SPRgate – Kun seksin harrastaminen tai kihlaus tekee ”horatsun”

Taannoin uutisoitiin muutaman SPR:n työntekijöiden ja turvapaikanhakijoiden välisistä seksisuhteista. Kohuun on tullut jo moninaisia kannanottoja ja ovatpa myös maahanmuuttokriittiset ilakoineet, että ”mitä mää sanoin ämmät haluavat vain mustaa munaa”. Myös turvapaikanhakijan ja entisen SPR:n työntekijän kihlaus on aiheuttanut kohua. Toisistaan erillisiä asioita on myös joidenkin toimesta ansioituneesti sekoitettu ja on tulkittu niin, että myös SPR:n työntekijät olisivat ostaneet turvapaikanhakijoilta seksiä. Kyse oli siis kahdesta aivan erillisestä asiasta. 

Naistenpulustajajamustamuna

Mutta ehkä tämäkin on asia, joka nyt vain koetaan näin…

Eikö ole muuten aika mahtava tuo taustalla huokuva logiikka, että ”joku ämmä antoi vääränlaiselle, vitut mä enää ketään ämmiä halua ”suojella””?

Ensimmäiseksi täytyy erottaa toisistaan seksin ostaminen/seksin ostamisyritykset alaikäisiltä ja täysi-ikäisten aikuisten ihmisten väliset vapaaehtoiset suhteet. Seksin ostaminen/seksin ostamisen yritys alaikäiseltä on aina erittäin tuomittavaa ja alaikäisten turvapaikanhakijapoikien saama kohtelu tuokin esille sitä tärkeää seikkaa, että myös pojat ja miehet joutuvat seksuaalisen ahdistelun, hyväksikäytön ja painostuksen kohteeksi. Ongelma ei koske pelkästään tyttöjä ja naisia. Tämä ei toki oikeuta myöskään leimaamaan kaikkia naisia ”huoriksi” tai ahdistelijoiksi, kuten nyt tämänkin aiheen tiimoilta on eräiden aatteiden edustajien taholta tehty.

Kun aikuiset suostuvaiset ihmiset muodostavat suhteita keskenään en koe asian sinänsä kuuluvan minulle, enkä minä lähde ihmisiä moisesta tuomitsemaan. SPR:n omat käytännöt ovat heidän käytäntöjään ja SPR hoitaa itse mahdolliset seuraamusmenettelyt tällaisissa tapauksissa.

Jos on selkeästi todettavissa, että aseman omaava henkilö on käyttänyt asemaansa väärin ja sen avulla painostanut jollakin tavalla tavalla tai toisella heikommassa asemassa olevaa seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen, niin tämä on tietenkin väärin. Ei välttämättä rikos, mutta silti eettisesti väärin. Ei kuitenkaan voida automaattisesti olettaa, että kaikki suhteet, joissa osapuolten valta-asemat eivät virallisesti ole keskenään niin sanotusti sopusuhtaisia olisivat hyväksikäyttöön tai painostamiseen perustuvia suhteita. On aika uskomatonta, että vuonna 2016 nousee kohu ja nettiraivo pelkästään siitä ”vääränlaisesta” kumppanista.

On tietenkin jo spekuloitu turvapaikanhakijoiden motiiveja ryhtyä suhteisiin. Kukaan meistä ulkopuolisista ei kuitenkaan voi tietää toisten suhteiden motiiveja, eivätkä ne oikeastaan meille mitenkään kuulukaan. Jokainen tekee omilla motiiveillaan ja olemassa olevilla tiedoillaan päätökset siitä, mihin suhteeseen ryhtyy ja mihin ei.

On tehty jo yleisesti kattavia johtopäätöksiä siitä, millä motiiveilla naiset hakeutuvat töihin SPR:ään ja vastaanottokeskuksiin auttamaan. Jaellaanpa netissä jo kuvia, joissa SPR:n naistyöntekijöistä annetaan hyvin alentavaa kuvaa.

SPRPirjoalentava

Vastaanottokeskuksissa työskentelevät ovat jo saaneet melkoisesti paskaa niskaansa pitkin viime syksyä ennen tätä ”seksiskandaaliakin”, joten näin niitä naisia sitten ”puolustetaan”. Kun nainen ei toimi kuten mamukriittinen haluaa, häipyvät ”puolustushalutkin”. Ihan kuin naisten pitäisi törkykäytökseltä välttyäkseen hankkia mamukriittisten hyväksyntä sille, minne he hakeutuvat töihin ja kenen kanssa he saavat harrastaa seksiä tai solmia parisuhteen.

