Perussuomalaista demokratiaa ja poliittista korrektiutta

Jussi Halla-aho määritteli perussuomalaisten puoluekokouksessa demokratian käsitettä uudelleen.

”– Demokratian vihollisiin kuuluvat veistä heiluttavat vastarintaliikkeen miehet ja kiviä heittelevät ns. antifasistit, mutta myös ne pääkirjoitustoimittajat, kolumnistit ja poliitikot, jotka eivät kunnioita kansalaisten vaaleissa osoittamaa tahtoa, vaan pyrkivät sanelemaan, millaisia mielipiteitä eduskunnassa saa olla edustettuna.”

Halla-ahon mielestä esimerkiksi kolumnistit, pääkirjoitustoimittajat ja poliitikot, jotka kirjoittavat kriittisesti kansan kerran valitsemista edustajista ovat demokratian vihollisia. Halla-aho unohtaa sujuvasti sen, että yksi demokratian perusasioista on myös oikeus käsitellä asioita toisesta näkökulmasta kuin valtaa pitävät.

Vaikka Halla-aho puhui parlamentaaristen keinojen valitsemisesta ei voi kuitenkaan välttää mielikuvaa, että vaikka kansanedustaja alkaisi ajaa Suomeen kuolemanleirejä, ei kukaan enää saa kritisoida häntä, koska ”kansa on hänet kerran valinnut”?

Joku voisi ehkä kysyä Halla-aholta, että eikö ole ihan ”vähäsen” arveluttavaa alkaa määrätä millaisia juttuja toimittajat saavat poliitikoista ja puolueista kirjoittaa? Eikös perussuomalaisten nimeomaan pitänyt vastustaa hyssyttelyä ja poliittista korrektiutta? Eivätkös he nimenomaan halunneet, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä? Jostakin kumman syystä perussuomalaiset itse saavat kuitenkin arvostella ihan ketä tahtovat ja ihan miten tahtovat… On myös hyvä kysyä, onko mielipiteellä ja poliittisella kannanotolla eroa?

Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen puolestaan on määritellyt, että esimerkiksi vihreiden Ville Niinistö on harjoittanut vihapuhetta perussuomalaisia kohtaan vaatiessaan puolueita irtisanoutumaan rasismista. Niinistön ”kamalan vihapuheen” voi lukea vaikka täältä. 

Putkonen on myös ilmoittanut, että he palkkaavat juristin selvittämään perussuomalaisiin kohdistunutta kirjoittelua. Uhriutuminen on jälleen kerran käynnissä.

Äkkiseltään voi tuntua hupaisalta, että aikuista miestä ahdistaa noin kovasti hänen puolueeseensa tai puolueen edustajaan kohdistunut asiallinen ja täysin perusteltu kritiikki. On kuitenkin kysyttävä yrittääkö Putkonen nyt pelottelemalla rikosilmoituksilla sulkea ihmisten suita? Yrittääkö Halla-aho saada toimittajat ja toiset politiikot vaikenemaan kutsumalla heitä demokratian vihollisiksi?

Ajatuskin siitä, että kansan äänet ovat neljän vuoden valtakirja, jonka varjolla saa tehdä ja sanoa vaikka mitä, eikä kukaan saa älähtää, on naurettava ja itsessään erittäin epädemokraattinen. Perussuomalaiset ei ole selkeästi kyennyt vastaamaan heitä kohdanneeseen kritiikkiin ja nyt he syytävät siitä toimittajia, kolumnisteja ja muita poliitikkoja.

Arvoisa Putkonen, jos perussuomalaiset ei halua tulla leimatuksia ”natsipuolueeksi”, niin pitäisikö niille ääriaineksille puolueessa sitten tehdä jotakin? Vuosia perussuomalaisille on kannettu nenän eteen esimerkkejä heidän edustajiensa rasistisista kannanotoista ja silti teeskentelet tietämätöntä. Perussuomalaisten poliittinen nousukausi on ollut oikeastaan kohua kohun perään.

