvää, että Packalén turvallisuusvisioissaan puhuu utopiasta. Kutsukaa minua kyyniseksi, mutta en usko meidän koskaan saavuttavan yhteiskuntaa, jossa ei ole mitään riskejä tai mahdollisuutta siihen, että jotakin pahaa tai ikävää tapahtuu. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sosiaalipalveluiden eteen pitäisi jatkuvasti tehdä kehitystyötä. Itse pidän itseäni kuitenkin realistina, enkä edes tavallaan ymmärrä sitä, miksi elämän pitäisi olla täydellisen särötöntä? Usko pois Packalén minäkin olen lapsena kokenut kaikenlaista silti koen, että lapsuuteni oli kokonaisuudessaan hyvä. Koen myös, että negatiiviset kokemukset ja niistä selviäminen ovat rakentaneet minut. Elämä on opettanut minulle, että elämän ei tarvitse olla särötöntä. Jokaista ihmistä pitää auttaa ja tukea mahdollisuuksien mukaan, ja ketään ei saa jättää yksin, mutta koskaan elämästä ei 24/7/365 turvallista ja auvoisaa, ei edes niissä hyvin pisteytettävissä perheissä.

Packalén, sanot päihde- ja ongelmaperheiden lasten jäävän täysin yksin, mutta sinähän olit paikalla monen päihdeperheen kodissa, mitä sinä teit? Kukaan meistä ei voi auttaa kaikkia, mutta jokainen meistä voi auttaa edes yhtä. Se lapsi, jolle juuri sinä Packalén mahdollisesti ojensit kätesi poliisin urasi aikana muistaa sinut taatusti aina. Sinä voit siviilissä tehdä samaa. Meidän ei tarvitse aina olla sosiaalityöntekijöitä tai poliiseja, meidän tarvitsee joskus vain olla ihmisiä ja välittää toisistamme. Yhteiskunnan tukiverkko on ehdottoman tarpeellinen, ja sitä pitää toki jatkuvasti päivittää ja miettiä miten se voisi toimia tehokkaammin ja tukea enemmän, mutta emme silti saa unohtaa sitä, että yhteiskunta koostuu meistä jokaisesta. Joskus myös yksilön panos voi muuttaa toisen yksilön elämää ja antaa toivoa. Minusta ei mitään ”kokoomuslaista” saa tekemälläkään, mutta kannattamani yhteiskunnan tukiverkko ei tietenkään sulje pois yksilöiden panosta jokaisen omien mahdollisuuksien ja voimien mukaan.

Olkaamme myös ihmisiä toinen toisillemme muutenkin kuin palkatusti. Tämän kirjoituksen myötä toivotan kaikille hyvää uutta vuotta. Toivottavasti ensi vuonna ei ”tarvitse enää kirjoitella” yhtä monista poliittisista aivopieruista. Pidetään huolta myös toinen toisistamme!

Alkoholisti