On selvää, että ihmisten ollessa toistensa kanssa tekemisissä on aina olemassa suhteiden muovautumisen riski. Olivat suhteet sitten parisuhteita tai ”vain” seksisuhteita ei niiden perusteella voida yleisesti vetää johtopäätöksiä ihmisten motiiveista lähteä esimerkiksi SPR:n toimintaan mukaan. Jokaisella yksilöllä on omat motiivinsa.

Edes suhteen muodostuminen ei mitenkään tarkoita sitä, että työhön tai vapaaehtoiseksi auttamaan olisi lähdetty motiivina seksuaalinen kanssakäyminen tai suhde. Kukaan ei voi etukäteen tietää, missä kohtaa ihmisen, jonka kanssa synkkaa tai johon kokee seksuaalista vetoa. Seiskan artikkelin kommenttiosioissa menee jo väellä lujaa. Vaikka kyseessä onkin niin sanotun roskalehden kommenttiosio, niin tasoltaan tämä ei poikkea mitenkään monista muista kommenttiosioista.

SPRSeiskakommentit

Päätä huimaavan korkealaatuista ja älykästä yhteiskunnallista keskustelua, eikö totta?

Mamukriittisten törkykirjoituksia kirjoittavien on nyt turhaa ratsastaa myöskään näillä hyväksikäytön kohteeksi joutuneilla nuorilla pojilla. Otetaan huomioon, että näiden samojen ihmisten mielestä jopa alaikäiset turvapaikanhakijat pitäisi pitäisi lähettää kuolemaan. Alentava suhtautuminen on alentavaa suhtautumista sukupuolesta riippumatta. Oli kyseessä sitten mamukriittinen törkykirjoituksia suoltava mies tai seksistä alaikäiselle rahaa tarjoava nainen, niin molemmat suhtautuvat toisiin ihmisiin alentavasti ja tällainen ei ole koskaan hyväksyttävää.

Seuraava kunnon someraivo saataneen vielä aikaiseksi tuosta kihlausuutisesta. Seiskan jutun kommenttiosiossa ja myös Facebookissa lämmitellään jo tunnelmaa.

Turviskihlauskommentti

Turvishoratsu

Siis aivan kamalaa. Nainen kehtasi mennä kihloihin! Stop the press! Uskomatonta, että vuonna 2016 seksin harrastaminen tai kihlautuminen tekee joidenkin silmissä ihmisestä ”horatsun”. Harva aikuinen kommentoija itsekään kai enää neitsyt on, mutta muut voidaan silti tuomita. Eikös meillä pitänyt saada valita itse kumppaninsa ja päättää itse seksielämästään?

Ei minun naapuriini!

Pakolaiskeskustelussa ja ylipäänsä maahanmuuttokeskustelussa tulee usein esiin myös ”argumentti” ”Enhän mää halua sellaisia ihmisiä naapuriini” ”Enhän mää halua tuntemattomia ihmisiä naapuriini!” ”En mää halua rikollisia naapuriini”. Tällaiset argumentit eivät oikeastaan olennaisesti eroa perusnimbyilystä mitenkään. Harva meistä voi totuudenmukaisesti kuitenkaan väittää, että muuttaessamme uuteen kotiin kaikki uudet naapurit olisivat etukäteen tunteneet meidät tai me olisimme tunteneet heidät. Tunnustan auliisti, että en tunne naapureitani niin hyvin, ettäkö voisin mennä takuuseen siitä, millaisia ihmisiä he todella mielensä sopukoissa ovat. Ei minulla ole kuitenkaan myöskään syytä uskoa heistä mitään pahaa, enkä hysteerisesti aamusta iltaan pohdiskele, että mahtaako jollakulla naapurilla olla pahoja mielessään.

Jos joku ei halua toista naapuriinsa, koska omaa ennakkoluuloja toisen ihonväriä, uskontoa, seksuaalista suuntautumista, sairautta, vammaa tai sosiaalista statusta kohtaan, niin voiko tällaisten ihmisten antaa dominoida päätöksentekoa? Ajatuskin siitä, että jos joku seudun asukas nyt ei halua ”naapuriinsa” ketään itsestään poikkeavaa ei ihmisellä ole oiketta alueella, kaupungissa tai jopa koko maassa asua tai oleskella on todella absurdi. Enpä minäkään ”syrjäytyneenä” ja monisairaana tehnyt naapureille saanko muuttaa tänne-kyselyä, kun muutimme keskiluokkaiselle omakotialueelle. On aivan mahdollista, että joku nykyisistä naapureistamme ei haluaisi minua naapurikseen, jos tietäisi minun käyvän mielenterveystoimistossa ja olevan työelämän ulkopuolella sairauksieni takia.