”– Myös sosiaalinen media, jossa meidät yhdistetään natseihin. Se, että seistä törötetään samassa kuvassa, se ei tee vielä ketään natsiksi, Putkonen sanoo viitaten ilmeisimmin kuvaan, jossa Immonen poseeraa äärioikeistolaisten toimijoiden kanssa.” 

Immonen tiesi tarkalleen keiden seurassa hän ”seistä törötti”. Suosittelen Putkosta tutustumaan kontekstin käsitteeseen.

On aivan uskomattoman röyhkeää pelotella nyt totuuden sanoja kirjoittaneita ihmisiä rikosilmoituksilla. Jos puolueen maine rassaa, niin kysypä arvoisa työmies puolueesi johtajalta, mitä hän aikoo tehdä asialle?

Arvoisa Jussi Halla-aho, demokraattisesti valitut edustajat ovat myös säätäneet lait kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Voitaisiin kai myös kysyä, miksi sinä et siis kunnioita demokratian tahtoa? Kun vilkaisee sinun tekstejäsi ja tapaasi kommunikoida ja suhteuttaa sitä ”letkautukseesi” demokratian vihollisista eli ”puukkojunkkareiden” ja kivien viskojien lisäksi myös toimittajista, kolumnisteista ja muista poliitikoista niin vaikutat ihan aavistuksen tekopyhältä…

Soini on syyttänyt mediaa ”epäterveestä käytöksestä Immos-kohun yhteydessä” ja määritellyt sen, mikä on suomalainen tapa toimia poliittisen kohun iskiessä. Nyt toimittajat note to self: Älä yritä tavoitella puolueen puheenjohtajaa ja Suomen ulkoministeriä hänen ollessaan lomalla. Itselleni tuli väistämättä vähän sellainen tunne, että arvoisa ministerimme ajatteli kohun jo unohtuneen, kun hän palaa raveilemasta, mutta niin ei käynytkään. Olli Immonen on totuttuun perussuomalaiseen tapaan ollut sitä mieltä, että kyseessä on ajojahti.

Perussuomalaiset ylipäätään vaativat usein muilta sairaalloista poliittista korrektiutta heitä kohtaan, mutta samalla he itse kritisoivat ”poliittista korrektiutta” eli tässä tapauksessa usein ”kritiikin” kohteena ovat ihan normaalit käytöstavat ja se asiallinen, rakentava ja ongelmien ratkaisuun keskittyvä keskustelu. Perussuomalaisten on turha jauhaa mielensäpahoittajista. Hehän ovat itse pahimpia mahdollisia mielensäpahoittajia. Millaiseen yhteiskuntaan se johtaakaan, jos yksi puolue alkaa sanella jo senkin, keitä toimittajat tai toiset poliitikot saavat kritisoida ja keitä eivät? Muistakaa nyt arvoisat perusuomalaiset, että samat säännöt, joita julistatte muille koskevat myös teitä itseänne.

Perussuomalaisissa ei ole mitenkään kovin aktiivisesti käytännön tasolla puututtu rasistisiin ja äärioikeistolaisia symppaaviin kannanottoihin. On täysin perusteltua tässä tilanteessa kysyä, mikä perussuomalaiset oikein puolueena on ”miehiään”? On perusteltua vaatia toimia rasismin ja äärioikeistolaisuuden kitkemiseksi puolueesta. Perussuomalaiset väittää, ettei se ole rasistinen tai äärioikeistolainen puolue, mutta missä ovat näitä sanoja tukevat toimet?

P.S Muistathan Putkonen tehdä myös kaikista meistä kysymyksiä esittäneistä tavallisista kansalaisista tutkintapyynnöt? Meitä on nimittäin melkoinen liuta.

Ihmisyyden piirretyt rajat

Viime aikojen puheenaiheet ovat saaneet minut miettimään voiko toisista välittämistä tai rakkautta kirjoittaa kirjaan? Voiko välittämisen ja rakkauden rajoja piirtää kartalle? Voiko ihmiselämän arvon ylipäänsä piirtää kartalle tai kirjoittaa kirjaan? Pystyykö joku oikeasti näyttämään lapsilleen kartalta, missä asuvat tärkeät ihmiset, jotka ansaitsevat parempaa kohtelua kuin muut, ja missä asuvat ne, joiden elämä on vähemmän arvokas? Voimmeko me todellakin lukea jostakin pyhästä kirjasta, ketkä ovat hyviä ihmisiä, ja ketkä huonoja ja uskoa sokeasti tähän lajitteluun? Voiko toista kieltä äidinkielenään puhuvan määritellä snobiksi vain kielen vuoksi?

