Kun siivoojan ”kevennetty työ” on moppaus…

Polvensa hajottaneelle siivoojalle tarjotaan kevennettyä työtä mopin varressa. Kuulostaako erikoiselta?

”Aina on ollut niitä tunnollisia työntekijöitä, jotka pakertavat työpaikassa puolikuntoisina, mutta yhä useammin aloite palkallisen sairausloman korvaamiseen työnteolla tulee työnantajalta.” 

”Polvivammainen Varsala teki kevennettyä työtä päivän ja lähti lääkäriin. Jalka kuvattiin ja edessä oli leikkaus sekä palkallinen sairausloma. Hänellä on kevennetystä työstä raskaan kuuloinen mielipide.

-Se on kusetusta, hän toistelee.

-Ei siivoojille ole mitään kevyttä työtä. Siivoojat ovat jalkojen päällä ja tekevät käsipelillä.”

Näin kerrotaan Palvelualojen ammattiliiton lehdessä 9/2014. Kyseessä on siis kiinteistöpalveluyritys SOL. Kuulemma katsotaan tapauskohtaisesti onko työntekijällä oikeutta kieltäytyä esitetystä kevennetystä työstä. Viime kädessä työntekijää ei määrätä työtehtäviin, jotka voisivat estää parantumista.

”SOLin henkilöstöjohtaja Timo Sairanen sanoo, että työnantaja saa ohjata työntekijän niihin työsopimuksen mukaisiin töihin, joihin työntekijän kunto riittää. Hän kertoo, että jalka paketissa olevalle siivoojalle kevennetty työ voi monipalveluyrityksessä tarkoittaa vaikka aulapalvelutyötä tai koulutukseen osallistumista.”

Miten ihmeessä se moppaaminen sitten on kevennettyä siivoustyötä? Jutun mukaan SOLissa työterveyslääkäri arvioi työntekijän vaivan ja kunnon, ja antaa suosituksen siitä voisiko työntekijä mahdollisesti tehdä jotakin muuta kuin hänen ensisijaista omaa työtään. Sairauslomaa annetaan vain päiväksi ja lopun ajasta vajaakuntoinen tekee esimiehensä hänelle osoittamaa ”kevennettyä/korvaavaa työtä”.

”Flunssaan tai vatsataudin kaltaisiin tarttuviin tauteihin työntekoa ei tarjota lääkkeeksi, mutta ajatukseen kuuluu, että jos jalka on kipeä niin kädet toimivat.”

Ajatushan on jopa äkkiseltään ihan kaunis. Vajaakuntoisetkin saavat mahdollisuuden tehdä työtä ja heidänkin työpanostaan arvostetaan. Yhtälailla kärjistettynä voitaisiin kai kuitenkin sanoa, että jos mieli on kipeä niin kroppa toimii. Tällainen malli antaa työnantajalle melko yksipuolisen vallan määritellä, mikä on työntekijälle ”parasta” terveyden kannalta. Jos joku vapaaehtoisesti tällaiseen suostuu niin eihän se suoranaisesti keneltäkään pois ole, mutta voidaanko tällaiseen velvoittaa?

Ylipäänsä itselleni herää myös se näkökulma, että miten jakautuu vastuu? Mitä jos korvaava tai ”kevennetty” työ hidastaakin työntekijän toipumista tai jopa estää sen pidemmäksi aikaa? Kuka on tällöin vastuussa? Työterveyslääkäri? Esimies? Minä olen ollut sairaana työssä omalla vastuullani, enkä täten olisi voinut syyttää työnantajaani, mutta miten tällaisissa tapauksissa mahtaakaan vastuu jakautua?

Tavoitteena on tietenkin hillitä sairauspoissaoloista syntyviä kustannuksia. Valitettavasti ihmiset kuitenkin sairastavat joskus. Työnantajan taholta mielestäni parhaat tavat kustannusten hillitsemiseen ovat hyvä työturvallisuus, huolehtiminen hyvästä työilmapiiristä ja ergonomia.

Tuntuu jotenkin aika jännältä, että meillä on iso satsi terveitä työttömiä, ja silti on kova into pitää sairaita väkisin töissä… Totta on otettava huomioon esimerkiksi se onko tarjolla sopivan koulutuksen omaavia ihmisiä. Ei asia ole yksinkertainen eikä mustavalkoinen. Siitä huolimatta tuntuu omituiselta, että sairaat pitäisi käytännössä pakottaa väkisin työhön. Onko kohta enää mitään sairautta, joka oikeuttaisi sairauslomaan?

Jos korvaavan ja kevennetyn työn malli olisikin oikeasti vapaaehtoinen, tulee vastaan se ongelmakysymys millaiseksi leimataan työntekijä, joka kokee sairauslomalle olevan tarvetta sairastumistilanteessa? Jos työntekijän tilanne vajaakuntoisena on pitkäaikainen, ja hän on kykenemätön työhönsä niin ymmärrän toki, että neuvotellaan voisiko työntekijä siirtyä joihinkin muihin tehtäviin yrityksessä. Tämä on kaikkien kannalta järkevää.

Kysyn kuitenkin, että jos työntekijää joudutaan vaikka kouluttamaan tähän kevennettyyn ja korvaavaan työhön, sairausloman keston ollessa vaikka 2 viikkoa, onko tämä kannattavaa toimintaa? Jonkun pitää kuitenkin tehdä kyseisen työntekijän normaalit työtehtävät ja kouluttaminen/perehdyttäminen uusiin tehtäviin vie aina sekin resursseja. Säästö paperilla ei välttämättä edes olekaan säästö loppupeleissä, kun kaikki välilliset kustannukset ja vaiva huomioidaan. Kannattaa myös miettiä, että mistä on todella järkevää säästää? Ainakin on täysin selvää, että moppaus ei ole siivoojalle mitään kevennettyä työtä.