”Eihän se nyt sentään joukkomurhaaja oo…”

Tuleeko sinulle ensimmäisenä mieleen rikoksista keskusteltaessa, että on olemassa jokin vaaka, jolla punnitaan kuka on syyllistynyt pahimpiin rikoksiin? Onko esimerkiksi pahoinpitely sellainen ”söpö pikkurikos”, koska on onhan maailmassa joukkomurhaajiakin? Nähtävästi toisten mielestä rikosten tekeminen on kuitenkin jonkin sortin ”kilpailua”.

Jaoin Facebookissa linkin, jossa kerrottiin ”pehmolelupakolaisen” hakkaamiseen lasta kehottaneen miehen ja tämän kehottamisen videolle kuvanneen naisen saavan syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Jutussa kerrattiin myös miehen kohtuullisen rankkaa rikoshistoriaa. Tuhotyö, pahoinpitelyitä ja raiskaus.

Erään Facebook-kaverini kaveri ilmaantui paikalle ilmoittamaan, että ”Vaaàn toiseen kuppiin” ja linkkasi Iltasanomien artikkelin irakilaisveljeksistä, joita epäillään yhdestätoista murhasta.

Oma pointtini jakaessani tätä ”isänmaanpuolustajaan” liittyvää linkkiä oli se sama, mitä aina korostan: Rikollisuus ei katso kansalaisuutta, eikä etnistä taustaa, eikä rikos muutu kansalaisuuden tai etnisen taustan myötä vakavemmaksi tai vähemmän vakavaksi. Toisen tekemä rikos ei myöskään pyyhi pois kenenkään toisen rikoksia. Rikollisuus on ikävä kyllä aina ollut, on ja tulee olemaan hyvin globaali ilmiö. En todellakaan ole osannut ajatella, että jotkut funtsivat tätä hommaa niin, että raiskausta ja pahoinpitelyitä ja joukkomurhaa pitäisi arvottaa keskenään.

Varsinkin kun rikos rikkoo ihmisen/ihmisten henkilökohtaista koskemattomuutta, vaarantaa ihmisen/ihmisten hengen tai terveyden tai johtaa ihmisen/ihmisten kuolemaan on kyseessä aina äärimmäisen vakava rikos. Menisitkö toteamaan pahoinpitelyn uhrille ”Et sentään joutunut joukkomurhaajan uhriksi. Ole kiitollinen!”? No en minäkään menisi, mutta vaaka-ajatteluun nojaten tämä olisi täysin validi tapa käsitellä asiaa.

Jos lastaan väkivaltarikolliseksi opettava, itsekin kovan rikoshistorian omaava, olisikin ”vääräuskoinen” tai ”vääränvärinen” olisi sometuomioistuimissa oltu jo moneen otteeseen antamassa ysimillistä Buranaa ja viemässä saunan taakse. Tässä tapauksessa vain kiiteltiin miehen hyviä kasvatustaitoja.

”Rankin pahoinpitelyistä tapahtui kahden tekijän voimin ja tuomittiin käräjäoikeudessa törkeänä tekona. Väkivalta oli käräjäoikeuden mielestä kidutuksenomaista. Uhri sidottiin ja nostettiin taljalla jaloista roikkumaan, häntä poltettiin kuumailmapuhaltimella ja kuumalla metallipalalla sekä lyötiin lapiolla päähän niin, että hän sai kallonmurtuman.”

Kukapa ei haluaisi tällaista miestä lastaan kasvattamaan, kun tavat eivät näy mihinkään muuttuneen…

Kun ulkomaalainen tai ulkomaalaistaustainen raiskaa tai pahoinpitelee kyseessä on maailman kamalin teko ja kaikki ”erinäköiset ihmiset” ovat automaattisesti vihan kohteena, mutta kun suomipoika raiskaa ja pahoinpitelee voidaan asia ilmeisesti ohittaa sillä, että ”Eihän se nyt sentään ole joukkomurhaaja tai terroristi (ja valkoinen suomipoikakin se on…)”.

Mielestäni tällainen vaaka-ajattelu on loukkaavaa uhreja kohtaan, eikä tällainen keinotekoinen vastakkainasettelu edistä rakentavaa keskustelua rikosseuraamusasioiden hoitamisesta, eikä uhrien ja omaisten jälkihoidosta millään tavalla. Rikosten tekemisessä ei yksinkertaisesti kilpailla, eikä ole ”vähemmän kamalan” rikoksen tekeminen ole mikään meriitti. Rikos on rikos ja tekijä tuomitaan tekonsa perusteella, eivätkä muut ihmisryhmän jäsenet eivät ole vastuussa rikoksen tekijän teoista. Minäkään en ”kantasuomalaisena” ole vastuussa tämän ”isänmaanpuolustajan” rikoksista, eikä kukaan muu irakilainen tai irakilaistaustainen ole vastuussa noiden veljesten mahdollisesti tekemistä murhista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *