Itsenäisyyttä, oikeudentajua ja vapautta

Aina silloin tällöin postilaatikkooni tulee valkoinen hyvin huomaamaton kirjekuori, jossa on ainoastaan nimeni, osoitteeni ja postimerkki. Koska muistini on tunnetusti hyvä, mutta vähän liian lyhyt, niin ensimmäisiä kertoja hämmästyin joka kerta, että mikä ihme tämä on? Nyt tuon mysteerikirjeen ulkonäkö on jo ajat sitten painunut alitajuntaani. Nämä eivät ole kirjeitä salaiselta ihailijalta tai uhkauksia vihamiehiltä. Nämä ovat Pirkanmaan Setan jäsenpostia.

Sen lisäksi, että opin muistamaan kuka näitä kummia kirjeitä oikein lähettää kesti minulla hetken aikaa tajuta, miksi yhdistyksen jäsenposti on pakattu näin. Jopa Sesam-lehdet, silloin kun paperiversio vielä kotiin jaettiin, tulivat pakattuina tällaisiin ”mysteerikuoriin”. Kuulun muihinkin yhdistyksiin, ja niiden jäsenposti tulee yleensä yhdistyksen logolla ja lähettäjän tiedoilla varustettuna. Mutta Setan jäsenyys ei olekaan kaikille juttu, josta uskaltaa julkisesti laulaa. Siitä voi tulla harmia. Siitä voi tulla leima. Liittyessäni Pirkanmaan Setan jäseneksi seksuaalivähemmistöistä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista puhuttiin jo avoimesti mediassa ja politiikassa. En osannut edes ajatella, että asia on edelleen tavallaan näinkin tabu. Että Setan jäsenyys voi todellakin leimata ihmisiä. Itse en sinisilmäisenä osannut alunperin edes ajatella, että tällaiseen yhdistykseen kulumisesta voisi saada osakseen harmia. Että siihen ei ehkä uskaltaisi julkisesti kuulua. Silloin minä todella tajusin, että Suomessa 2000-luvulla pelätään. Joudutaan pelkäämään.

Olin vasta aloittanut aktiivisen bloggaamisen, ja olin silloin aika untuvikko. Nyt tiedän paremmin millaisia keskusteluita käydään, ja millaisia asenteita edelleen on voimissaan. Vuosien kuluminen ja vihapuheen lukeminen eivät ole kuitenkaan saaneet intoa tai tahtoa murtumaan. Päinvastoin. Kaikki tämä näyttää toteen sen, että töitä on vielä tehtävänä. Haluan, että koittaa päivä jolloin jokainen voi avoimesti kuulua Setaan ilman, että hänen täytyy pelätä leimaa tai hankaluuksia. Haluan, että koittaa päivä, jolloin ”homoleimalla” ei enää ole väliä, koska homous, heterous ja kaikki siltä väliltä ovat samanarvoisia. Haluan, että jäsenposti voidaan lähettää yhdistyksen nimellä ja logolla varustettuna, eikä sillä enää ole väliä.

On tärkeää, että kaikkia meitä kohdellaan tasa-arvoisesti yhteiskunnan silmissä. Yhteiskunnan pitää antaa viesti, että ketään ei saa syrjiä. Olemme edenneet jo kaksi suurta askelta juridisen homofobian nujertamiseksi. Eduskunta äänesti perjantaina 28.11 tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen puolesta äänin 105-92, ja suuri valiokunta yhtyi täysistunnon päätökseen äänin 17-8. Nämä askeleet ovat kohdanneet kiviä ja kantoja edessään, mutta lopulta ne on astuttu loppuun asti. Seuraavat askeleet ovat edessä, ja me emme aio perääntyä. Me astumme nekin loppuun asti vaikka läpi kananmunakuurojen. Tasa-arvon toteutuminen ei ole mielipidekysymys, vaan sivistyneen yhteiskunnan perusarvo. Perjantaisen äänestyksen jälkeen törky räjähti netissä käsiin. Ikävä kyllä tämä oli arvattavissa. Tasa-arvon vastustajat voivat haukkua, uhkailla ja sylkeä meidän tasa-arvon kannattajien kasvoille. Voitte yrittää halpamaisesti esittää uhria, joiden pyhään avioliittoon kosketaan. Teidän rumat sananne ja ala-arvoinen käytöksenne eivät kuitenkaan saa ihmisiä perääntymään, ja uhkauksenne eivät vaienna meitä. Voimme kompastua, mutta me emme kaadu. Tämän kirjoituksen henkimä viesti ei koske pelkästään tätä asiaa, vaan kaikkeen epätasa-arvoon on puututtava rohkeasti ja periksiantamattomasti. Sivistyneessä Suomessa ei syrjitä. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä asioita riippumatta siitä, mikä on taloudellinen tilanne tai mitä muita asioita on käsiteltävänä.

Jokainen askel kohti parempaa huomista on vaatinut päättäväisyyttä ja vahvuutta, eivätkä tasa-arvoista avioliittolakia koskevat askeleet ole olleet poikkeus. Muutokset parempaan eivät tule itsestään, eivätkä ne yleensä tule helpolla, mutta jos kaikki alistuvat huominen on synkkä. Suomi on ihmisten maa, erilaisten ihmisten maa. Suomi ei ole erilaisuutta kammoksuvien yksityistä omaisuutta. Suomen kansalaisten tulee olla kuten isänmaansa. Itsenäisiä ja vapaita. Vahva ei ole se, joka käyttää voimaa lyödäkseen pienemmän alas. Vahva on se pieni, joka kestää ne iskut ja nousee periksiantamattomana ylös. Minun suomalaisuuteni on sitä periksiantamattomuutta, oikeudentajua ja vapautta meille jokaiselle tulla näkyväksi ja tasa-arvoisesti kohdelluksi omana itsenään. Tasa-arvoisen huomisen ja tasa-arvoisen Suomen puolesta askel kerrallaan. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Huivilla vai ilman?

Suomessakin pitkään on ollut puheenaiheena huivikielto kyllä vai ei? Itseäni hämmentää se, että tällaista keskustelua ihan tosissaan käydään. Moni pitää vaikeana sitä, että emme pysty tietämään kantaako nainen huntua pakosta vaiko omasta vapaasta tahdostaan. Jotkut huntukiellon kannattajat esittävät itsensä naisten vapauttajina, mutta tosi asiassahan naisille tulisi toinen pakko edellisen pakon tilalle. Emme tarjoaisi heille omaa valinnanvapautta yhtään sen enempää kuin heillä olisi ollut aikaisemminkaan. Mielestäni emme voi puuttua ihmisen henkilökohtaisiin vaatevalintoihin emmekä myöskään uskonnollisiin henkilökohtaisiin valintoihin. Ketään ei myöskään voi väkisin vapauttaa, vaikka uskonto olisikin kahle. Ihmisen pitää ensin itse haluta pois nykyisestä tilanteesta. Pakottaessamme musliminaisen riisumaan huivinsa emme poikkea mitenkään siitä muslimimiehestä, joka tahtoo naisensa käyttävän huivia. Me riistämme myös ihmiseltä vapauden valita. On myös hyvä huomioida, että huivin riistäminen naiselta ei lopeta naisen alistamista perheessä, jos sellaista tapahtuu.

On myös mahdollista, että ihminen itse todellakin haluaa käyttää sitä huivia. Katukuvassa näkyy paljon perheitä, joissa vielä äiti käyttää huivia, mutta tyttäret eivät. Jos perheen mies vaatisi naisilta huivin käyttöä, niin varmasti tyttärienkin tulisi käyttää sitä huivia. Kyseessä voi siis olla myös naisen oma valinta. Me emme voi päättää kenenkään puolesta.

”Naiset liittävät huiviin myös ideologisia viestejä. Muslimifeministit korostavat, ettei islam itsessään ole naisia alistava. Naisten heikko asema tietyissä muslimimaissa johtuu patriarkaalisista tavoista tulkita Koraania.

Muslimifeministien käytössä huivi muuttuu tasa-arvoisen islamin symboliksi ja samalla vastalauseeksi yksipuoliselle länsimaiselle naiskuvalle, joka kauneutta ja seksikkyyttä korostaessaan on naisia alistava.”

Jokaisessa kulttuurissa on oma nais- ja mieskuvansa. Meidän normimme ei ole ainoa oikea. Meille on nykypäivänä normaalia, että nainen voi valita housut tai hameen. Joskus naisen oli valittava hame/mekko, muita vaihtoehtoja ei ollut. Kaikki musliminaiset alistetuiksi mieltävän mukaan myös hameen tai mekon valitseva nainen olisi edelleen automaattisesti alistettu, emmehän me koskaan voi tietää sanooko nainen vain tehneensä oman valinnan. Kaikkia musliminaisia automaattisesti alistettuina pitävä on stereotypioiden vanki, ja hänen käsityksensä todellisesta vapaudesta on hyvin rajoittunut ja länsimaisen kulttuurin ehdollistama. Samalla saarnaamme ihmisistä, jotka ovat kulttuurinsa vankeja ja kuinka tällainen ilmiö on lopetettava.

”Sukupuolten tasa-arvosta käydyssä keskustelussa länsimaisesta, kodin ulkopuolella työskentelevästä ja maallistuneesta naisesta on tullut ainoa oikea vapaan naisen malli.