On surullista kun ennakkoluulot painavat vaa’assa enemmän kuin yksilön käytös. Mitä sitten vaikka minulla olisikin korkeampi riski esimerkiksi häiriökäyttäytymiseen kuin ”normaaleilla”? Minä en käyttäydy häiritsevästi. Minä en ole prosenttiluku, enkä tilasto. Minä olen minä.

Turussa paikallisessa S-marketissa on hermostuttu turvapaikanhakijoihin liittymäostoksilla. Harva meistä kai erityisesti jonottamista rakastaa, mutta jos kyseessä on todellinen ongelma olisi kannattanut olla yhteydessä paikalliseen vastaanottokeskukseen. Kuten vastaanottokeskuksen vastaava ohjaaja Heimo Nurmi artikkelissa kertookin ihmisen pitää osata jonottaa tuli sitten mistä päin tahansa. Jos joku käyttäytyy vähemmän soveliaasti, häntä ohjeistetaan. Turvapaikanhakijoiden suhteen kielimuurin tuoma ongelma on siinä mielessä helppo hoitaa, että voi olla yhteydessä vastaanottokeskukseen ja pyytää sieltä apua. Esimerkiksi turistin kanssa tällaista mahdollisuutta ei ole. Nykyään tuntuu kuitenkin olevan muotia, että sen sijaan, että asiat hoidettaisiin asianomaisten kesken halutaan päästä lehteen kertomaan asioista oli sitten kyse turvapaikanhakijoiden liittymäostoksista, homeisesta pullasta tai etanasta salaatissa.

Kannattaa muistaa, että turvapaikanhakija ei aina välttämättä tiedä, mihin kaikkeen hän voisi pyytää vastaanottokeskuksen henkilökunnalta apua. Kun ei ole yhteistä kieltä ja ihmisiä on suurempi joukko tulee haasteita. Nämä haasteet eivät kuitenkaan ole ylitsepääsemättömiä, jos niistä ei sellaisia tehdä. Joskus myös ihan ”kantasuomalaisilla” ihmisillä asiointi kestää ja se on normaalia elämää. Itsekin on tullut turistina ihmeteltyä ja pällisteltyä, että miten ne asiat toisessa maassa toimivatkaan.

Ollessani työelämässä työskentelin päivittäistavarakaupassa, jonka vieressä oli hoitokoti. Hoitokodin asukkien kanssa tuli haastaviakin tilanteita. Oli asiakkaita, jotka eivät käytännössä kommunikoineet mitenkään. Oli asiakkaita, jotka maksoivat useiden kymppien ostoksia viisi-, kymmen-, ja kaksikymmentäsenttisillä. Joskus heillä oli mukanaan hoitaja ja joskus ei. Ymmärtämyksellä asioista kuitenkin selvittiin joka kerta. Se, että ymmärtää ei toki tarkoita, etteikö joskus voisi mielessään turhautua.

Koulut, hoitolaitokset, vastaanottokeskukset, terveyskeskukset, kirjastot. Oli kyseessä sitten mikä tahansa ”laitos” se vaikuttaa ympäristöönsä monella tavalla. Se on sitä ihan normaalia yhteiskunnan elämää.

”Jos ei ennen oo ollut rasisti, niin ei ole ihme, että nyt on”. Pitääkö minuakin vihata, jos joku mielenterveyspotilaan kirjoissa kulkeva tappaa, raiskaa tai ryöstää? Tai jos joku mielenterveyspotilas kaupassa ei osaa käyttäytyä? Jos joku mielenterveyspotilas ei ymmärräkään asioita kerralla? Voiko sitten sanoa, että en ole ennen vihannut mielenterveyspotilaita, mutta nyt vihaan, eikä se ihme ole?

Taajamassa ja yhteisöissä asuessa joutuu aina enemmän tai vähemmän sietämään erilaisuutta ja myös niitä haastavia tilanteita. Sosiaaliset tilanteet eivät aina ole minullekaan helppoja, mutta en minä siitä muita syytä, enkä myöskään leimaa ihmisryhmiä yksilöiden käyttäytymisen perusteella. En myöskään vastusta normaalia elämää ympärilläni.

Joku ei halua turvapaikanhakijoita tai maahanmuuttajia naapuriin. Toinen ei halua vammaisia eikä vanhuksia naapuriin. Kolmas ei halua lapsia naapuriin. Neljättä eivät miellytä mielenterveyspotilaat ja viides vihaa koiria. Kenellä on oikeus määritellä missä minä saan asua tai minne minä saan muuttaa? Saanko käyttää kaniamme pihalla, jos naapurimme vihaisi kaneja? Joskus ne muutakin kuin kansalaisluottamusta harva se päivä nauttivat maahanmuuttokriittiset voisivat miettiä haluavatko kaikki heitäkään naapuriinsa?