Koska joku tulee kuitenkin kertomaan, että jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä niin totta kai on, ja tätä oikeutta puolustan oli mielipide sitten millainen tahansa. Timo Soinilla on täysi oikeus marssia tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, Jyrki Kataisella on täysi oikeus ajatella, että turvapaikan hakijoiden määrä on kontrolloitavissa, ja Atro Åmanilla on oikeus ajatella, että pakkoruotsi aiheuttaa masennusta ja syrjäytymistä. Ville Niinistö näihin asioihin jo kommentoikin seuraavalla tavalla:

”Kolme ihmisoikeushuomiota viime päiviltä: 
1) Miehen ja naisen välinen avioliitto ei ole uhattuna, joten sen puolesta ei tarvitse marssia: tasavertainen oikeus samaa sukupuolta oleville rakkautensa tunnustamiseen lain edessä ei ole keneltäkään pois.
2) Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, oikeus hakea suojaa henkilökohtaiselta vainolta, joten turvapaikan hakijoiden määrää ei voi pitää ”hallinnassa” – vähentää niitä voi lähinnä ehkäisemällä konflikteja maailmalla. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.
3) Jaksamista kaikille niille päivistorgårdeille ja bettinasågbomeille, joita nettiahdistelijat uhkailevat kielen tai muun perusteella. Tämä maa on paras meille kaikille, kun puolustamme jokaisen oikeuksia.”

Itseänikin suoraan sanottuna vituttavat ihmiset, jotka ovat homofobisia tai rasistisia. Minua vituttavat ihmiset, jotka kuvittelevat vaikkapa uskonnon varjolla voivansa vaatia yhteiskunnan lakeja säädettäväksi, koska joku ammoin kirjoitettu opus sanoo sitä ja tätä. En voi silti rajoittaa esimerkiksi sitä mitä nämä ihmiset voivat vaikkapa opettaa omille lapsilleen, en silti voi (enkä halua) uhkailla heitä. En voi kontrolloida heidän henkilökohtaisia valintojaan millään tavalla. Oma mielipiteeni esimerkiksi tällaisiin höpötyksiin vaikkapa homoseksuaalisuuden syntisyydestä on se, että tällainen on henkistä väkivaltaa, eivätkä tällaiset ajatukset sovi yleisesti opettettaviksi nykymaailmassa. Siltikään en voi kontrolloida ihmisten henkilökohtaista elämää. En voi vaatia, että homofobiset tai rasistiset ajatukset tai niiden opettaminen lapsille vanhempien toimesta on kiellettävä. En voi vaatia fanaattisuuden kieltämistä. Tästä voitaisiin vetää vielä aasinsilta sananvapautta sivuavaan vastuuseen, mutta tästä olen jo aikaisemmin jotakin raapustellutkin, joten jätetään tällä kertaa sikseen.

Loppupeleissä me kaikki olemme kuitenkin ihmisiä ja elämme täällä maapallolla. Kansalaisuus on olennainen asia vain byrokratian hoitamisen kannalta. Karttaan piirretyt maiden rajat ovat vain ihmisen piirtämiä, ja niiden rajojen ei tulisi määrittää ihmisarvoa. Kumppanin jalkovälin ei tulisi myöskään määrittää kenenkään ihmisarvoa, kuten ei ihmisen äidinkielenkään. Olennaista on todellakin se, että me olemme ihmisiä ja asumme kaikki tällä planeetalla. Meillä on kaikilla samanlaiset ihmisoikeudet ja samanlainen ihmisarvo huolimatta ihonväristä, jalkovälistä, kenkäkoosta, kansalaisuudesta tai sosiaalisesta statuksesta. Ihmisyys on se, jolla tulisi olla merkitystä.