Tätä mallia vasten muiden kulttuurien naiset näyttävät alistetuilta: heidät on vapautettava miesvallan ikeestä seuraamaan vapaan naisen ylvästä esimerkkiä. Esimerkiksi Ranskassa huivikieltoa uhmaavia naisia rangaistaan pakollisin sopeuttamiskurssein.”

Näinpä, huivikieltoa uhmaava nainen tulee sopeuttaa, ainoaan ja oikeaan länsimaiseen kultuuriin, ainoaan vapaaseen ja tasa-arvoiseen kulttuuriin. Monelle länsimaalaiselle tuntuu olevan aivan käsittämätön ajatus tasa-arvoisesta muslimiperheestä. Jos muslimiperheen äiti on kotona ja käyttää huivia hän on automaattisesti alistettu. Sen sijaan länsimainen kotona lapsia hoitava nainen nähdään joidenkin toimesta nyt vuonna 2013 jopa vapauden ja tasa-arvon puolesta taistelevana. Töihin lähtevä äiti saattaakin olla tällä hetkellä joidenkin mielestä orjuutettu, vaikka kyseessä olisi naisen oma päätös. Johonkin oikeaan kulttuuriin ehdollistamisen ja yksisilmäisen vapauden-käsityksen joukkoon unohtui se mitä tasa-arvo ja vapaus ovat, mitä ne todella tarkoittavat. Ne tarkoittavat yhtäläisia mahdollisuuksia ja valinnan vapautta, eivät pakotteita. Jos nainen valitsee omasta vapaasta tahdostaan huivin, kotiäitiyden tai työn niin se on vapautta ja tasa-arvoa. Kenenkään pään sisälle me emme valitettavasti väkisin voi tuppautua. Siihen meillä ei ole oikeutta eikä mahdollisuutta, vaikka kuinka esittäisimme jalomielisiä pelastajia.

”Naiskuva ja tasa-arvokäsitys vaihtelevat kulttuureittain ja muuttuvat ajan mittaan. Myös länsimainen käsitys vapaasta naisesta on pitkän historiallisen prosessin tulos.

Naisliikkeen saavutukset ovat hienoja, mutta niiden merkitystä ei pidä ymmärtää yleismaailmalliseksi: samat saavutukset eivät olisi hienoja kaikkialla. Monilta naisilta riistetään vapaus, jos se ymmärretään kapeasti vain yhdellä tavalla.”

Kun tasa-arvo mielletään kiintiöiksi ja tietynlaisesta vapauden mielikuvasta on tullut pakote olemme taantuman tiellä. Myös meidän tulee kehittyä, ja miettiä mitä vapaus ja tasa-arvo oikeasti ovat, jotta niiden arvo yhteiskunnassamme on muutakin kuin puheita ja hienoja sanoja paperilla. Vapauden ja tasa-arvon tulee olla arkea, ja koskea muutakin kuin niitä malleja, jotka me olemme itse oppineet kulttuurissamme oikeiksi. Muutoin voimme verrata itseämme pakanoita miekalla käännyttäneisiin kirkonmiehiin.

Tasa-arvo ja vapaus ovat perusarvoja, mutta ”vääräkulttuuristen” pakottamista ”oikeaan kulttuuriin” ei voida verhota tasa-arvon ja vapauden huntuun.*

”Monikulttuurisessa Euroopassa oman kulttuurin pitäminen ainoana oikeana ei voi johtaa mihinkään muuhun kuin etnisiä vähemmistöjä sortavaan politiikkaan. Kehitysyhteistyössä vastaavat ajatusmallit ylläpitävät vanhoja kolonialistisia rakenteita.”

Lainaukset Sanni Saarisen loistavasta Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta Länsimainen naiskuva ei ole ainoa oikea vuodelta 2010.

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/L%C3%A4nsimainen+naiskuva+ei+ole+ainoa+oikea/1135258988075

 

* Toim.huom. Kirjoittaja huomauttaa mitä kohteliaimmin, että on turha alkaa urputtamaan raiskauksien tai lasten ympärileikkauksien hyväksymisestä. Kirjoittaja ei hyväksy väkivaltaa, alistamista tai silpomista uskonnon, kulttuurin vääräuskoisten tai -kulttuuristen käännyttämisen eikä yhtään minkään muunkaan nimessä. Väkivalta, alistaminen ja silpominen ovat aina väärin. Jos  jauhat ”hemmotar hyväksyy raiskaukset”-skeidaa, niin kirjoittaja kehottaa ystävällisesti lukemaan kirjoituksen uudelleen. Mikä et siitä huolimattakaan ymmärrä lukemaasi, niin kirjoittaja suosittelee lämpimästi, ja edelleen ystävällisesti, perehtymään luetun ymmärtämiseen. Ei se niin vaikeaa ole, miltä se kuulostaa.